lauantai 25. heinäkuuta 2015

Elokuussa 2015 ilmestyvät pelit

Tässä lista elokuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):


2.8.2015

Rare Replay (Xbox One)

21.8.2015

Risen 3 Titan Lords: Enhanced Edition (PS4)

26.8.2015

Until Dawn (PS4)

27.8.2015

Madden NFL 16 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

28.8.2015

Gears of War Ultimate Edition (Xbox One)
Onechanbara Z2: Chaos (PS4)
One Piece Pirate Warriors 3 (PS3, PS4, Vita)
Dishonored Definitive Edition (PS4, Xbox One)
Devil´s Third (Wii U)
Lost Dimension (PS3, Vita)
Crookz - The Big Heist (PC)



Kymmenen Kysymystä Haaste



M454 käyttäjäniminen blogisti lähestyi minua omassa blogissaan haasteen kanssa ja ajattelin tällä kertaa ottaa sellaisen vastaan (vaikka en näistä tällaisista haasteista oikein niin välitä). Ideana on (jos olen tämän jutun idean ymmärtänyt) vastata kymmeneen kysymykseen, jonka haastaja on itse keksinyt. Tämän jälkeen vastaajan tulisi keksiä uudet kysymykset ja haastaa uusia blogia pitäviä ja niin edelleen. Älkää huoliko, en itse aio haastaa ketään, mutta 10 kysymystä voin silti pistää menemään, jos joku teistä nyt kokee haluavansa vastata niihin omassa blogissaan. 

Näillä kymmenellä kysymyksellä minua pommitettiin:


"1. Katsotko nykyään televisio ohjelmia ihan telkkarista vai käytätkö tyyliin  netflixiä tai vastaavaa?"


L: Jos aivan totta puhutaan, niin ohjelmia tulee nykyään katsottua erittäin harvoin. Tämän myötä kaikki katsomani muutamat TV-sarjat tulee seurattua television omien lähetysiaikojen mukaan. Joskus tulee joitain ohjelmia katsottua myöhemmin myös MTV Katsomon, YLE Areenan yms. samantapaisten sivustojen/sovellusten kautta.

"2. Luetko kirjoja? Jos luet niin ostatko niitä itsellesi hyllyyn tai digitaalisessa muodossa?"

L: Kyllä luen ja ehdottomasti hyllymuodossa. Aina ei tule kirjoja ostettua, vaan käyn myös lainaamassa kirjastosta joitakin mielenkiintoisia teoksia. Jos blogini seuraajista löytyy muita kirjojen lukijoita, niin suosittelen teitä hyödyntämään myös kirjaston palveluita. Niillä ensinnäkin säästää omaa rahaa sekä hyllytilaa!

"3. Mitä kirjoja luet (jos luet) jos et lue niin mitä ohjelmia katsot?"

L: Hyvin laidasta laitaan, tärkeintä minulle kirjaa valittaessa on, että se kiinnostaa jollain tavalla, olkoon tyylilaji tai aihe mikä tahansa. Viime vuosina esimerkiksi monesti käteen on tarttunut Remestä, Kyröä, Huovista ja Alivaltiosihteeriä, mutta usein kädestäni löytyy myös erilaisia klassikoita, filosofisia teoksia, sarjakuvia ja tietokirjoja. Eli lähinnä kirjan valintaperuste ja tyyli mukautuu mielenkiinnon ja mielentilan mukaan.

"4. Erikoisin harrastuksesi mitä olet harrastanut tai harrastat edelleen?"

L: Tähän en osaa sanoa mitään, mielestäni kaikki harrastamani asiat ovat olleet melko yleisiä ja tavallisia ihmisten keskuudessa.

"5. Keräiletko mitään?"

L: Kyllä, ja vaikka mitä, laidasta laitaan. Tosin joissain tapauksissa en osaa sanoa, voidaanko sitä kutsua "keräilyksi", esimerkiksi pelien kohdalla. Kyllähän niitä pelejä kertyy hyllyyn, mutta onko se harrastuspohjaista keräilyä? En tiedä, ehkä on, ehkä ei.

"6. Onko sinulla paljon kavereita facebookissa?"

L: Jos verrataan joihinkin henkilöihin, joilla voi olla monia satoja kavereita Facebookissa, niin ei. Vain tutuimmat ystävät, kaverit ja sukulaiset ovat minun kaverilistallani.

"7. Jos sinulla on niitä kavereita yli 30 niin onko kaikki varmasti kavereita eikä vain netti tuttuja ? :D"

L: Tähän tulikin periaatteessa jo vastaus äskeisessä vastauksessani. Eli ei, kaverilistassani ei ole nettituttuja.

"8. Onko tämä mielestäsi typerää?"

L: No eipä oikeastaan, saahan ihmisiltä asioita kysellä (kunhan ei mennä liian yksityisiin kysymyksiin).

"9. Olisiko sinulla ollut parempaa tekemistä kuin vastata näihin kysymyksiin?"

L: No, miten asian ottaa. Minusta asiaan kuin asiaan löytyy aina 'parempaa tekemistä'. Näihin kysymyksiin vastaaminen hoitui melko nopeasti, joten en usko, että näihin vastauksiin käytetty aika olisi mistään muusta (hyvin tärkeästä) pois. 

"10. Mitä erikoista olet ajatellut itsellesi ostaa jos voitat lotosta edes 10 000€?"

L: Tähän en osaa sanoa mitään, mutta on minulla tähän muutama vaihtoehto: Jos olisi pakko ostaa jotain, niin todennäköisesti jotain sellaista, jonka arvo pysyisi korkeana tai mahdollisesti nousisi  tulevaisuudessa. Toinen vaihtoehto olisi, että rahat menisi ihan tavalliseen arkielämään: ruokaan, vaatteisiin, laskuihin yms. Kolmas vaihtoehto on, että tuolla rahasummalla yrittäisi tienata lisää rahaa, vaikka osakkeiden kautta. Mitään tiettyä asiaa en tuohon osaa sanoa.



Ja seuraavaksi omat kymmenen kysymystäni, joihin voi joku halutessaan vastata:

1. Oletko merkkiystävällinen? Meinaan, että käytätkö esimerkiksi puhelimissa, vaatteissa, tietokoneissa yms. aina jotain tiettyä merkkiä?
2. Nyt käsi sydämmelle: Onko mielestäsi nämä konsolisodat, Konsoli vs. PC ynnä muut jutut aiheellisia?
3. Jos saisit pelistudion käytettäviisi ja saisit mahdollisuuden kehittää oman pelin, minkälainen se olisi?
4. Mikä on mielestäsi ehdottomasti peleissä tärkeintä?
5. Onko jokin peligenre, jonka pelejä erityisesti tykkäät pelata?
6. Ja ne lautapelit: Pelaatko niitä ja löytyykö sinulta kenties jokin suosikkilautapeli?
7. Pelit eivät aina tee hyviä muistoja: Onko sinulla jokin huono peleihin liittyvä kokemus, jonka haluaisit jakaa?
8. Ostatko videopeliaiheisia sivutuotteita? Minkälaisia?
9. Mielestäsi paras jossain videopelissä ollut kappale (ja mieluiten ihan kyseiseen videopeliin sävelletty kappale)?
10. Monesti sanotaan, että pelien avulla voi oppia jotain. Oletko sinä oppinut kenties jotain jonkin pelin kautta?



Kiitos kysymyksistä!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Entwined (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Heinäkuun 2015 PS Plus -pelit tulivat ladattavaksi pari päivää sitten ja sieltä joukosta löytyi myös PixelOpuksen kehittämä ja Sonyn Computer Entertainmentin kehittämä Entwined, joka on saatavilla PS3-, PS4- ja PS Vita -konsoleille. Minkälaisesta pelistä onkaan oikein kyse?

Entwined kertoo oman 'rakkaustarinansa' kalasta ja linnusta, jotka rakastavat toisiaan, mutta eivät pääse toistensa luokse. Tarina oli yksinkertaisuudessaan siinä. Tarina ei mielestäni ole kuitenkaan pelin tärkein asia, vaan sen sijaan pelimekaniikka. Kyseessä on eräänlainen "rytmipeli", jossa pelaajan täytyy saada nämä kaksi ohjattavaa hahmoa, kala ja lintu, kulkemaan erilaisten värilaattojen lävitse analogisauvoja hyväksi käyttäen. Välillä laatat saattavat kenties liikkua tai laattoja on laitettu monta putkeen pelaajan yrittäessä olla rikkomatta comboa. Samalla hahmojen tulisi napata ilmassa leijailevia sinisiä ja oransseja palleroita, jonka avulla yläkulmissa olevat enerigiapalkit täyttyvät. Palkkien ollessa täynnä pelaaja pistää ohjaimen takana olevat triggerit pohjaan ja yrittää vielä päässä muutaman laatan läpi epäonnistumatta. Tämän jälkeen olennot yhdistyvät ja päässään ohjastamaan lohikäärmettä, jonka tehtävänä on vielä kerätä palleroita. Tämän jälkeen lohikäärme piirtelee taivaalle ja sitten mennään jo seuraavaan kenttään... Ja sama toistuu yhdeksän kentän verran.

Jos aivan suoraan sanotaan, niin en tykännyt ollenkaan kyseisestä pelistä. Kentät olivat koko ajan saman toistoa, eikä mielestäni Entwined edes vaikeutunut edetessään, vaan joissain kohdissa vaikeus jopa lopahti melkeinpä ensimmäisen kentän vaikeustasoon. Varmasti tällainen menetelmä käy joillekin, mutta kyllä itse ainakin haluaisin peliltä vaikeustason nousua, jos peli toistaa itseään näin paljon. Entwined toistaa itseään niin paljon, ettei edes tarjoa myöhemmässä vaiheessa mitään uutta. Lähes kaikki mahdollinen tieto ja hahmojen käyttäytymismallit annetaan ensimmäisen ja toisen kentän vaiheilla. Kaiken tämän lisäksi lohikäärme -kohdat tuntuvat erittäin turhilta. Ymmärrän kyllä tempauksen tarinallisen puolen, mutta olisi tuohonkin tilanteeseen voitu keksiä jotain erikoisempaa kuin pelkästään joiden palleroiden keräilyä. Lohikäärmeen kontrollit ovat vielä kaiken lisäksi erittäin tönköt. Ilmeisesti kehittäjä ajattelivat lohikäärmeellä ohjailun jonkinlaiseksi kohokohdaksi, mutta kyllä itse mieluummin pysyttelisin siellä tunnelissa samalla yrittäen saada näitä eläinkunnan eliötä laatoista läpi. Niin, ja jos tarinan on pelannut läpi, niin suunnaksi voi ottaa haaste -muodon, jossa taas toistetaan jälleen samaa, mutta pelaajan täytyy vain selvitä mahdollisimman pitkään kyseisessä kentässä. Ei paljoa sisältöä tullut lisää...

Ei sen puoleen, Entwined näyttää kyllä ihan hauskalta graafisesti, mutta mielestäni se ei ole pelillisesti. Voi olla, että en kuulu pelin kohderyhmään, mutta en oikeasti usko monen jaksavan tätä kauaa. Onneksi peli ei kuitenkaan ole pitkä. Voin kyllä suositella Entwinediä PS Plus -jäsenille ainakin kokeilumielessä, koska pelihän on tällä hetkellä saatavilla jäsenille ilmaiseksi PS Storesta. Maksamaan pelistä en lähtisi, vaikka hintaa tällä hetkellä Entwinedillä näyttäisi olevan noin 7 euron verran. 


ARVOSANA

5

POSITIIVISTA:

+ Lyhyt

NEGATIIVISTA:

- Entwined on pelkästään saman toistoa, eikä tarjoa pelaajalle mitään uutta
- Jotkut pelin osat tuntuivat pelillisesti täysin turhilta, esim. Lohikäärme -kohdat
- Varsinkin lohikäärmeen ohjaus on erittäin surkeaa



PlayStationin Entwined -traileri:

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Pneuma: Breath of Life (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Mitä on olemassaolo, tai ylipäänsä mitä on olemassa? Mitä yleisiä ominaisuuksia joillakin asioilla on? Mitä todellisuus on: ainetta, henkeä, fysikaalista vai ihan jotain muuta? Nämä kaikki ovat ontologisia (tarkoittaa 'oppi olemasta') kysymyksiä, jotka kuuluvat filosofian metafysiikan (todellisuuden perimmäistä pohjaa tutkiva tieteenala) osa-alueeseen ja oikeastaan koko ontologiaa pidetään yleisenä metafysiikkana. Samantapaisten kysymysten ääreen pääsemme Deco Digitalin sekä Bevel Studiosin kehittämässä Pneuma: Breath of Life -pelissä. Peli on jo saatavilla PC:lle ja Xbox Onelle, mutta kyseinen peli julkaistaan PlayStation 4 -konsolille 7.7.2015 eli huomenna! 


Pneuma: Breath of Life -pelissä ohjaat Pneuma (ilma, tuuli, henkäys) nimistä jumalaa, joka ilmestyy todennäköisesti hänen itsensä luomaan maailmaan. Pneuma lähteekin tutkimaan aikaansaannostaan samalla ratkaisten erilaisia puzzleja ja puhuen omaa monologiaan (hyvin fundamentalistista ontologiaa). Onko Pneuma sitten oikeassa vai väärässä, niin se selviää pelaamalla pelin loppuun.
Kuten tuossa äsken pelin tarinaa ja ideaa avasin, niin monelle tuli varmaan selväksi, että kyseessä on puzzle -peli, tarkemmin sanottuna ensimmäisen persoonan puzzle -peli. Pneuman aivopähkinät ovat erittäin hauskoja ja mielenkiintoisia. Monesti puzzle -peleissä (ei saa yleistää, mutta sanon kuitenkin) on nykyään lähinnä kohteen A viemistä pisteeseen B, niin Pneuma: Breath of Lifessä tätä ei ole. Tai no, periaatteessa muutamassa kohdassa on, mutta se on toteutettu eri tavalla. Pneumassa nimittäin aivopähkinän ratkaisuun tarvitaan ratkaisutaitojen lisäksi perspektiivin tajua, fysiikkaa ja
havainnointia. Lyhyesti selitettynä joissakin tilanteissa esimerkiksi tiettyyn suuntaan katsominen aiheuttaa aivopähkinän kohteessa tietyn reaktion (esimerkiksi johonkin suuntaan kääntymisen tai objektin katoamisen). Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta uskon pelin idean tulleen esille melko hyvin. Puzzlet eivät itsessään loppujen lopuksi ole haastavia, mutta ratkaisun keksimiseen voi kestää kauan, jos ei esimerkiksi huomaa jotain hyvin pientä pikkuruista asiaa vaikka jossain objektiivissa. Eli jos peli kiinnostaa, niin ei tarvitse pelätä aivopähkinöiden vaikeustasoa, kyllä ne puzzlet ihan varmasti ratkaistua tulee. Peli sisältää myös kolme isompaa aivopähkinää, joita ei tarvitse tehdä pelatakseen peliä läpi. Nämä puzzlet ovat itse asiassa niin hyvin piilotettu, että huomasin vasta tällaisten olemassaolon katsoessa trophyja kyseisestä pelistä, kun olin juuri pelannut Pneuman läpi. Täytyy sanoa, että nämä kyseiset puzzlet ovat erittäin hyvin piilotettu ja noihin saa kyllä aikaa upotettua hyvin paljon, jos siihen kelkkaan haluaa lähteä. Suosittelen kokeilemaan nuokin, jos peli jaksaa innostaa (ja jos noita kolmea lähtee tutkimaan, niin suosittelen hyvin tarkkaa havainnointia pelin eri kentissä).
Tarinallisesti peli oikeastaan liittyy ainoastaan Pneuman filosofiseen monologiin ja hänen omiin kysymyksiin ja ajatuksiin. Monologi on mielenkiintoista kuunneltavaa ja ihan hyviä ajatuksiakin sieltä löytyy. Ajatukset eivät sentään mene yhtä syvälle tasolle kuin oikean maailman filosofien ontologisissa ajatteluissa, mutta ne ovat silti sellaista sopivan pientä purtavaa, välillä huumorilla höystettynäkin. Monologia mielellään kyllä kuuntelee, ajatusten lisäksi pelkästään ääninäyttelyn vuoksi: Jay Britton hoitaa ääninäyttelyn Pneumana nimittäin loistavasti. 
Pelimekaniikasta ei paljoa sanottavaa ole, koska hahmon ohjaus on käytännössä vain analogisella sauvan liikuttelua sekä hyppynäppäin, jolla Pneuma hyppää pikkuisen ylöspäin (eikä tuollakaan ominausuudella oikein tee yhtää mitään). Perspektiiviä ja fysiikkaa vaativissa puzzleissakaan ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaan kaikki toimii niin kuin pitääkin. Graafisesti peli on hienon näköistä Unreal Engine 4:sen myötä. Kentät ovat myös siistin näköisiä tuoden tyyliltään antiikin aikaista Kreikkaa pelaajan mieleen. Pneuma: Breath of Life on ikävä kyllä myös hyvin lyhyt peli. Pelattavaa on nimittäin noin parin tunnin verran. Olisin toivonut pelille hiukan enemmän pituutta. Ei sen puoleen, ei tämän kaltainen konsepti toimi pitkänä pelinä oikein mitenkään, mutta ihan vaikka muutama kenttä enemmän olisi ihan hyvin voinut olla. Pelin loppu on taas sellainen, mitä olen toivonut jonkin pelin joskus olevan. Pelatkaa Pneuma, niin tajuatte (mahdollisesti) mitä tarkoitan.

Pneuma: Breath of Life on hyvä filosofinen puzzle-peli. Filosofinen teema ja pelin tyyli upposivat minuun hyvin ja uskallan kyllä suositella kyseistä peliä monelle, pääsääntöisesti ainakin puzzle -pelien ystäville ja varsinkin pelaajille, jotka tykkäävät pohdiskella eri asioita. Jään silti Pneumasta huolimatta odottelemaan sellaista videopeliä, jossa filosofia on pääteemana ja sitä käsitellään todella syvällisesti. 


ARVOSANA:

9


POSITIIVISTA:

+ Filosofiset ajatukset ja Pneuman monologi
+ Puzzlet toimivat hyvin ja ovat sopivia pikku aivopähkinöitä
+ Tyyli ylipäänsä

NEGATIIVISTA:

- Lyhyt tarina, olisi voinut olla muutaman kentän pidempi





Kiitos Deco Digitalille arvostelukappaleesta!
Pelikuvat ovat medialle annetusta mediapaketista


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Vierailu: Hiekkavideopelihahmoja!

Donkey Kong

Näin helteisenä kesäpäivänä laitoin suunnakseni Lappeenrannan hiekkalinnan, joka siis sijaitsee Lappeenrannan satamassa lähellä linnoitusta. Hiekkalinna on rakennettu vuosittain vuodesta 2004 lähtien ja tämän vuoden (2015) teemana on 'Heroes!' (suom. Sankarit). Niin arjen kuin urheilusankareiden lisäksi joukosta löytyy myös fiktiivisiä hahmoja, jotka tietysti sopii hyvin blogini teemaan. Tämän takia ajattelin siis laittaa muutaman hiekkaveistoksen kuvan myös teidän nähtäville (blogin teemaa kunnioittaen):  


Shigeru Miyamoton suunnittelema putkimies Mario on saanut oman hiekkaisen olemuksen. Takana näkyy hiukan linnaa, jonka ympärillä näyttäytyy eri Mario -peleistä tuttuja tavaroita ja hahmoja (Kuten Bowser, Yoshi, Toad, Shy Guy...)
Myös sininen pelisankari Mega Man oli saanut hienon patsaan alueelle


                                         

Nintendon toinen vakiokasvo The Legend of Zelda -pelisarjasta tuleva Link on myös hiekkaisena versiona



Clark Kent aka Kal-El eli ihmisille tutummalla nimellä kulkeva Teräsmies on myös paikalla

Myös Gothamin oma viittasankari Batman oli paikalla vahtimassa hiekkaveistoksia




Myös muita sarjakuvista tuttuja naamoja nähtiin, muun muassa Möykky ja Wolverine



Myös Antisankareita nähtiin, kuten Tohtori Mustekala, Kissanainen ja Predator


Ehkä Batman onkin jahtaamassa Jokeria?


Hiekkalinnan kotisivut tästä linkistä


torstai 2. heinäkuuta 2015

Batman: Arkham Knight (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Arkham -pelisarja sai tällä kertaa loppunsa, kun Batman: Arkham Knight asteli kauppoihin pelaajien saataville. Miltä tämä Rocksteadyn kehittämä ja Warner Brosin julkaisema lopputeos oikein näyttää? Peli on saatavilla PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle (PC-versio on tosin vedetty pois myynnistä ongelmien takia. PC-pelaajat joutuvat todennäköisesti odottamaan jopa syyskuuhun asti, näin ainakin Rocksteadylta kerrotaan).

Aivan ensiksi ennen kuin alan kertomaan omia mietteitä Arkham Knightista, niin jos suunnittelet tämän kyseisen pelin ostamista ja pelaamista, niin suosittelen, että olette ehdottomasti pelanneet Arkham Asylumin ja Arkham Cityn läpi. Nämä ovat ne tärkeimmät, Arkham Originsin voi tietysti halutessaan pelata, mutta sillä ei ole tämän pelin tapauksessa mitään merkitystä (ainoastaan muutaman kerran tulee ohimennen pieni viittaus Originsin tapahtumiin, ei muuta suurempaa).

Itse Arkham Knight katselee kohdettaan
Arkham Knightin tarina perustuu noin vuoden päähän Arkham Cityn tapahtumista. Gothamin suuret rikolliset ovat laittaneet hynttyyt yhteen ja aiheuttavat kaupungin kadulla vandalismia. Kaupunki tyhjenee asukkaista täydellisesti, kun Scarecrown myrkky aiheuttaa pelon ja kaaoksen kansalaisissa. Gotham on nyt rikollisten kynsissä, joten virkavallan avuksi liitää kaupungin oma viittasankari Batman. Vanhojen tuttujen rikollisten lisäksi mukaan hyppää myös mysteerinen Arkham Knight armeijoineen, jolla näyttää olevan hyvin pakkomielteinen ajatus saada Batman hengiltä. Paljon on hommaa meidän lepakkomiehellemme yhdelle yölle.

Aloitetaan vaikka kommenteilla pelin tarinasta. Arkham Knightin tarina on erittäin hyvä, se jatkuu loistavasti aikaisempien pelien tapahtumia kunnioittaen ja mielenkiintoa ylläpitäen Tarina on oikeastaan koko pelin vahvin puoli. Kuitenkin siinäkin oli muutamia erikoisia kohtia, jotkin kohdat olivat nimittäin jotenkin liian läpinäkyviä ja selviä. Esimerkiksi ne, ketkä ovat tutustuneet Batmaniin ja DC Comicsin maailmaan syvällisemmin, niin arvaavat käytännössä heti, kuka on Arkham Knightin henkilöllisyyden takana jo ensimmäisen tapaamisen kohdalla, vain ja ainoastaan hahmojen keskustelujen perusteella. En paljasta kuka hahmo on, mutta haluan silti mainita yhden kriittisen kommentin kyseisestä herrasta (maalaa, jos haluat lukea sen. Kyseessä on pieni spoileri):(Rocksteadyn mukaan hahmon piti olla kokonaan uusi, itse asiassa pilkkua viilaten näin ei oikeastaan  edes ole). Muutamia muitakin tällaisia kohtia on, mutta kyllä sieltä yllätyksiäkin löytyy. Tarina on kuitenkin koko pelin paras osuus, kuten aikaisemmin jo totesin. Kyseessä on jopa omasta mielestäni tarinallisesti paras Arkham -peli. Pienenä negatiivisena asiana tähän kuitenkin se, että jos haluat nähdä pelin täydellisen ja virallisen lopun, joudut tekemään kaikki sivutehtävät, myös Riddlerin trophyjen keräämiset ynnä muut sellaiset.  Ymmärrän kyllä asian pointin, mutta jos aivan totta puhutaan, niin tämän puolen olisi voinut hoitaa monella eri tavalla huomattavasti paremmin.


Batmobilea päässään käyttämään pelissä (liian) monesti
Pelillisesti Arkham Knight on perinteistä battista: taistelut ja erilaiset laitteet toimivat samoilla periaatteilla kuin aikaisemminkin. Mukaan on jopa saatu muutama uusi apuväline, joiden käyttö tosin jäi hyvin vähäiseksi. Suurimpana mullistuksena pelisarjaan on Batmanin oman kulkuneuvon Batmobilen tuominen ohjattavaksi välineeksi. Rocksteadylla ollaan ilmeisesti oltu erittäin innoissaan tästä lisästä, koska jos aivan totta puhutaan, niin suurimman osan pelin ajasta tulet istumaan Batmobilen kyydissä. Eihän siinä sinäänsä mitään pahaa ole, mutta Batmobilen ohjattavuus ei ole mitään parasta ja sen myötä se vähentää mielekkyyttä. Kun ohjattavuus sekä normimuodossa että tankkimuodossa on saatu hallintaan, niin sitten oikeastaan odottaa pelin tylsimmät kohdat: tankkitaistelut ovat oikeasti erittäin tylsiä ja niitä tulee pelin aikana paljon. Tankkitaistelut perustuvat käytännössä vain ohjusten suuntien näyttävien viivojen väistelyyn ja miehittämättömien tankkien tuhoamiseen. Lisäksi muutama muu Batmobilen myötä kehitetty 'minipeli' tuntuu aivan turhalta, kuten esimerkiksi erilaiset sähkövirran lisäämiset ja pommien tuhoamiset. Batmobilella muuten vain kaahailut ja erilaiset takaa-ajot olivat kyllä ihan hauskoja. Lyhyesti sanottuna: Batmobilea on Arkham Knightissa ihan liikaa. Asia olisi tietysti positiivinen, jos kyseiselle laitteelle oltaisiin keksitty enemmän mielenkiintoista tekemistä. Ikävä kyllä sitä on pelin aikana hyvin vähän. 
Muuten pelimekaanikka on tuttua Batman -laatua. Perustaisteluiden lisäksi joskus pelaaja saa turpakäräjille apuun Robinin, Nightwingin tai Catwomanin, jotka voivat sitten tehdä kahdestaan näyttäviä comboiskuja. Pelaaja voi halutessaan myös vaihtaa taistelun ajaksi pelattavaksi hahmokseen jonkin noista kolmesta. Ihan hauska idea ja se toimii, itse asiassa yllättävän hyvin. 
Taisteluista vielä tulee mieleen pomotaistelut, joita on itse asiassa hyvin vähän. Harmillisesti ne toistavat hyvin paljon itseään, idealtaan ne muistuttavat hyvin paljon Arkham Originsia.

Graafisesti Arkham Knight on erittäin upean oloinen. Kyseessä on yksi graafisesti hienoin peli, mitä olen nähnyt. Yllättävästi peli ei myöskään jumittanut missään vaiheessa (PlayStation 4:lla), vaikka ruudussa tuntui lentävän vaikka minkälaista sääilmiötä, ukkoa, roskaa ja räjähdystä. 

Arvuuttaja on jälleen kehittänyt "arvoituksia" Batmanin pään menoksi
Pelialue aiheutti monelle pelkoa Arkham Knightin kohdalla, koska monet pelkäsivät alueen olevan liian iso. Alue on kyllä iso, mutta oikeastaan pelatessaan sitä ei edes ajattele, aluuelta alueelle pääsee nopeasti liitäen tai vaikka ihan Batmobilella ajaen. Matkan varrelta löytyy monia hauskoja ja kivoja easter eggsejä DC Comicsin maailmasta, jos silmiä pitää auki. Mukana on itse asiassa myös yksi MGS -vitsi, johon törmää eräässä Death Scenessä. Arvatkaa vaan mikä on kyseessä!

Batman: Arkham Knight on loistava peli, yksi parhaista mitä on nykyiselle sukupolvelle saatavilla. Arkham -trilogia saa arvoisensa päätöksen, teemana niin kaupungin pelastaminen kuin psykologinen Batmanin henkisen puolen taistelu. Tarina on täyden kympin arvoinen, mutta ikävä kyllä muut pienet haitat tulevat laskemaan arvosanaa hiukan alemmas. Entä mikä nyt on suosikkini Arkham -peleistä, joka on sentään yksi suosikkipelisarjoistani? Tarinallisesti paras on ehdottomasti Arkham Knight, mutta kokonaisuutena palkinnon vie Arkham City. Enää sitten odotellaan, mikä on Rocksteadyn seuraava tuotos (pieni toive olisi, että firma jatkaisi supersankareiden parissa ja he alkaisivat kehittämään Green Arrow -peliä). 


(Pelasin myös Harley Quinn Story Packin läpi, joka tulee ennakkotilauksen ja ensimmäisten retail-versioiden mukana. Kyseessä on erittäin lyhyt tarina, noin 10 minuutista 15 minuuttiin. Ihan hauska tarinapätkä, tosin harmittavan lyhyt ja yksitoikkoinen. Tämä tarinapaketti ei vaikuta arvosteluun)



ARVOSANA

9


POSITIIVISTA:

+ Huikea kympin tarina
+ Pelimekaniikka on tuttua ja loistavaa laatua
+ Graafinen ilme hivelee silmiä upeudellaan
+ Hauskat ja hienot Easter Eggsit
+ Pelissä kuulee synkästä teemasta huolimatta useita hauskoja lausahduksia

NEGATIIVISTA:

- Batmobile monessa muodossa, vaikka positiivistakin asiaa tästä löytyy
- Jotkin tarinan osat ovatt liian läpinäkyviä ja spoilaavat näin ollen tarinan jotkin osat lähes heti
- Joitakin asioita toistetaan turhan usein ja muutama tarinan pätkä tuntuu vain turhalta täytöltä



'Gotham Is Mine' -traileri





Kuvat ovat Rocksteadyn hallitsemilta sivuilta