Blogi: “That wizard came from the moon"





Videopelien laadusta puhuessa jokaisella on varmasti omat mielipiteensä siihen, mikä oikeastaan tekee videopelistä hyvän. Jotkut sanovat sen olevan pelimekaniikka, jotkut toteaa tarinan ja jotkut jopa grafiikan (viimeistä kohtaa en henkilökohtaisesti näe todellakaan tärkeimpänä, vaan pidän sitä enemmänkin kirsikkana kakun päällä). Yleisesti itse totean tähän kysymykseen pelimekaniikan ja tarinan lisäksi myös hahmot. Varsinkin tarinavetoisissa peleissä hahmojen täytyy olla mielenkiintoisia, jotta tarina ja tietysti itse peli veisi pelaajan mukanaan. Tähän ei riitä pelkästään taustatarinat, imagon luonti, ulkonäkö ja arvot. Näistä saadaan jo erittäin hyvä pohja, mutta itse vaadin hahmolta myös jotain muuta. Tai no, en voi tätä asiaa vaatia itse hahmolta vaan ääninäyttelijöiltä, nimittäin haluan hahmoille myös hyvää ääninäyttelyä. 

Ääninäyttely on oikeasti peleissä yksi tärkeimpiä asioita. Se luo tunnelmaa ja tuo selvästi esille hahmojen tuntemuksia. Jokainen äänensävy, äänen painotus, puhetapa, murre... jokainen näistä on tärkeitä asioita hyvän ja erityisesti mielenkiintoisen hahmon luomiseen. Jos nämä eivät oikein toimi, hahmot eivät välttämättä kiinnosta yhtään (tai sitten niistä tulee meemejä internetiin jo huvittavuudensa takia, kuten Peter Dinklagen erään ääninäyttelemän hahmon lausahduksesta, joka toimii myös tämän blogitekstin otsikkona). En väitä, etteikö jokin puhumaton hahmo voisi olla hyvä, mutta jos hahmolle annetaan ääni, se täytyy hoitaa mahdollisimman hyvin ja tunteella. Otetaan yksi hyvä esimerkki tuomaan ilmi, miksi ääninäyttelyä voi pitää tärkeänä osana hahmoa ja peliä: Ajatelkaa, jos Batman: Arkham -sarjassa Jokeria olisi ääninäytellyt joku henkilö, joka ei olisi hoitanut roolian tunteella. Jokainen nauru ja lausahdus olisi paistanut läpi ajatuksen, että ääninäyttelijä tuntuu olevan vain halunnut hoitaa hommansa äkkiä pois alta. Ei todennäköisesti olisi peli tai koko hahmo kiinostanut sen jälkeen yhtään. Mark Hamill kuitenkin hoiti hommansa Jokerina loistavasti ja hahmon ääntä voidaan pitää jo ääninäyttelyn priimana. 

Monesti keskustellaan myös siitä, minkä takia peleissä ääninä toimivat lähes aina samat naamat. Tuntuu, että joka toisessa pelissä lopputekstien kohdalla kiitellään esimerkiksi Troy Bakeria tai Tara Strongia ääninäyttelystä. Joku voisi laukoa asian olevan jo jollain tavalla pelin mainostusta ääninäyttelijän nimellä, mitä se ehkä onkin. Kuitenkin koen, että takana on näiden ääninäyttelijöiden taidoista ja muuntautumiskyvystä. Esimerkiksi juuri äskettäin mainitut Troy ja Tara ovat olleet vaikka missä hyvin erilaisissa rooleissa ja syystäkin. He ovat oikeasti elävöittäneet hahmoja loistavasti, todennäköisesti vielä tavalla, johon kukaan muu ei pystyisi.
Tekstin tarkoituksena on muistuttaa, että ääninäyttelyllä on myös hyvin paljon väliä ja kyseessä voi olla jopa yksi ehto pelin laadulle. Tylsästi ja tunteettomasti pälpättäviä hahmoja ei todennäköisesti jaksa kukaan. Ääninäyttelyllä on väliä.

Haluni kirjoittaa aiheesta lähti SAG-AFTRA:n ääninäyttelijäjäsenien uhkailemasta lakosta pelijulkaisijoita vastaan. Aiheeseen voi tutustua ja osallistua muun muassa Twitterin välityksellä hashtageilla #PerformanceMatters ja #IAmOnBoard2015.


Onko sinulla kenties jokin muisto liittyen ääninäyttelyyn? Onko sinulla mielessä joku hahmo, jonka ääninäyttely on hoidettu loistavasti vai onko mielessä kenties joku näyttelijä, johon voi melkein aina luottaa ääninäyttelyn suhteen? 

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jennifer Hale on kyllä taitava, pidän varsinkin hänen noista DC Comics -jutuista, joissa hän on ollut mukana.
      Ihan totta, että joillekin ihan riittää se yksi ääni, koska se on vain niin loistava tiettyihin rooleihin. Freemanin lisäksi ainakin äkkisältään mieleen tuli Stephen Fry, jonka ääni sopii loistavasti esimerkiksi jonkin tarinankertojan rooliin (kuten LittleBigPlanetissa) :D

      Poista

Lähetä kommentti