Blogi: Pelit kehittävät meitä (mutta liika on aina liikaa)!






Videopelit ovat aihe, joka monesti herättää närkästystä varsinkin niille, ketkä eivät ole edes millään tavalla tutustuneet koko aiheeseen (paitsi tieysti Suomi24 - ja Meidän Perhe -keskustelufoorumeilla). Nykyaikana porukka kuulema kuluttaa jokaisen päivän vain ja ainoastaan pelaamalla, samalla tyhmentäen meitä ja tehdessään meistä pelaajista vähintään oman elämän Predatoreita (äskeinen lausahdus oli pakko ottaa esille ihan siksi, että näin peli-blogia ylläpitävänä ja aiheeseen tutustuneena en ole elämässäni vieläkään törmännyt henkilöön, joka kuluttaisi ihan kaiken aikansa vain ja ainoastaan pelaamiseen. En väitä, etteikö sellaisia saattaisi löytyä, mutta yleistää ei todellakaan saa, että kaikki olisivat tällaisia). Kuitenkin uusien tutkimusten mukaan jälleen on löydetty vastauksia sille, että videopelit voivat oikeasti kehittää meitä ja meidän aivoja, ainakin jos on uskomista yhdysvaltalaiseen tutkimukseen.

Kun aikaisemmin olemme saaneet lukea, kuinka pelit opettavat oppimaan asioita ja parantamaan päätöksentekokykyä erilaisten konkreettisen tiedon ja kielten oppimisen lisäksi, tämän hetken tiedon mukaan ne kehittävät muutakin. Policy Insights from the Behavioral and Brain Sciencesin katsausartikkelissa nimittäin tuodaan esille, että aivojumpaksi suunnitellut älypelit eivät olekaan parasta materiaalia omien aivojen kehittämiselle. Vaikka älypelit kehittävätkin aivoja, niin moni muu peligenre tekee sen paremmin.
Tutkimuksen mukaan toimintapelit nimittäin kehittävät aivoja eniten. Tämä johtuu ihan siitä, että toimintapeleissä pelaaja joutuu käyttämään monia eri aivolohkon osia käyttäessään tarkkaavaisuutta, havainnointia ja työmuistia. Lisäksi nopeat tapahtumat toimintapelien ruudussa aiheuttaa pikaisten ratkaisujen ja reaktiokyvyn parantamista. Yhtenä toisena esimerkkinä esille on nostettu yksi omista suosikkigenreistäni eli strategiapelit. Nämä kehittävät kuulema työmuistia ja kykyä löytää uusia ratkaisuja (kutsutaan nimellä "kognitiivinen joustavuus"). 

Vaikka pelien positiivisista vaikutteista voitaisiin tehdä pidempikin lista, niin löytyy niitä negatiivisiakin. Tähän voitaisiin listata niin ergonomiset asiat, päänsäryt kuin lompakon tyhjenemisen, mutta tutkimus on nostanut esille liikapelaamisen. Liikapelaamisen on nimittäin huomattu häiritsevän oppilaiden tarkkaavaisuutta oppimistilanteissa. Tutkimuksessa kerrotaankin, että sopiva määrä pelaamista päivässä aivojen kannalta olisi noin parin tuntia (eli siis siltä kannalta, mikä määrä pelaamista kehittää aivoja eniten) 
Ikikysymyksenä oleva "väkivallan lisääntyminen pelien myötä" tunnutaan myös tässä tutkimuksessa kumottavan, kuten muutamassa aikaisemmassakin tutkimuksessa. Asiaan ei nimittäin ole olemassa ainakaan mitään suoraa näyttöä tai asiayhteyttä. 
Ja nyt puhun omaa mielepidettäni: vaikka näin on todettu, se ei siltikään anna lupaa rikkoa PEGI-merkintöjä, eli ikärajoja. Jos sinulla on lapsi ja hän kinuaa jotakin uutta peliä, katso pelin ikärajaa. Vaikka pelin päähenkilönä olisi esimerkiksi lasten suosikki Batman, se ei kerro samantien, onko se lapsille suunnattu peli. Esimerkiksi kesällä julkaistu Batman: Arkham Knight on vahvalla K-18 merkinnällä ja sille on hyvät syynsä (kaikki pelissä tapahtuva sisältö ei sovi lasten silmille). Täytyy siis muistaa, että kaikki pelit eivät ole lapsille, vaan pelejä tehdään myös aikuisille. 

Tästä blogitekstistä tulikin hyvin poikkoileva teemasta toiseen, mutta mielestäni on ihan hyvä, että näin kävikin. Tekstissä tuli monia pointteja esiin, joita jokaisen tulisi älytä ja huomata. Pelit voivat olla hyväksi ja on kaiken lisäksi erittäin loistava viihdemuoto elokuvien, musiikin ja kirjojen lisäksi. Meidän täytyy kuitenkin myös muistaa, että liika on aina liikaa, olkoon aiheena mikä tahansa. 


Jos haluat lukea tekstissä mainitun katsausartikkelin, löydät sen tämän LINKIN takaa.
Lähteenä toimi myös Tiede.fi . 

Kommentit