The Unfinished Swan (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla



PS Plussassa oli muutama kuukausi sitten ilmaisena pelinä Giant Sparrowin kehittämä ja SCEE:n julkaisema The Unfinished Swan. Latasin pelin PlayStation 4-konsolille ja katsoin, minkälainen peli on kyseessä.

Pelin hyvin satukirjamainen tarina alkaa, kun pelin päähenkilö Monroen äiti on innostunut maalaaja. Ikävä kyllä hänen maalaamansa taulut (joita oli noin 300) jäivät aina kesken. Vielä ikävämpää on, että Monroen äiti kupsahtaa ja Monroe joutuu yksin. Monroe saa valita äitin maalamista tauluista vain yhden, joten hän päättää valita tauluista joutsenen, mikä oli mamman oma suosikki. Eräänä yönä Monroe kuitenkin huomaa, että taulussa oleva joutsen on hävinnyt ja että huoneeseen on ilmestynyt taikaportaali. Monroe nappaa äitinsä taikasiveltimen ja lähtee portaaliin, josta hän joutuu kuningaskunnan pihaan. Sieltä Monroe-poika sitten lähtee etsimään taulusta kadonnutta joutsenta.

The Unfinished Swanin tyyli on hyvin erikoinen, mutta samalla taiteellinen. Pelin alussa pelaaja joutuu täysin valkoiseen ruutuun, josta pitäisi sitten päästä eteenpäin. Täysin sokkona pelaajan ei tarvitse lähteä eteenpäin, nimittäin hahmo voi ampua siveltimestään mustaa mustetta ympäristöönsä, jonka avulla pääset hahmottamaan aluetta. Kaikkialle mustetta ei kuitenkaan kannata heittää, koska tällöin ympäristö muuttuu täysin mustaksi ja suunnistaminen on jälleen hankalaa. Välillä maastosta löytyy joutsenen jälkiä, joita seuraamalla päästään lähemmäksi Monroen etsimää joutsenta. Pelin edetessä ympäristön tutkiminen helpottuu: piakkoin mukaan tulee ympäristön varjot, pieniä värillisiä objekteja ja lopussa ollaan hyvin värikkäässä maailmassa. Musta muste ei ole ainoa Monroen käyttämä apuväline: mukaan tulee myös vesipisaroita, joita voidaan käyttää käynnöksen kasvattamiseen ja aivan loppupuolella mukaan tulee myös eräänlainen palikantekotaito.

Pelin tyyli on hyvin omalaatuinen ollessaan samalla ovelan toimiva. Harvassa pelissä joudut täysin tuntemattomaan maailmaan, jossa sinut sitten pistetään tutkimaan sitä, yksi mustepallo kerrallaan. Tämä on se asia, joka pelissä viehättää: Kaikki on täysin tuntematonta ja mitä tahansa voi tulla nenän eteen, eikä sitä voi oikein edes arvata. Pienenkin asian, kuten vaikkapa puistopenkin paljastuminen, tuntui todella hienolta ja loi lisää mielenkiintoa maailmaa kohtaan, joka on jopa graafisella olemuksellaan kiinnostava. Pelin jokaisessa neljässä eri episodissa on vielä oma teemansa, eli samaa asiaa ei pelissä paljoa toisteta.

Pelin kontrollit ovat erittäin simppelit ja voivat hämmästyttää tappelupelien -ystäviä (paitsi Divekickin pelaajia): hahmoa ohjataan perinteisesti analogisella sauvalla, ensimmäisellä napilla hypitään ja sitten toisella napilla voidaan ampua niitä muste- tai vesitippoja (muistaakseni R2). PS4 -ohjaimella näitä palleroita voi vielä ampua ohjaimen kosketusnäytöllä, mutta se on mielestäni hyvin epätarkkaa. Eli käytetään vain kolmea nappia, eikä peli oikeastaan muuta tarvitse.

The Unfinished Swan sisältää myös puzzle-pelin tapaisia aivopähkinöitä, mutta ne ovat erittäin helppoja, lähinnä jopa itsestäänselvyyksiä. Missään puzzlessa ei ollut vaikeuksia ja ne älysi erittäin nopeasti. Tämä ei haittaa yhtään, nimittäin jos pelissä olisi ollut vaikeammat pähkinät, niin into ei olisi pysynyt pitkään kasassa. Noin parin tunnin pituinen peli on nimittäin niitä pelejä, jotka hakevat haastavuuden sijaan kokemuksia. The Unfinished Swan on oikeastaan täynnä ainoastaan kokemista ja olen iloinen, että lähdin kelkkaan mukaan.

Laitan mustaa valkoiselle: The Unfinished Swan on kaunis peli. Jotkut voivat pitää tätä teosta jopa liian taiteellisena, mutta eikös kaikki pelit ole taidetta (ja eikös jokaisesta taiteenlajista löydy niitä ääritaiteellisia tapauksia). Taiteellisuus on tämän pelin a ja o, mikä on itsessään myös ikävä kompastuskivi tarinalle. Tarina ei oikein päässyt oikeuksiinsa, vaikka hieno olikin.
Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla The Unfinished Swania, niin testaa sitä ihmeessä. Peli ei ole edes pitkä ja sen kanssa voi kokea hienoja hetkiä.


ARVOSANA

8

POSITIIVISTA:

+ Hyvä toteutus
+ Taiteellisuus
+ Kokemukset


NEGATIIVISTA:

- Taiteellisuus on pieni kompastuskivi tarinalle




Kuvat ovat Giant Sparrowin sivuilta

Kommentit