lauantai 26. syyskuuta 2015

Blogi: "Kauhistus, taas indie-pelejä!"




Jälleen kerran alkaa kuukausi olemaan loppuvaiheilla ja monelle pelaavalle henkilölle se meinaa pientä odotusta, nimittäin kohtahan paljastetaan eri palveluiden (lähinnä PS Plus ja Xbox Live Gold) antamat kuukauden 'ilmaiset' pelit. Xbox Livelle on luvattu jo ensi kuuksi Onelle loistava Valiant Hearts: The Great War ja The Walking Dead: The Complete First Season ja aikaisemmalla konsolilla pääsee mättämään kuraa niskaansa saanutta, mutta mielestäni kuitenkin erittäin hyvää Metal Gear Solid V: Ground Zeroesia sekä myös Walking Deadia. PS Plussalle ei vielä ole uusia pelejä julkaistu, mutta PlayStationin foorumeilla on varmaa jotkut jo sormet syyhyten valmiina haukkumaan ja sylkemään uuden ilmaispelitarjonnan päälle. Todennäköisesti suurimpana syynä on se, että sieltä joukosta löytyy indie -pelejä. Sitten syyttävä sormi menee Sonyn tai  Microsoftin suuntaan: "Missä ne AAA-pelit viipyvät?!"

Haluan ensiksi hiukan valoittaa, kuinka näitä ilmaispelejä valitaan. Ensinnäkin, Sony tai Microsoft eivät voi diktaattorimaisesti napata yhtäkkiä vain jostain jotain peliä ja todeta pelin omistavalle firmalle, että nyt tämä pistetään ilmaisjakeluun ja sinulla ei ole mitään oikeutta ängetä vastaan. Sony tai Microsoft nimittäin harvoin omistaa itse minkään pelin oikeuksia, vaan pelin oikeudet ovat jollain toisella firmalla. Siitä syystä näiden palveluiden ylläpitäjät joutuvat käymään keskusteluja muiden firmojen kanssa siitä, että voidaanko vaikka Battlefield: Hardline julkaista PS Plussassa tai Xbox Live Goldissa. Tässä tapauksessa keskustelu käytäisiin EA:n kanssa. EA todennäköisesti kieltäytyisi, koska peli on melko uusi ja peli tekee rahaa melko hyvin koko ajan tai sitten he eivät vain muuten halua antaa sitä ilmaiseksi. Sony ja Microsoft kenties yrittävät saada hiukan vanhempaa AAA-peliä joukkoon, mutta pelin omistajat kokevat, että vielä ei ole ilmaisjakelun aika sillekään pelille. Todennäköisesti keskustelut kulkevat näin toistenkin AAA-pelifirmojen kanssa, joten suunnaksi täytyy laittaa pienemmät pelistudiot. Nämä pienemmät studiot todennäköisesti antavat oman pelinsä mielellään ilmaistarjontaan, koska se tuo helposti näkyvyyttä niin omalle pelille kuin studiolle. Pelistudiot ja palveluiden ylläpitäjät ovat tyytyväisiä, mutta monen kuukauden indie-peli tarjonnan jälkeen jotkut pelaajat alkavat vetämään hernettä nenään: "Kauhistus, taas indie -pelejä!".

Ymmärrän kyllä, että kyseinen meno saattaa alkaa ärsyttämään, koska kyseiset palvelut eivät ole täysin ilmaisia ja rahoille halutaan vastinetta. Kyllä minäkin toivoisin, että sieltä saattaisi joku kerta tarjontaan napsahtaa vaikka Assassin's Creed IV, inFamous: Second Son tai kenties Knack. Mielestäni on kuitenkin hiukan typerää alkaa samantien haukkumaan jonkin kuukauden pelitarjonta pelkästään sen takia, että se sisältää ainoastaan indie -pelejä. Joskus oikein tuntuu, että näitä pelejä ei edes kokeilla vaan aletaan samantien suu vaahdossa huutelemaan niitä rumimpia sanoja vain sen takia, koska ne ovat jotain 'pientä pikselimössöä' eikä se uusin Call Of Duty. Tosiasiassa nämä 'pienet pikselimössöt' voivat silti olla aivan loistavia pelejä, jos niille annettaisiin vain mahdollisuus. Monet indie-pelit ovat jopa paljon parempia kuin jotkut AAA-pelit. Täytyy nimittäin muistaa, että indie-pelillä tarkoitetaan vain pienen ryhmän tai yksityishenkilön tekemää peliä, jolla ei ole julkaisijan taloudellista tukea. Sana 'indie' ei meinaa sitä, että peli olisi jotenkin pelillisesti 'heikompi' verrattuna AAA-peleihin. AAA-peleillä on vain julkaisijan tuki sekä enemmän resursseja käytettävissä kuin indie-studioilla. Moni on varmasti myös huomannut aikojen saatossa, että resurssien määrä ei välttämättä kerro pelin laadusta vielä yhtikäs mitään.

Ei sen puoleen, voi se indie-tarjontakin oikeasti olla joskus täyttä kuraa. Toisaalta se voi olla kuraa myös silloin, jos kaikki ilmaiseksi tarjottavat olisivat AAA-pelejä. Malttakaa siis odottaa sitä kertaa tai aikaa, kun niitä AAA-pelejä aletaan enemmän jakamaan ja kokeilkaa niitä ilmaiseksi annettuja indieitä, älkääkä haukkuko niitä samantien indie-leimansa vuoksi. Sieltä saattaa löytyä se jokin pimennossa ollut helmi, jonka kanssa saattaa kenties viettää aikaa pidemmänkin aikaa. Ehkä sieltä löytyy uusi suosikkeihin luokiteltava peli, tai sitten ei. Olkoon miten tahansa, kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta älkää oikeasti haukkuko indie-pelejä suoraan indie-leimansa vuoksi ilman kokeilua. Ilman kokeilua saatatte mahdollisesti menettää jonkin todella upean pelikokemuksen, jota mikään muu peli ei välttämättä pysty tarjoamaan. Tämä vain sen takia, koska pelin kyljessä komeilee sana, joka saa jotkut pelaajat kirkuen juoksemaan pakoon ja menemään suojaan isompien pelistudioiden hellään hoivaan. Kyseinen kauhistuttavan pelottava sana on 'INDIE'.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Lokakuussa 2015 ilmestyvät pelit

Tässä lista lokakuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):


1.10.2015

NBA Live 16 (PS4, Xbox One)

2.10.2015

Tony Hawk’s Pro Skater 5 (PS4, Xbox One)
Lost Horizon 2 (First Edition Steelbook) (PC)
Animal Crossing: Happy Home Designer  (3DS)
Samurai Warriors 4 - II (PS4)
Zombie Vikings Ragnarok Edition (PS4)

6.10.2015

Rock Band 4 (PS4, Xbox One)
Farming Simulator 16 (Vita)
Darksiders 2 Deathinitive Edition (PS4, Xbox One)

7.10.2015

Uncharted: The Nathan Drake Collection (PS4)
Uncharted: The Nathan Drake Collection Special Edition (PS4)

9.10.2015

Transformers Devastation (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

13.10.2015

The Talos Principle: Deluxe Edition (PS4)

16.10.2015

WRC 5: World Rally Championship (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, Vita)
Dragon Quest Heroes Day One Edition (PS4)
Dragon Quest Heroes Collectors Edition (PS4)
Dragon Ball Z: Exteme Butoden (3DS)
Tales of Zestiria (PS3, PS4)
Tales of Zestiria Collectors Edition (PS3, PS4)
Shovel Knight (PS4, Xbox One, Wii U, 3DS, PC)
Wasteland 2: Director´s Cut (PS4, Xbox One)
Back to the Future 30th Anniversary (PS4, Xbox 360, Xbox One)
Hello Kitty Kruisers (Wii U)

22.10.2015

Just Dance 2016 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, Wii, Wii U)
Just Dance Disney 2 (Wii, Wii U)

23.10.2015

Guitar Hero Live (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, Wii U)
Assassin's Creed Syndicate (PS4, Xbox One)
Assassin's Creed Syndicate - The Rooks Collectors Edition (PS4, Xbox One)
Kromaia Omega (PS4)
Hello Kitty & The Apron of Magic (3DS)

27.10.2015

Halo 5: Guardians (Xbox One)
Halo 5: Guardians Limited Edition (Xbox One)
Divinity Original Sin - Enhanced Edition (PS4, Xbox One)
MX vs ATV Supercross Encore Edition (PS4, PC)

29.10.2015

Farming Simulator 15 - Gold Edition (PC)

30.10.2015

Adventure Time: Finn and Jake Investigations (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, Wii, Wii U)
Monster High New Ghoul in School (PS3, Xbox 360, Wii, Wii U, 3DS)
WWE 2K16 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Project Zero: Maiden of Black Water - Limited Edition (Wii U)
Hello Kitty & Friends  (3DS)


Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa (listasta puuttuu esimerkiksi ainoastaan digitaalisesti julkaistavat pelit).

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Peliaika - blogin kysely

Tein pienen kyselyn koskien blogiani. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu anonyymisti, joten toivoisin mahdollisimman rehellisiä vastauksia. Kannattaa tutustua kyselyyn muutenkin, nimittäin samalla tavalla ratkotaan myöhemmin tänä vuonna vuoden 2015 kovimmat pelit teidän lukijoiden mielestä!
Kysely kestää noin 1-2 minuutin verran. Kiitos jo nyt kaikille vastaajille!


Kysely on toteutettu Google Formsin avulla.

Blogi: Ajatuksia Peliajalla





Olen pitänyt tätä blogia pytsyssä kohta, tarkemmin sanottuna kuukauden päästä, yhteensä kolme vuotta. Monelle blogia pitävälle se voi tuntua hyvin lyhyeltä ajalta, mutta itselleni se tuntuu jo aika huimalta, varsinkin kun itselläni tämä blogi-kokeilu lähti ihan vain Ex Temporena, kun minua oikeastaan vain kiinnosti se, kuinka nämä blogit ja muut siihen liittyvät systeemit oikein toimii. Pian siitä on kolme vuotta, huhhuh.
Kolmen vuoden aikana olen kirjoittanut monenlaisia tekstejä, niin arvosteluista, ilmoituksia ilmestyvistä peleistä, erilaisia tietopläjäyksiä, visoja, uutisia.... Kaikenlaista siis. Jotkin tekstit ovat ajan kuluessa lisääntyneet, jotkin vähentyneet. Ainakin olen kokenut, että arvostelumaiset tekstit ovat lisääntyneet jonkin verran verrattuna aikaisempiin vuosiin, kun taas uutisia olen vähentänyt tarkoituksella. Koen, että monet uutiset, niin pienet kuin isotkin löytyvät paremmin ja helpommin peliaiheisilta kaupallisilta sivustoilta, jotka tekevät omaa työtänsä uutisten parissa palkan kanssa. Niin minä itsekin teen, sen lisäksi tietysti vielä saan uutisia sähköpostiini erilaisten uutiskirjeiden kautta. 
Tulen kuitenkin jatkossa kirjoittamaan uutisia asioista, jotka koen tärkeiksi ilmoittaa eteenpäin myös tänne blogiin. 
Kaikkea muuta sisältöä pyrin tekemään tänne Peliaikaan niin paljon kuin kerkeän. Kuitenkin blogille sisällön tekeminen on hidasta, koska pidän blogia yksinään pystyssä ja minulla on muutakin tekemistä. Arvosteluita pyrin esimerkiksi tekemään aina sen mukaan, kun olen läpäissyt jonkin pelin, ennakot taas silloin, kun pääsen jonkin mielenkiintoisen teoksen betaan. Visailuja tulen myös jatkossa tekemään, mutta tarkoituksenani olisi keksiä jotain uusia visailumuotoja, hahmoja kun on tunnistettu jo aikamoinen määrä. Muuta materiaalia, kuten YouTube -videoita pyrin myös tekemään sen mukaan mitä kerkeän, mutta useimmiten videoiden kohtaloksi koituu tietokoneeni hitaus ja tehottomuus (eiköhän tähän jossain vaiheessa saada muutosta). Paljon on siis pieniä pysähdyksiä matkassa, vaikka haluaisin jopa lisätä materiaalin määrää tänne Peliaikaan. 
Näitä asioita pohtiessani älysin, että blogissani ollaan käsitelty aika paljon asioita liittyen itse pelaamiseen ja siihen liittyvään informaatioon. Olen pyrkinyt tuomaan lukijoille paljon jonkin sortin tietoa, esimerkiksi juuri noiden arvosteluiden kautta. Sen myös huomaa siitä, kuinka erittäin moni blogiin löytänyt on käyttänyt haussaan jotain kysymyslausetta. Toivottavasti kysymyksiinne etsimänne vastaukset ovat täältä löytyneet! Tämän pienen huomion kautta älysin myös, että tältä sivustolta on puuttunut yksi pieni, ehkä myös hyvin tärkeä asia: En ole tuonut paljoa esille omia ajatuksia ja tunteita pelimaailmaa kohtaan. Toki näitä tulee esimerkiksi juuri noiden arvosteluiden kautta, mutta se on silloin hyvin rajallista, koska arvostelussa täytyy pysyä itse asiassa, eikä pomppia aiheesta täysin muualle. Tähän aion tehdä nyt muutoksen. Tästä lähtien pyrin tekemään pohdiskelevamman blogitekstin viikon välein näin viikonlopun aikana. Toivottavasti tulevat tekstit aiheuttavat pohdiskelua myös teidän lukijoiden mielessä, herättäen samalla kenties keskustelua. Jee!


Miten muuten noin teidän mielestänne, minkälaista tekstiä tai jotain muuta sisältöä haluaisitte lukea/nähdä täältä Peliajasta? Onko kenties jotain, mitä haluaisitte enemmän tai kenties vähemmän? Onko jotain toiveita käsiteltävistä aiheista? Pyrin pitämään Peliajan ylläpitämistä kuitenkin itselleni mieleisenä ja hauskana puuhana (mitä se on ollutkin), joten kaikkia ehdotuksianne en voi välttämättä luvata, mutta niitä saa tietysti aina laittaa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla



Sen aika tuli noin 2 viikkoa sitten. Hideo Kojiman 28 vuotta kestänyt projekti Metal Gear -sarjan kanssa sai päätöksen The Phantom Pain -pelin myötä. Kyseisen pelin tehtävänä oli kertoa pelaajille muutaman mysteerisen tapauksen salaisuudet aikaisemmista peleistä ja tietysti tärkeimpänä yhdistää MGS -sarjan kaksi tarinallista aikakautta yhteen sujuvasti, Big Bossin ja Solid Snaken. Miten tässä onnistuttiin tarinallisesti että pelillisesti? V Has Come To.


Tarinasta en ala paljoa selittelemään, koska oikeastaan koko peli on pelkkää spoileria tarinan osalta koko ajan, joten en halua spoilata kenellekään mitään tarinan osalta. Ideana pelissä on kuitenkin se, että tapahtumat sijoittuvat 9 vuotta Ground Zeroesin tapahtumien jälkeen vuoteen 1984, jolloin Big Boss herää koomasta ja siitä alkaa kostoretki ja uuden tiimin (Diamond Dogs) sekä Mother Basen rakentaminen. 
Skull Face on yksi The Phantom Painin hahmo, joka pistää Snaken
suunnitelmia uusiksi
Vaikka en itse tarinasta ala enempää selittelemään, voin silti kertoa siitä omien tuntemuksieni kautta ilman spoilereita. Ensiksi ja lyhyesti: pidin tarinasta oikein paljon. Vaikka The Phantom Painin tarina ei todellakaan ollut niin syvälle menevä kuin esimerkiksi MGS3, se toimii juuri hyvin pelisarjan kahden aikakauden yhdistäjänä. Se hämmentää mieltä, tekee sitä vain enemmän ja enemmän ajan kuluessa, sitten hetkeksi tarina valaistuu jonkin tapahtuman seurauksena tai kasetin kuunneltua (suosittelen muuten ehdottomasti kasettien kuuntelemista, tuo paljon lisää mielenkiintoa tarinaan, nimittäin kaikkea ei kerrota suoraan esimerkiksi pelin välianimaatioissa). Hetken valaistuksen jälkeen pelaajaa taas hämmennetään. Tätä jatkuu toisen jakson loppuun asti, kunnes sitten ruutuun pamahtaa virallinen loppu. Silloin iskee se huipussa oleva ultimaattinen hämmennys, kunnes oikeastaan heti muutaman sekunnin tämän tapahtuman jälkeen älyän kaiken. Ihan kaiken, varsinkin koko pelin idean. Nousen pystyyn ja taputan. Well played, Kojima, well played. 
Kohua syntyi tarinan osalta myös siitä, että Collector's Editionin DVD-levyltä löytyi tehtävä, joka olisi ollut ilmeisesti pelin 'virallinen loppu', mutta jostain syystä se oli vedetty pois, syytä en tiedä. Kuitenkin katsottuani kyseisen pätkän YouTubesta, en koe, että sillä olisi siinänsä ollut mitään merkitystä tämän pelin sanoman puolesta. Olisi siis ollut hyvä, että se olisi ollut mukana pelissä, mutta se ei kuitenkaan olisi tarjonnut sitä yhtä tiettyä asiaa, mitä nyt oleva loppu tarjosi. Ne tietää, ketkä ovat pelanneet läpi.
Sopiiko MGSV: TPP pelaajille, jotka eivät ole ennen pelanneet Metal Gear Solideja? Itse sanoisin näin: TPP on mekaanisesti ja toimivuudeltaan ehkä paras ja helpoiten lähestyttävä Metal Gear uusille pelaajille, mutta tarinallisesti taas heikoin. Mielestäni TPP:n pelaaminen vaatii oikeasti aikaisempien MGS-pelien pelaamista, jotta siitä saa ihan kaiken irti, nimittäin tarina voi oikeasti olla hyvin sekava ilman pohjatietoa ja voi jopa sen sekavuuden kannalta viedä mielenkiinnon niiltä, ketkä eivät ole aikaisemmin Metal Geareihin tarttuneet. 
Pian alkaa pieni kuulusteluhetki....

Nyt kun tarina on jotenkin pohdiskeltu, voidaan tarttua Phantom Painin mekaanisiin puoliin. Suurimpana muutoksena aikaisempiin peleihin verrattuna on Open World -maailma, joka on oikeasti iso. Pelaaja pääsee ohjailemaan Snakea kahdessa paikassa, Afganistanin aavikoille ja Etelä-Afrikan savanneille. Phantom Painin kohdalla sana 'Open World' voi jopa hiukan hämätä. Kyllä, maailma on rakennettu vapaaksi ja sitä voi tutkiskella. Sieltä täältä löytyy erilaisia kasveja, joita voi keräillä erilaisiin tarkoituksiin ja erikokoisia eläimiä voi napata omaan 'eläintarhaan'. Välillä vastaan sattuu ehkä tulemaan neuvostoliittolaisia kulkuvälineitä tai kenties jokin pieni vartiointiasema. Kuitenkin esimerkiksi Afganistanin kohdalla äskeisten lisäksi koko paikka onkin pelkästään aavikkoa, eli hiekkaa ja kiveä. Yksityiskohtaisuutta löytyy, mutta mikään GTA V tai Arkham Knight kyseessä ei kuitenkaan ole. Päinvastoin kuin äsken mainituissa peleissä, Phantom Pain hyväksikäyttää avointa maailmaa loistavasti erilaiseen tarkoitukseen, nimittäin tehtävien läpäisemisen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kuvitellaan esimerkiksi perinteinen peleissä käytetty idea, että pelaajan täytyy pelastaa joku henkilö. Hyvin kärjistetysti sanottuna muissa peleissä todennäköisesti vain rynnättäsiin paikasta A paikkaan B vetäen vastaan tulleita vihollisia turpaan tai tyhjentäen omaan aseen lipasta. Ehkä se onnistuu jopa hiukan hiljaisemmin välttäen vihollisia, esimerkiksi kulkien kuljetuskanavaa pitkin. Henkilö X on nyt pelastettu. The Phantom Pain rikkoo hyvin paljon tätä ajattelukaavaa. Toki tämäkin meno onnistuu, mutta jos aivan totta puhutaan, niin täyden kaaoksen aiheuttaminen Rambomaisesti tahallaan on ehkä tylsin ja typerin vaihtoehto tässä pelissä, vaikka se voi välillä olla strategisesti jopa paras vaihtoehto (kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Call Of Duty tai Battlefield, vaan aivan päinvastainen peli. Hiljaisesti eteneminen siten, ettei hälytystä synny on kaikista hauskinta. Mutta olkoon pelaajan pelityyli kumpi tahansa, niin kumpikin onnistuu, mutta millä tavalla sen toteuttaa, niin se on täysin pelaajan valittavissa. Jos aivan totta puhutaan, niin tietyn tehtävän toteuttamiseen on monia tuhansia vaihtoehtoja ja jopa typerimmät ajatukset, mitä voi tulla mieleen todennäköisesti onnistuu Phantom Painissa. Asioita täytyy vain osata soveltaa yhteen. Turhalta tuntuva vesipyssy saattaa tietynlaisessa suunnitelmassa toimia esimerkiksi paljon paremmin kuin mikä tahansa muu monista sadoista eri aseista, vaikka sitä ei uskoisi. Kaikkea voi hyödyntää tehtävissä ja jokaiselle pienellekin asialle ja esineelle löytyy paljon erilaisia käyttötarkoituksia, niin perinteiselle pahvilaatikolle, kaseteille tai vaikkapa tyhjille panoslippaille. Lisäksi tehtävissä voi hyödyntää 'Buddyja' eli kavereita, joita voi saada pelin aikana yhteensä 4 kappaletta. Jokaisella
Snake voi ottaa mukaan tehtäväänsä yhden neljästä 'Buddysta':
D-Dogin, tarkka-ampuja Quietin, D-Horsen tai D-Walkerin. Se, missä
vaiheessa pelaaja saa minkäkin buddyn (vai saako ollenkaan)
riippuu ihan pelaajan omasta toiminnasta.
hahmolla on omat toimintonsa ja kaikkia näitä voi hyödyntää erittäin taktisissa suunnitelmissa. 
Lisäksi jokaiselle kaverille pystyy kehittelemään uusia varusteita, jotka voivat antaa lisää erilaisia toimintoja. Lisäksi huomioon voi ottaa vuorokauden ajan, esimerkiksi jotkin tehtävät voivat hoitua paremmin yöllä kuin päivällä. Lisäksi pelaajan saattaa joskus yllättää jokin sääilmiö, esimerkiksi 
Afganistanissa hiekkamyrsky. Välillä se voi hyödyntää pelaajaa, mutta toisaalta se voi olla myös viimeinen niitti tehtävän pieleen menemiseen. Pelaaja voi tietysti myös odottaa tietyn sääilmiön tulemista ja hyödyntää sitä suunnitelmassaan. Voin sanoa, että lähes kaikki on mahdollista, ja yksi pelin anti onkin, että pääsee kokeilemaan erilaisia tapoja selvittää tehtäviä ja ensinnäkin rikkomaan perinteistä pelikaavaa tehtävien suorittamisessa.

Big Boss ja D-Dog katselevat ja fiilistelevät Mother Basen
laajentumista
Lisäksi yksi pelin tehtävistä on rakentaa omaa Mother Basea suuremmaksi ja suuremmaksi. Näihin tarvitaan tietysti resursseja, joita saadaan tehtävien aikana keräillessä sekä mahdollisesti tehtävän läpäistäessä. Suunnittelemaan omaa Mother Basea ei suoranaisesti pääse, mutta pelaaja pääsee päättämään, mitä oman tukikohdan pistettä alkaa milloinkin rakentamaan tai laajentamaan. Jokainen laajennus vaikuttaa lähinnä siihen, kuinka paljon sotilaita voi taistelukentiltä tuoda fultoneiden avulla tiettyyn pisteeseen, esimerkiksi lääkintätiimiin tai taistelutiimiin. Tämän kaiken lisäksi pelaaja pääsee tietysti tutkimaan omaa tukikohtaansa suuremmin ja sekin on oikein hauskaa puuhaa. Eri paikoista saattaa kuulla sotilaiden suusta erilaisia huhuja (niin tukikohdassa kuin taistelukentillä, ja jotkin puheet voivat jopa liittyä tuleviin tapahtumiin!) ja voi sieltä löytyä kenties myös jalokiviä ja erilaisia julisteita. Talteen kaikki. Oma Mother Base onkin lähinnä fiilistelyä. Paikasta paikkaan on hauska kulkea autolla tai helikopterilla katsellen maisemia ja tutkien, mitä kaikkea missäkin tapahtuu. Jossain vaiheessa tukikohdasta on tullut niin iso, että paikasta A paikkaan B meneminen voi kestää minuutteja, joten pahvilaatikolla meneminen kuljetusalueen läpi on nopein vaihtoehto (tosin silloin tulee ruutu mustaksi ja mitään ei näe muutamaan sekuntiin). Sen lisäksi että kyseessä on fiilistelyä, saattaa pelaaja törmätä vahingossa jopa johonkin salattuun välianimaatioon, joka tietysti on palkitsevaa. Tutkiskelu kannattaa joka paikassa.
Mother Baseen liittyy myös niin sanottu FOB- pelimuoto, mikä vaikuttaa ihan hauskalta idealta. Siinä pelaaja voi tunkeutua toisen pelaajan tukikohtaan ja varastaa hänen resursseja, tietysti sillä uhalla, että toinen saattaa pistää sinut hengiltä tai joku muu voi hyökätä sinun paikkaasi. Harmillisesti tähän muotoon en ole paljoa tutustunut, nimittäin kaikki omat tekemäni hyökkäykset ovat olleet muutaman hassun minuutin pituisia, koska kukaan ei ollut pistänyt mitään vartiointia omaan paikkaan eikä kukaan ole hyökännyt minun paikkaani (vielä). Tämä muoto on vaihtoehtoinen, eikä sitä ole pakko pelaajan pelata, jos ei halua. Silloin pitää pistää vain oma peli offline-tilaan.

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain tarjoaa pelattavaa, tunnelmaa ja emootioita moniksi kymmeniksi tunneiksi ja tekemistä jää paljon jopa silloin, kun peli on läpäisty. Kyseessä on tuttua Metal Gearia, mutta vain uudessa muodossa. Mukana on perinteisesti typeriä lausahduksia, tyhmiä hahmojen nimiä, hölmöä kakkapissi-huumoria ja hyvin epärealistista menoa, mutta samalla se sisältää hyvin syvällistä pohdintaa oikeasta maailmasta ja sen rankoista ja vaietuista aiheista, kuten esimerkiksi lapsisotilaista ja kidutuksesta. Kyseessä on siis perinteikästä Metal Gearia uudessa muotissa, tällä kertaa vain Hideo Kojiman viimeisenä sekä parhaimpana teoksena. 

Näin Mother Baseen palkataan sotilaita!

Ihan vain tiedoksi!


*The Phantom Pain sisältää myös FOB-pelitilan lisäksi myös toisen, mutta erillisen online-pelin (Metal Gear Online), mutta se julkaistaan vasta ensi kuussa. Kyseinen Online-tekele arvostellaan erikseen



ARVOSANA

10

POSITIIVISTA:

+ Kaksi Metal Gear Solid -sarjan aikakautta yhdistyvät toisiinsa loistavasti
+ Tehtäviä pystyy toteuttamaan monella eri tavalla
+ Pelattavaa löytyy todella paljon
+ Välianimaatiot eivät ole valmiiksi 'scriptattuja'
+ Tarinallisesti ei niin syvällinen kuin muut pelisarjan pelit, mutta toimii silti loistavasti juuri tällaisena

NEGATIIVISTA:

- Metal Gear on pelisarjana hyvin omalaatuinen, eikä tämän vuoksi todellakaan sovi kaikille, eikä The Phantom Pain tee tässä tapauksessa poikkeusta. Myös TPP:n toteutustapa voi häiritä joitakin (vaikka itse siitä pidin)
- Välianimaatioita olisi voinut olla enemmän




Konamin julkaisema Launch Trailer:



 Arvostelussa käytetyt pelikuvat ovat arvostelijan itse ottamia.