keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Peliaika -Gaala 2016




Vuosi 2016 vetelee nyt viimeisiä päiviä ja kohta alkaa jälleen uusi vuosi. Vuodesta 2017 on todellakin tulossa hyvin mielenkiintoinen tapaus, mutta puhutaan siitä myöhemmin. Nyt kuitenkin voitaisiin muistella kohta taakse jäävää vuotta 2016 pelien näkökulmasta. Vuosi 2016 ei ollut hirveän loistokas pelien laadun maineen kannalta, kun useampi peli joutui suurten höykytysaaltojen kohteeksi muun muassa huonojen PC -porttauksien kuin luvattujen ominaisuuksien puutteiden vuoksi. Tämä on myös ilmeisesti ollut melkoinen varoitus pelifirmoille, nimittäin suurin osa tälle vuodelle julkaisuun suunnitellut pelit siirrettiin suosiolla ensi vuodelle (mikä on sinällään ihan hyvä, mieluummin myöhemmin julkaistu ja toimiva kuin nopeasti ja rikkinäinen. Lisäksi tämä on hyvä myös siksi, että esimerkiksi omalla kohdalla tämänkin vuoden osalta jäi todella moni isompi nimike kokematta. Aikamoinen deja vu edelliseltä vuodelta, köh köh...). Onneksi vuosi 2016 kuitenkin tarjosi paljon positiivista: Markkinoilla nähtiin useampia menestyjiä ja VR -maailma näyttää etsivän vielä omaa paikkaansa.

Täten onkin jälleen aika jakaa muutamat kunniamaininnat ansioituneille peleille, jotka ovat juuri ilmestyneet vuoden 2016 puolella. Kunniamainintoja on edellisen vuoden tapaan neljä, joista kolme ovat diktatuurimaisesti allerkijoittaneen valintoja ja viimeinen kunniamaininta on teidän äänestyksenne tulos. Kiitos kaikille äänestäneille, ääniä ei tänä vuonna tullut niin paljoa kuin edellisenä vuonna, mutta toisin kuin vuonna 2015, niin tällä kertaa sieltä pomppi silmille selvä voittaja. Kunniamaininnat jaetaan siis parhaimmalle yllättäjälle (2015 voittaja: Rocket League), parhaalle tarinalle (2015: Batman: Arkham Knight), vuoden parhaalle pelille (2015: MGSV: The Phantom Pain) sekä lukijoiden vuoden parhaalle pelille (2015: Life Is Strange). Löpinät ja pöpinät sikseen, tässä vuoden Peliaika -Award 2016 Edition -kunniamaininnat:


VUODEN 2016 YLLÄTTÄJÄ: THE COUNT LUCANOR


Useasti indiepelit ovat tuotoksia, jotka eivät vain jostain syystä jää millään mieleen. Korkeintaan ne jäävät nimenä mieleen tai sitten se aiheuttaa niitä "ai niin! Se oli joo se peli" -reaktioita. Onneksi kuitenkin peliairueilta löytyy myös indie -puolelta pelejä, jotka tekevät suuren vaikutuksen ja jäävät täten todellakin mieleen. Allerkirjoittaneelle tällainen tapaus oli Baroque Decayn esikoispeli The Count Lucanor. Kyseinen peli onnistui todella hyvin tasapainottelemaan fantasian, kauhun kuin hieman mustemman huumorin välimaastossa. Pelin puzzlet ovat mukavan yksinkertaisia, mutta silti haastavia ja pelin useampien loppujen saaminen vaatii jo jonkin verran hoksottimien käyttöä. The Count Lucanor tarjosi myös hyvin mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi se, että pelin tallentaminen vaatii pelin sisäistä rahaa. Peli ei ole hirveän pitkä, mutta kyseessä on silti tarinallisesti, pelillisesti kuin ominaisuuksien kannalta vuoden 2016 ehdottomasti erikoisin ja kiehtovin tapaus. En olisi rehellisesti sanottuna tähän uskonut, joten vuoden yllättäjä -kunniamaininta kuuluu ehdottomasti Baroque Decayn tuotokselle. 



 VUODEN 2016 PARAS TARINA: XCOM 2



Mitä ihmettä, XCOM 2 sai paras tarina -kunniamaininnan? Antakaas kun selitän! Ensinnäkin omalla kohdalla ei tänä vuonna tullut hirveästi pelattua isomman luokan pelejä, jotka sisältäisivät huikeaa tarinaa (ja tämä sama ongelma pyörii vielä vuoden 2015 -tuotoksissakin, esimerkiksi Fallout 4 ja The Witcher 3 on edelleen kokematta). Täten vuoden parhaan tarinan maininnan saa XCOM 2, mutta mielestäni se on myös ansainnut sen. Strategiapeleistä harvemmin löytyy tarina ja jos sellainen on, niin se on melkoisen huono tai korkeintaan keskinkertainen. XCOM 2 on kuitenkin tapaus, josta löytyy ihan selvä punainen lanka ja se on vielä jopa ihan kelpo sellainen! Tarina ei tietenkään ole mikään Hollywood -tason tuotos, mutta sen lore ja pelaamalla avautuva tarina ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita kaivattaisiin enemmän strategiapelien mantereelle. XCOM 2 on yksi esimerkki, jossa hyvin yksinkertaisillakin asioilla saadaan aikaan toimiva tarina strategiapelille. 


VUODEN 2016 PARAS PELI (GOTY): HEARTS OF IRON IV


Hearts of Iron IV on ehdottomasti tähän päivään mennessä pelaamistani vuoden 2016 ilmestyneistä peleistä paras. Mikään muu peli ei ole onnistunut innostamaan ja koukuttamaan yhtä hyvin kuin kyseinen Paradoxin tekemä suurstrategia. Vaikka toinen maailmansota on todella kulutettu tapaus teemana, niin HOI4 tekee siitä todella kiehtovan ja tällainen historiasta pitävä heppu kuten minä on täten myyty. Strateginen ja taktinen puoli on tässä pelissä todella yksinkertaistettu verrattuna aikaisempiin kyseisen pelisarjan tuotoksiin, mutta se on todella hyvä siirto: Pelaaminen on paljon mielekkäämpää ja historian muuttaminen on paljon hauskempaa kuin koskaan ennen. HOI4:ssa riittää pelattavaa ikuisuudeksi ja pelattavaa pitäisi tulla jatkossa enemmänkin useampien vuosien verran. 


VUODEN 2016 LUKIJOIDEN PARAS PELI (GOTY -ÄÄNESTYS): 
UNCHARTED 4: A THIEF'S END


Eli vuoden 2016 lukijoiden GOTY äänestyksen voittaja on Uncharted 4, jonka pitäisi näillä näkymin päättää Nathan Draken aarteenmetsästäjän seikkailut. Ilmeisesti Draken viimeinen tarina on ollut melkoisen mieleenpainuva, nimittäin peli kiilasi selvästi kärkeen äänestyksessä. Toinen sija onkin jo tasaväkisempi, nimittäin DOOM, Overwatch ja Star Ocean: Integrity and Faithlessness saivat kaikki saman verran ääniä. 


Tässä olikin vuoden 2016 viimeinen postaus. Oikein isot kiitokset tästä vuodesta, on ollut nimittäin oikein huikea vuosi kaikin puolin. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoden uusiin haasteisiin, mutta tässä nyt ensin pidetään viikon tai pari taukoa blogin pitämisen suhteen (eli älkää ihmetelkö, jos tänne ei vähään aikaan ilmesty luettavaa). Ensi vuonna jatketaan tuttuun malliin, mutta yritetään siinä ohella saada jotain uutta mukaan, varsinkin sen sisällön suhteen (esimerkiksi ne videot). Myös jotain muuta pientä viilausta voi tulla, kuten esimerkiksi logon suhteen. Alla on esimerkiksi yksi vahva vaihtoehto logoksi, mitä pidätte?




Eli iso kiitos tästä vuodesta ja oikein hauskaa uutta vuotta 2017!




tiistai 27. joulukuuta 2016

Tammikuussa 2017 ilmestyvät pelit



Tässä lista tammikuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):


18.1.2017


  • Gravity Rush 2 (PS4)

24.1.2017

  • Kingdom Hearts HD 2.8 Final Chapter Prologue Limited Edition (PS4)
  • Resident Evil VII (PS4, Xbox One, PC)
  • Yakuza 0 (PS4)

27.1.2017

  • Abzû (PS4)
  • Digimon World: Next Order (PS4)
  • Earthlock - Festival of Magic (PS4, Xbox One, PC)
  • Tales of Berseria (PS4)
  • Tales of Berseria Collector's Edition (PS4)

31.1.2017

  • Atelier Shallie Plus: Alchemists of the Dusk Sea (Vita)
  • Beyond Flesh and Blood (PS4, Xbox One)
  • Final Fantasy XII: The Zodiac Age (PS4)
  • Hitman: The Complete First Season (PS4, Xbox One, PC)
  • The Walking Dead: Season 3 - A New Frontier (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, PC)
  • Warhammer 40,000: Eternal Crusade (PS4, Xbox One)
  • Zombie Vikings Ragnarok Edition (PS4)

Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa.



lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenterin luukku 24: Viisi jouluteemaista videopeliä


Viimeinen luukku ja jouluaatto, joten ei liene epäselvää, että mitä voisi löytyä numeron 24 takaa? No, tietenkin viisi videopeliä, jossa näkyy joulu jollain tasolla! Ei tässä aleta kummempia selittelemään, vaan annetaan jouluisten pelien vallata tämä luukku!

Christmas Lemmings


Lemmings on pelisarja, joka tuntuu löytyvän laitteelle kuin laitteelle ja vieläpä useammalla eri teemalla. Yksi näistä on tietenkin hyvin jouluinen, eli Christmas Lemmings. Periaatteessa kyseessä on ihan perinteinen Lemmings -peli, mutta ulkoasu on vain talvisempi ja jouluisempi. 

Batman: Arkham Origins


Arkham Origins on Arkham -peleistä kaikista heikoin tuotos, mutta se sisältää silti hyvin jouluisen tunnelman. Gotham on kokonaan joulun vietossa ja kaupunki on koristeltu sen mukaisesti. Vaikka Batman työskentelee myös jouluna, niin voi hän sentään ihailla lumista Gothamia.

Dead Rising 4


Dead Rising ei pelisarjana ole ensimmäinen, josta tulisi jollain tavalla mieleen joulu. Kuitenkin Dead Rising 4 sijoittuu juurikin joulun aikaan ja Coloradon Willamette on melkoisen jouluisessa olotilassa. Näkeepähän Frank West sentään jotain iloisempaakin väriä näin joulun alla, ei sentään tarvitse katsella pelkästään laumaa zombeja...


Santa Claus Saves the Earth


Kyllä, itse herra joulupukkikin on saanut oman pelin. Telegamesin joulupukki -teemainen peli nähtiin PlayStation Onella ja Nintendo GameBoy Advancella. Peli itsessään ei ole hääppöinen tapaus (oikeastaan kyseessä on aika huono peli), mutta näin joulun alla on hyvä nostaa tämäkin teos esille!


Tekken Tag Tournament 2


Tekken Tag Tournament 2:ssa ollaan myös Suomessa, tiesitkö sen? Arctic Dream -kenttä nimittäin sijoittuu Suomeen ja yllättäen paikka on hyvin luminen. Ja kuten huomaatte, niin myös hyvin jouluinen. Joulukoristeita, lumiukkoja ja itse joulupukkikin löytyy kentästä, joten iso kiitos Haradalle ja hänen tiimilleen, että he jaksovoivat muistuttaa, että missä se joulupukki oikeasti asuu!


Mitä jouluteemaisia pelejä sinulle tulee mieleen?


JA NÄIN LOPUKSI: OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!




perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenterin luukku 23: Viisi hahmoa, jotka tarvitsevat oman pelin


Maailmassa on läjä hahmoja, joista voisi hyvin tehdä loistavan elokuva, TV-sarjan tai vaikka pelin. DC Comics ja Marvel ovat varsinkin tarttuneet viime aikoina juuri tähän naruun, nimittäin heiltä on tullut ja on tulossa paljon materiaalia juurikin heidän sarjakuvista tutuista hahmoista, joita ei olla hirveästi valkokankaalla nähty. Nyt kuitenkin näin toiseksi viimeisen luukun kunniaksi nostan esille viisi hahmoa (tai ryhmää ynnä muuta), joista saisi hyvä pelin aikaiseksi. 


Green Arrow


Green Arrowin omasta pelistä olen rummutellut täällä blogissa jo iät ja ajat, eikä mielipide ole  tästä edelleenkään muuttunut. Pelin ei todellakaan tarvitsisi liittyä CW:n TV-sarjaan tai sarjakuviin, vaan hahmosta voisi tehdä täysin uuden kaanonin tähän peliin. Hauskana lisänä voisi tietenkin olla, että näyttelijöinä olisi juuri nämä CW:n tähdet (koska ovat he jo näytelleet omia hahmojaan eräässä LEGO -pelissä), mutta ei tämä mikään pakko ole. Paitsi että Paul Blackthorne pitäisi ehdottomasti saada pelialalle. Siinä on nimittäin näyttelijä, joka osaa vetää poliisin roolin aivan loistavasti. Ja edelleen on toiveena, että jos Arrowista tehdään peli, niin sen tekijäksi Rocksteady Studios tai WB Games Montréal. 


Wonder Woman


Wonder Woman on kyllä esiintynyt Green Arrowin tapaan Injusticessa, mutta oma peli puuttuu edelleen. WW olisi todella mielenkiintoinen hahmo, josta saisi Arrowin tapaan väännettyä melkoisen tapahtumarikkaan pelin. Kop kop siellä Warner Brosin ja DC Comicsin puolella, tässä olisi muutamat hyvät vinkit liittyen uusiin peleihin!


Suicide Squad


Suicide Squad on tällä hetkellä pinnassa, joten siitä olisi nyt hyvä aika tehdä myös peli. Kyseistä peliä on itse asiassa huhuiltu jo pitkään, mutta viimeisimpien huhupuheiden mukaan pelin kehitys olisi jäädytetty. No, Suicide Squadista saisi kuitenkin hyvän pelin aikaiseksi JA mieluiten sellainen peli, jossa Suicide Squadin idea on samanlainen kuin sarjakuvissa. Jos olen käsittänyt oikein, niin tässä elokuvassa kyseisen ryhmän puuhat eivät ole ihan sitä perinteistä Suicide Squadia, mitä sarjakuvissa olemme nähneet. Ilmeisesti myös hahmojen kuvaukset ovat hiukan erilaisia, ainakin mitä nyt olen ymmärtänyt näistä "miten hyvä suhde Harleylla ja Jokerilla on". Tämä varsinkin särähtää korvaani, nimittäin tämän parivaljakon suhde on iät ja ajat ollut kuvaus juurikin todella epäonnistuneesta suhteesta. No, en osaa tästä sanoa enempää kun en ole vielä leffaa nähnyt, mutta ehkä tähän tulee vielä muutos!

Mikä tahansa Fablesin hahmo


Fables on yksi omista suosikkisarjakuvistani, joten olen valmis näkemään videopelin tästä sarjakuvasta melkeinpä minkä tahansa hahmon näkökulmasta. Yksi peli Fablesista ollaankin nähty, eli Telltalen "The Wolf Among Us", mutta koska tästä sarjasta saisi huomattavasti paljon enemmänkin aikaan, niin ei kuin uutta peliä kasaan. Jokin point & click -mysteeriseikkailu Fablesin maailmassa voisi olla esimerkiksi ihan kiva tapaus. 

Taskmaster



Taskmaster on todella mielenkiintoinen hahmo, mutta osittain ymmärrän, miksi hahmosta ei olla vielä saatu aikaan omaa peliä: hahmon tuominen peliin pelattavaksi hahmoksi voi olla melkoisen haastavaa. Taskmaster nimittäin pystyy kopioimaan mitä tahansa fyysistä suoritusta, kunhan hänen fysiikkansa riittää siihen. Miettikäähän peli, jossa pelattavalla hahmolla olisi tällainen ominaisuus: Voisi olla melkoista "wow" -fiilistä kerrakseen. Tämä tosin vaatii ponnisteluja pelimekaniikan suhteen, mutta ainakin itse jään elättelemään toivoa, että pääsisimme vielä joskus pelailemaan Taskmaster - The Video Gamea.


Mikä hahmo sinusta ansaitsisi oman videopelin?



torstai 22. joulukuuta 2016

Hearts Of Iron IV: Together for Victory -Katsaus



Hearts of Iron IV on tänä vuonna ilmestynyt suurstrategiapeli Paradoxilta, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Hyvin yksityiskohtaisesta pelistä syntyi vielä tarkempi, kun HOI4 -peliin julkaistiin Together For Victory -lisäosa. Mitä kyseinen paketti sitten sisältää?


Pelin aloitusruutu muuttui hiukan DLC:n myötä

Together For Victoryn pääkohteena on Iso-Britannian niin sanotut dominiot eli herruusalueet. Britannian dominiota tuohon aikaan oli Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka sekä Brittiläinen Intia (eli nykyisen Intian, Bangladeshin, Pakistanin ja Myanmarin alueet). Jokaiselle kyseiselle valtiolle on nyt annettu omat kansalliset kykypuut (Britit saivat myös pieniä lisiä kykypuuhun esimerkiksi Kansainyhteisön vuoksi) ja nyt näillä mailla pelaaminen on tehty ainakin hiukan mielenkiintoisemmaksi (Australialla pelaaminen on ennen esimerkiksi ollut todella tylsää, mutta nyt siihen on saatu sentään hiukan lisää makua). Toisin sanoen DLC:n ideana on saada Brittien imperiumi toimimaan yhdessä entistä paremmin... Tai kenties tuhoutumaan...

Miltä näyttää diplomatia, kun johtaja käskee dominioita...
... Ja kun dominio puhuttelee isoa herraa

Kyseisten maiden omat kansalliset kykypuut ovat DLC:n isoin asia, mutta Together for Victoryssa on muutakin. Koska paketissa on paljon aihetta liittyen valtaan, niin autonomialla on nyt useampia tasoja esimerkiksi sen puoleen, mitä mikäkin valtio pysyyy tekemään itsekseen ja niin päin pois. Lisäksi jos Britit ja dominiot ovat Kansainyhteisössä, niin tutkittua teknologiaa voidaan jakaa keskenään, vähän samalla tavalla kuin Italia ja Saksa ovat pystyneet jakamaan aikaisemmin, mutta periaatteessa vain laajemmin. Poliittisesta katsottuna uusi lisä on myös varusteideissa, nimittäin nyt valtiot pystyvät suoraan pyytämään avustusta liittyen varustukseen (ennen varustusta pysty vain antamaan, ei pyytämään). 


Lisää tavaraa ei tullut pelkästään politiikkaan, vaan uutta tavaraa nähdään myös taistelukentillä. DLC:n mukana tuli esimerkiksi uusi taktinen tapa hyökätä, eli niin sanottu spearhead -taktiikka. Joukko kulkee siis eräänlaisessa nuolenkärkimuodossa, jolloin kova tulitus on kärjessä ja muut joukot saapuvat takaa. Taktiikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kyseessä on mukava lisä näin taktisessa mielessä. Taistelukenttä saa myös graafisesti muutosta, kun Kansainyhteisö antaa peliin 19 uutta 3D-mallinnusta sotilaista kuin eri kulkuvälineistä (ja koska pelissä on kehityspuu, niin samaiset mallit saavat myös kykypuuhun omat 2D -mallinnukset). Aika pieni juttu, mutta tuopahan tämä vähän enemmän persoonallisuutta mukaan Hearts of Ironiin. Informatiivisin lisä kuitenkin on maataisteluiden loki, johon kerätään tiedot omista voitoista ja tappiosta sekä kerrotaan vähän statistiikkaa menetetyistä sotilaista sekä varustuksesta. Hyvä ja mielenkiintoinen lisä, josta on oikeastu hyötyä (tosin ilman tätäkin kyllä pärjää).


Kanada sai lisärin myötä oman kansallisen kykypuun
DLC:n näkyvin sisältö oli oikeastaan tässä. Toki mukaan on vielä lisätty uusia skenaarioita ja tapahtumia, mutta niitä on vaikea tähän tekstiin lisäillä ja mainita. Together for Victoryhan on maksullinen DLC, mutta pienenä muistutuksena voitaisiin mainita, että peliin saapui kyseisen laajennuksen myötä myös ilmaista sisältöä.  Peliin lisättiin muutamia uusia kenraaleja, muutama hassu saavutus ja pelinäkymään lisättiin napit saavutuslistaan sekä kyseisen napin viereen saatiin musiikkisoitin. Karttaan lisäiltiin muutama uusi nukkevaltio kuten Mantšukuo ja nyt peli vihjaa pelaajan vanhentuneesta kalustosta. Mukava lisä on myös se, että jokainen valtio pystyy kutsumaan toisia valtioita mukaan sotaan, eli toisin sanoen sotakutsujen lähettämiseen ei tarvita enää niin sanottua "war leader" -roolia.

YHTEENVETO:

Together For Victory on hyvä lisä jo todella mielenkiintoiseen ja toimivaan Hearts of Ironiin. Toinen maailmansota oli iso tapahtuma niin sanotuille siirtovaltioille, joten on hienoa, että HOI on ottanut nämäkin valtiot huomioon pelissään. TfV tarjoaa jonkin verran uutta pelattavaa ja myös draamaa, mutta lähinnä tämä kaikki korostuu vain niille pelaajille, ketkä pelailevat lähinnä Briteillä tai sen dominioilla. Toki tapahtumat vaikuttavat muihinkin maihin, esimerkiksi Yhdysvaltoja voi kiinnostaa paljon se, jos Kanada irroittautuisi Brittien vallasta ja ryhtyisi fasistiseksi maaksi. Draamankaarta on HOI:ssä tämän vuoksi lisää ja hyvä niin. Hintaa kyseisellä DLC:llä on kuitenkin se 15 euroa, joten DLC:n hankkimisen kannalta kannattaa miettiä sitä, että vaikuttaako omaan pelaamiseen hirveästi Britteihin liittyvät muutokset. Jos vastaus on kyllä, niin 15 euroa on ihan kelpo hinta muutoksille. Muutoin kannattaa odottaa alennuksia. Mielenkiintoisena jäämme odottelemaan, että mitähän seuraava lisäosa tuo tullessaan. Paradox on aikaisemmin haastattelussa todennut, että HOI4:ssa yritetään jokaisesta valtiosta tehdä täysin omanlaisensa pelikokemus. Together for Victory on nyt aloitus tähän ja on jännä nähdä, että milloin tulee Suomen vuoro. Suomi on yleisesti ollut HOI:n historiassa tärkeä maa ja voi olla, että seuraava lisäosa juuri käsittelee Suomen talvi- että jatkosotaa (veikkaisin, että mukana tulisi myös omat kansalliset kykypuut muille pohjoismaille ja Baltian maille). Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!



Together for Victory: Mood-traileri:



Kiitos arvostelukappaleesta!



Joulukalenterin luukku 22: Viisi upeaa pelitraileria vuodelta 2016


Pelitrailerit ovat iso osa pelikulttuuria. Trailereilla esitellään ensinnäkin peliä, mutta niillä on tarkoituksena myös herättää kiinnostusta kuin hypeä kuluttajien joukossa. Trailerit ovat täten tärkeä palanen markkinoinnissa, joten niihin kannattaa myyntien kannalta panostaa. Luukun 22 takaa löytyy viisi pelitraileria tältä vuodelta, jotka tavalla tai toisella sai aikaan "upeaa!" -fiiliksen sitä katsoessa. Tämä luukku menee jälleen henkilökohtaisten mieltymysten mukaan, joteen älkää ihmetelkö, jos joku upea traileri ei tähän listaan nyt päässyt. Kommentointikenttään voi sitten lisäillä myös teidän suosikkejanne!


Deus Ex: Mankind Divided - julkaisutraileri:


Adam Jensen on allekirjoittaneen mielestä pelimaailman äijien äijä Big Bossin ohella. Itse asiassa Jensen on hahmo, jonka pukeutumistyylinkin voisin kopioida suoraan hiustyylistä lähtien. No, itse asiaan. Deus Ex: Mankind Dividedin julkaisutraileri oli omaan silmään todella houkutteleva ja pelin teemakin tuntui jälleen Deus Exin tapaisesti todella mielenkiintoiselta. Mankind Divided on kuitenkin vielä kokematta, mutta toivottavasti tähän saadaan pian poikkeus.


Hearts of Iron IV: Take Action -julkaisutraileri:


Hearts of Iron IV:n julkaisutraileri ei ehkä ollut se kaikista toiminnallisin traileri tai "wow" -fiiliksiä herättävä tapaus, mutta aidot videomateriaalit toisen maailmansodan ajoilta ja historiallinen tarinointi sen ohella toi tunnelman, jota mikään muu traileri ei ole onnistunut tämän vuoden osalta tekemään: Pääsisipä jo muuttamaan historiaa (tai toistamaan sitä)!

Civilization VI -julkaisutraileri:


Civ 6 -pelin traileri oli miellyttävä kokemus. Harva traileri on onnistunut luomaan samanlaisen positiivisen olon kuin tämä. Okei, traileri sisältää muutaman sotakohtauksen, mutta silti se onnistui jotenkin luomaan positiivisuutta, optimismia kuin uskoa ihmiskuntaan. Tätä harvemmin näkee pelitrailereissa ja siksi kyseinen videopätkä onkin jäänyt mieleen.


Death Stranding - Teaser Trailer (TGA):


On sinällään hauskaa seurata sivusta, kun nyt Death Strandingin seurauksena Hideo Kojiman teoksia on alkanut entistä useampi pelaaja seuraamaan ja porukka on ihan kujalla menosta. Kyllä, Kojiman pelejä aikaisemmin pelanneet ja seuranneet (kuten minä) olemme yhtä kujalla, mutta tämä on sitä perinteistä Kojimaa, joten uusille tulokkaille onkin tässä hiukan totuttelemista. Itse asiaan, Death Strandingin TGA -traileri herätti minussa paljon kiinnostusta ja tietyllä tasolla se alkoi minussa herättämään niitä tuttuja Metal Gear -fiiliksiä jostain syystä. Muutamia muitakin mielenkiintoisia bongauksia kyseisestä trailerista tuli tehtyä (esimerkiksi liittyen lopussa näkyviin sotilaisiin), mutta ehkä niistä voisi joskus tehdä kokonaan oman postauksen? No kuitenkin, tässä Death Strandingin traileri, jota tähdittää Mads Mikkelsen ja Guillermo Del Toro.



South Park: Fractured But Whole - E3 2016 -Traileri:


South Parkista voi olla useaa mieltä, mutta itse lasken sen niin kaikista tyhmimpien kuin parhaimpien animaatioiden joukkoon. Siksi on upeaa, että ensi vuonna tullaan näkemään jälleen täysin uusi South Park -videopeli, jonka nimessä on todella huono sanaleikki, eli Fractured But Whole. Jälleen on luvassa poliittisesti epäkorrektia ja niin sanottua huonoa huumoria, mutta hei, kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Kyseisen pelin E3 -traileri näytti jälleen tuttua South Park -huumoria ja täytyy sanoa, että jonkin sortin "shots fired" -elementtejä nähtiin tässä trailerissa näitä oikean maailman supersankarifirmoja kohtaan...


Mitkä pelitrailerit sinulle jäi tämän vuoden osalta mieleen?



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tietokone - Arkielämän avustajan käytön opiskelu (Blogi)


























YHTEISTYÖSSÄ GENERO JA KLINGEL


Tietokoneesta on kehittynyt nykyajan tärkein apuväline. Arkielämässä sen avulla voidaan olla yhteydessä tuttuihin ympäri maailmaa, lukea uutisia, maksaa laskuja, hoitaa henkilökohtaisia valtion laitoksiin liittyviä asioita (esim. useat Kelan asiat) ja näkyy se myös viihteen puolella, esimerkiksi vaikka pelaamisena, videoeditoimisena, kirjoittamisena tai musiikin kuunteluna. Vaikka tietokoneet ovat osa arkielämää, niin ne pyörittävät myös asioita, joita emme heti tule ajatelleeksi: Kuvittele vaikka älypuhelinta, autoista löytyviä GPS -järjestelmiä tai keittiössä piippaavia kodinkoneita. Nämä kaikki ovat laitteistoja, joita pyörittää tietokone. Tietokoneet ovat toisin sanoen kaikkialla.

Tietokoneet ovat tulleet jäädäkseen ihmisen elämään. Kuitenkin tietokoneiden tuleminen arkielämään on tullut osittan jopa yllättävän nopeasti: Vasta 2000 -luvulla tietokone alkoi olemaan suomalaisissa perheissä eräänlainen vakiokaluste esimerkiksi television tai radion ohella. Jos pohditaan vielä 90- ja 2000 -luvun alussa olleita tietokoneita, niin onhan ne nykyaikaan verrattuna muuttuneet huimasti, ei pelkästään tietokoneen rautaa katsoessa vaan ihan käyttöjärjestelminä. Ei siis sinällään ole ihme, että ihmisten joukosta löytyy vielä jonkin verran porukkaa ikähaarukan kaikilta puolilta, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä, että miten tietokone toimii. Onneksi on kuitenkin kehitelty erilaisia oppaita, jotka auttavat tietokoneen käytön opettelussa. Esimerkiksi Cordei Clottey on kirjoittanut yllättävän selkeän ja hyvän oppaan aiheesta. Kyseisen E-kirjan voi ladata klingel.fi -sivustolta täysin ilmaiseksi, eli täältä:

Cordey Clottey - Tietokoneen käytön alkeet: http://www.klingel.fi/tietokoneen-kaeytoen-alkeet-ebook/


Tutustuessani kyseiseen oppaaseen olin yllättynyt juuri siitä, kuinka monet vaikeasti selitettävät asiat oli avattu oppaassa todella simppelillä tavalla ainoastaan muutamien lauseiden avulla. Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli se, että oppaassa alettiin oikeasti käymään tietokonetta läpi sillä tavalla kuin sitä pitäisikin: Ensiksi esitellään, että mikä on tietokone ja mitä sen eri osat tekevät, aina suorittimesta grafiikkakorttiin kuin hiireen. Tämän jälkeen aletaan vasta tutustua itse tietokoneen sisäisiin asioihin, mutta tämäkin tehdään rauhallisesti: Mikä on ruudun työpöytä, mitä löytää kirjastosta (ja miten siirretään tiedostoja), miten toimii Windows Media Player ja aivan lopussa hypätään vasta internetin ihmeelliseen maailmaan. Internetin toiminta oli myös selitetty erittäin hyvin simppeleillä esimerkeillä, esimerkiksi oppaassa selitettiin erinomaisesti, että kuinka etsitään tietoa tai kuvia juuri Thaimaassa elävistä norsuista. E-kirjan loppuun oli jätetty kaikki haastavimmat asiat, eli sähköpostin käyttö, virustorjunta ja verkko-ostokset. Oppaassa oli hienoa se, että siinä oli otettu huomioon myös internetin vaarat, esimerkiksi huijarinettikaupat ja niin edelleen. Toisin sanoen tietokoneen käyttöä opettelevaa sinisilmäistä henkilöä ei heitetä täysin internetin armoille selviytymään, vaan vaaroista on myös kerrottu. 

Vaikka kyseinen e-kirja on melkoisen yleisluontoinen, niin se silti antaa hyvät raamit uusille tietokoneen käyttäjille. Toisaalta uudet tietokoneen käyttäjät eivät välttämättä alustavasti tarvitsekaan tietokonetta muuhun kuin yleisluontoiseen toimintaan. Toki oppaassa hypätään hiukan syvemmällekin esimerkiksi erilaisten pikanäppäinyhdistelmien sekä tiedostomuotojen kautta ja eri sosiaalisten medioiden esittelyllä (mikä on itse asiassa ihan hauska lisä), eli mukana on jopa hiukan syvällisempää asiaa eikä pelkästään sitä, että miten hiiri toimii. 

Jos itse en olisi yhtään tietoinen tietokoneen toiminnasta ja lähtisin opiskelemaan PC:n käyttöä tämän oppaan voimin, niin uskaltaisin väittää, että saisin melkoisen hyvät lähtökohdat tietokoneen käytön opiskelulle. Tietenkin tietokoneen käytön opettelu vaatii myös sitä itsenäistä opiskelua, jotta laitteen salat alkaisivat hiljalleen avautua. Tietokoneen salojen avaamisen aloittajaksi Clotteyn Tietokoneen käytön alkeet -opas on oikein toimiva tietopaketti, joka soveltuu oikeastaan kaikille iästä tai sukupuolesta riippumatta. Kannattaa lukea ja tutustua, kenties siitä löytyy hyötyä juuri sinulle tai jollekin tutulle!



Shadow Tactics: Blades of the Shogun (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Mimimi Productions
  • Julkaisija: Daedalic Entertainment
  • Julkaisupäivä: 6.12.2016
  • Alustat: PC, PS4 ja Xbox One tulossa myöhemmin
  • Pelattu: PC
  • Kotisivut: http://www.shadow-tactics.com/
  • Ikäraja: PEGI 16

Muistatko Pyro Studiosin reaaliaikaisen strategiapelisarja Commandosin? Pelisarjaa, jossa ohjailtiin lintuperspektiivin kautta kommandojoukkoa, jossa samalla hyödynnettiin hahmojen omia kykyjä tehtävien suorittamisessa? Moni varmaan muistaa ja kyseessä on varmasti pelisarja, jolle moni haluaisi jatkoa. Commandos -pelisarjan faneille on kuitenkin nyt mukavia uutisia: Mimimi Productionsin Shadow Tactics: Blades of the Shogun on Commandosin hengenperillinen, tosin vain 1600 -luvun Japanin teemalla.

Shadow Tactics on, kuten jo heti alussa totesin, Commandos Japanin historiallisessa maailmassa. Pelaajalla on käytössään tehtävästä riippuen yhdestä viiteen erilaista hahmoa, joilla jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Esimerkiksi samurai Mugen pystyy ottamaan hengiltä useampia vihollisia samaan aikaan ja pystyy kantamaan kahta ruumista samaan aikaan, mutta hahmo ei taas pysty kiipeilemään katoilla. Takuma on taas eräänlainen tarkka-ampuja ja on täten kenties pelin varmin vihollisten pois pelistä ottaja, mutta Takumalla taas ei ole yhtään lähipuolustusasetta tai muuta vastaavaa korviketta. Jokaisella hahmolla on lisäksi muita pieniä kykyjä esimerkiksi vihollisten houkuttelemiseksi (Mugen esimerkiksi pystyy heittämään sake -pullon) tai muuten erilaisia ansoja / tarvikkeita suunnitelmien luomiseksi (Hayatolla on esimerkiksi heitettävä shuriken ja Yuki pystyy asentamaan maahan eräänlaisia karhunrautoja). Ominaisuuksia on monia, joten tehtävät voi myös hoitaa useammilla eri tavoilla ja täten pelistä löytyy aika paljon uudelleenpelaamisarvoa. Kuten arvata saattaa, niin hahmojen keskenäinen yhteistyö on myös tärkeä osa pelaamista ja täten tapa löytää uusia teitä tehtävien suorittamiseen.


Hahmot omaavat itsessään paljon erilaisia ominaisuuksia, mutta pelin maailmaa voi myös käyttää hyödyksi tehtäviä suorittaessa. Pudottamalla laatikoita korkealta vihollisen päälle tai yrittäen saada härkää potkaisemaan vihollista ovat vain yksi pieni osa hyvin yksityiskohtaista maailmaa (nämä toiminnot ovat lisäksi tapoja, joilla saadaan tilanne näyttämään onnettomuudelta!). Itseäni kuitenkin hiukan harmittaa, kuinka peli paljastaa dialogin kautta ajoittan vähän liikaakin näitä maailman pieniä yksityiskohtia. En väitä, etteikö peli saisi vinkata näistä asioista, mutta mielestäni olisi paljon hauskempaa keksiä itse nämä pienet ominaisuudet kesken oman seuraavan stealthimaisen siirron miettimistä. Tämä korostuu varsinkin siinä, kun Shadow Tactics antaa mahdollisuuden tallentaa missä kohtaa peliä tahansa  ja pikakelaamaan aikaisempaan tallennukseen. No, kaikkea ei voi saada. Onneksi pelin edetessä kuitenkin vinkit vähenevät ja pelaajalle annetaan enemmän vapauksia keksiä itse toimintonsa.

Kuitenkin vinkit ovat sinällään ymmärrettäviä, nimittäin Shadow Tactics on haastava (mutta reilu). Pelaaja ei nimittäin pysty kulkemaan Shadow Tacticsissa kuin mikäkin rambo, vaan esimerkiksi jo pelkästään kulkureittien valinnassa täytyy pohtia yhtä nurkkaa pidemmälle. Erilaisia vihollisia on alueella pilvin pimein, ja pienikin virhe voi saada alueelle aikaan etsinnän tai jopa hälytyksen. Välillä vihollisia on tietyillä alueilla jo sen verran, että peli menee jo omanlaiseksi puzzle -peliksi. Kulkureitit ja hyvät kikkaviitoset löytyy näihinkin tapauksiin, mutta välillä sitä pohtii, että onko joidenkin kohtien haaste pyritty korvaamaan vain suurella määrällä vihollisia. Olkoon miten tahansa, niin homma toimii.



Shadow Tactics onnistui yllättämään myös graafisella ilmeellä. Peli näyttää melkoisen hyvältä ja aikaisemmin mainittu maailman yksityiskohtaisuus näkyy myös tehtäväkenttien muussa liikehdinnässä. Asukkaat tekevät kaupungeissa omia juttujansa ja taustalla voi tapahtua muutakin pientä, esimerkiksi taistelua tai juhlaa. Nämä ovat pieniä asioita, mutta ne ovat tärkeitä luomaan tunnelmaa. Shadow Tacticsissa sitä löytyy, joten tässä on onnistuttu. Tunnelmaa löytyy myös pelin tarinassa, jossa siis käsitellään uuden shogunin valtaannousua, jota vastassa on niin kapinoitsijoita kuin muita häirikköjä. Pelaajan ohjastamat hahmot ovat shogunin värväämiä kätyreitä juuri näitä kapinoitsijoita vastaan ja tarinassa käydään lävitse niin hahmojen keskinäisiä suhteita kuin itse shogunin taistelua. Tarina on myös yllättävän mielenkiintoinen ja onnistunut tapaus näin strategiapeliksi (tai stealth -peliksi, ihan miten kukakin tämän näkee). 

Shadow Tactics: Blades of the Shogun on näin vuoden 2016 loppuun mukavan positiivinen yllätys. Nykyään harvoin tulee saataville tämän kaltaisia pelejä, joten jo pelkästään tämän vuoksi Shadow Tactics on tervetullut tapaus. Paremmaksi koko paketti menee, kun peli on toimiva kaikissa osapuolissa, niin atmosfäärissä, tarinassa kuin pelillisessä puolessa. Shadow Tacticsissa on kyllä vielä muutamia pieniä bugeja esimerkiksi tallennuksessa, mutta kokonaisuutena kyseinen teos menee melko helposti vuoden parhaimpien pelien joukkoon.


ARVOSANA:

9

POSITIIVISTA:

+ Pelimekaniikka on hiottua
+ Uudelleenpelaamisarvo on korkea ja haastetta löytyy
+ Kokonaisuutena peli on hiottu kaikkialta ja sen huomaa

NEGATIIVISTA:

- Varsinkin pelin alussa pelaajalle annetaan hiukan liikaakin vinkkejä
- Muutamia bugeja tulee välillä muun muassa tallennuksen kanssa


Pelin traileri:




Kiitos arvostelukappaleesta!





Joulukalenterin luukku 21: Viisi peliä, jotka muuttivat pelimaailmaa


Jotkin pelit ovat aikanaan onnistuneet jossain, mistä moni pelistudio vain haaveilee: Peli onnistui muuttamaan koko pelialaa. Lähtökohtaisesti kyseiset pelit ovat niitä kaikkien tuntemia legendaarisia klassikoita, mutta mistä ne loppujen lopuksi pongahtivat suureen suosioon? Mitä ne samalla muuttivat pelimaailmassa? Luukku 21 käsittelee juuri viisi tällaista peliä. Tässäkin luukussa lista voisi olla huomattavasti pidempi, mutta pysytellään taas siellä viiden ryhmässä, kun siihen ollaan raja pistetty:


Donkey Kong


Vuonna 1981 ilmestynyt Donkey Kong on monessa suhteessa tunnettu peli. Ensinnäkin se esitteli ensimmäistä kertaa kaksi pelihahmoa, jotka elävät vieläkin pelimaailmassa vahvasti ja kyseiset hahmot ovat vielä sellaisia, että ne voidaan pistää samalle viivalle tunnistamisessa esimerkiksi Mikki Hiiren tai Aku Ankan viereen. Kyseiset hahmot olivat siis Donkey Kong ja Mario. Yksinkertainen mutta haastava Donkey Kong oli epäilyistä huolimatta suuri menestys maailmalla ja se aloitti Nintendon nousun maailman hallitsevaksi pelifirmaksi taloudelliselta kannalta katsottuna (unohtamatta tietenkään suosiota). Donkey Kong on siinä mielessä myös erikoinen arcade -peli, että sitä pelataan vielä nykyäänkin yllättävän paljon ympäri maailmaa.

Super Mario Bros.


Jos Donkey Kong esitteli ensimmäistä kertaa Marion, niin itse Super Mario Bros. taas räjäytti pankin totaalisesti. Vuonna 1985 julkaistu peli sattui ilmestymään juuri sopivaan kohtaan Nintendoa ajatellen: Pelimarkkinat olivat täynnä erilaisia konsoleita, eikä millekään laitteelle ollut mitään kunnon myyntivalttipeliä. Super Mario Bros. kuitenkin tuli ja muutti tilanteen. Mario ykkönen oli aikoinaan todella kehittynyt ja laadukas peli verrattuna kilpailijoihinsa: Siinä oli erittäin hyvät kontrollit, paljon erilaisia ominaisuuksia, grafiikka oli huippuluokkaa ja musiikki vei mennessään. Paketti on itse asiassa niin toimiva, että se vetää vertoja useammille tänä päivänäkin julkaistuille tasoloikkapeleille, vaikka kehitystä näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Super Mario Brosin myötä Nintendo vakiinnutti paikkansa hallitsevana pelifirmana aina 90-luvulle asti ja Nintendon NES -konsolista tuli samalla myyntimenestys.

Doom


Oletko koskaan miettinyt, että mistä nykyiset suuressa suosiossa olevat FPS -pelit ovat oikein saaneet alkunsa? Syyttävän sormen voi viedä id Softwaren suuntaan, nimittäin merkittävämpänä syypäänä tähän on vuonna 1993 ilmestynyt Doom. FPS -pelejä oli toki ollut ennen Doomiakin, mutta Doom herätti paljon huomiota ensinnäkin sen väkivaltaisuuden takia, mutta myös 3D -grafiikan vuoksi. Doomin jälkeen markkinoilla alettiin näkemään enemmän 3D -pelejä id Softwaren teoksen myötä. Vaikka peli nosti 3D -pelien kehitystä, niin markkinoilla alettiin myös näkemään entistä enemmän ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä, näistä mainittakoon vaikka Duke Nukem 3D ja Tom Clancy's Rainbow Six.

Grand Theft Auto


Ensimmäinen Grand Theft Auto (1997) ei ollut arvostelumenestys, mutta se alkoi luomaan pohjaa jollekin suurelle, joka näkyy esimerkiksi GTA V:ssä: Suuret avoimet maailmat. Ensimmäinen GTA oli lähinnä nimensä mukaisesti autolla liikkumista ja ryöstöjen tekemistä, eli vielä ei ollut esillä suurta avointa maailmaa. Kuitenkin pikku hiljalleen sarja alkoi kehittymään ja kohta GTA olikin luonut melko vahvat standardit sille, minkälainen on niin sanottu avoin maailma. Avoimen maailman pelejä on ollut ennen Grand Theft Autoakin, mutta harvassa ovat ne pelit, jotka pääsevät samalle tasolle puuhan löytämisessä kuin GTA V pelkästään sillä, että liikuskelet ympäri kaupunkia. 

World of Warcraft



World of Warcraft eli tuttavallisemmin WoW on vuonna 2005 julkaistu peli, joka loi selkeästi uudet raamit niin MMORPG:lle kuin osittain myös ns. "normaaleille" RPG -peleille. WoW onnistui myös osoittamaan, kuinka pelimekaniikka, maailma ja sen ympärillä oleva lore ovat tärkeitä osia massiivisen kokoisissa peleissä. WoW on tässä mielessä onnistunut tapaus, nimittäin pelillä on edelleen miljoonia pelaajia ja jos on uskomista Blizzardin vuoden 2014 raporttiin, niin peliin on tehty sen koko historian aikana yli 100 miljoonaa eri tiliä. Se on saavutus, johon ei tule todennäköisesti pääsemään mikään MMORPG pitkään aikaan.


Mitä pelimaailmaa muuttaneita pelejä sinulle tulee mieleen?




tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenterin luukku 20: Viisi pelaamisen ikävää ilmiötä




Eilen joulukalenterissa pohdiskeltiin positiivisia ilmiöitä liittyen pelaamiseen, mutta tämän päivän luukussa hypätään syvemmille vesille. Kuten kaikissa asioissa, niin myös pelikulttuurin ympärille syntyy melkoisen ikäviä ilmiöitä. Ensiksi mietin, että haluanko edes tehdä joulukalenteriin luukkua, jossa käsiteltäisiin jotain ikävää asiaa. Kuitenkin päätin yhden sellaisen tehdä, nimittäin seuraavat viisi asiaa ovat sellaisia, joita jokaisen pelaajan tulisi hiukan omassa pääkopassaan ajatella tavalla tai toisella. Toivottavasti jokaista seuraavaa viittä asiaa ei tulla näkemään ensi vuonna suurin määrin pelimaailmassa: 




Trollailu ja tarkoituksenmukainen pahan mielen aiheuttaminen

Kyseinen ongelma pyörii lähinnä nettipelien ja tiettyjen yhteisöjen ympärillä, nimittäin jotkut "pelaajat" saavat vain jonkinlaista iloa siitä, että pääsevät härnäämään ja kiusaamaan toisia pelaajia internetissä. Olkoon se sitten ihan pientä trollaamista, pelistä pois potkimista ja noobiksi haukkumista tai muuten vain haukkumista / toisten peli-innon pilaamista, niin kaikki tämä on aina väärin. Tässä täytyy kuitenkin muistaa ero kaveriporukan keskenäiseen pilailuun ja samojen asioiden tekeminen tuntemattomalle: Tuttu kaveriporukka todennäköisesti ymmärtää pienen pilailun ja kenties hiukan rajummatkin sanavalinnat (huom! Ei kuitenkaan kaikki), mutta samojen asioiden tekeminen täysin tuntemattomalle pelaajalle onkin jo täysin eri asia. Kun tutut naamat huomaa temput pilailuna, voi tuntematon nähdä temppujen tekijän vain ääliönä. Toisin sanoen kun pelaillaan siellä netissä toisia vastaan, niin yritetään muistaa se fakta, että siellä on vastassa myös toisia täysin tuntemattomia pelaajia ja täten on hyvä omaksua tietyn tason hyvää käyttäytymistä. Onhan se nyt parempi, että kaikilla on hauskaa, eikä kenellekään ole paha mieli tarkoituksenmukaisen tai väärin käsitetyn toiminnan takia.

DLC:llä rahastaminen

Tästä olen puhunut aikaisemminkin jo pidempien tekstien verran, joten kerrataan oma mielipiteeni lyhyesti: Maksullinen DLC on hyvä vaihtoehto silloin, kun tiettyä peliä yritetään kehittää jatkuvasti paremmaksi useampien vuosien ajan niin ilmaisen kuin maksullisen sisällön muodossa. Tästä hyvää esimerkkiä ovat esimerkiksi antaneet Blizzard, Paradox ja Rockstar, joiden kaikkien pelit ovat todella pitkä ikäisiä ja pelaajia tuntuu löytyvän vuodesta toiseen melkoinen määrä. Täydeksi rahastamiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun peliä ei ole vielä edes julkaistu ja jo tässä vaiheessa myydään Season Passia ja kerrotaan sen sisällöstä. Useimmiten näissä tapauksissa pelin kehittäminen uuden sisällön muodossa päättyy jo pelin julkaisuvuoden loppuun mennessä. Kuulostaa omaan korvaan melkoiselta rahastukselta...


Addiktoituminen

Addiktio on pahasta, ja sitä ollaan nähty myös videopelien parissa. Ja nyt kun puhun addiktoitumisesta, niin tarkoitan sillä sellaista pelaamista, jolle ei oikeasti tunnu näkyvän loppua. Henkilö siis aloittaa päivän pelaamisella ja lopettaa yömyöhään ja tämän lisäksi tämä sykli jatkuu päivästä, viikosta kuin kuukaudesta toiseen joka päivä. Tämä on addiktiopelaamista. Addiktiopelaamista ei siis vielä ole se, että jos joku nyt sattuu pelaamaan vaikka 12 tuntia päivässä muutaman päivän ajan vapaapäivinä. Kuten on monesti todettu, niin liika on aina liikaa ja se pätee myös pelaamiseen (ja pienenä muistutuksena, etteivät ne pitkät joka päivä tapahtuvat Netflix -maratoonit ole sen parempia vaihtoehtoja kuin videopelaaminen). 


Epävalmiiden pelien julkaiseminen 

Tämä aihe on varsinkin uutisotsikoissa nostanut paljon päätä. Viime aikoina on julkaistu paljon pelejä, jotka tuntuvat olevan keskeneräisiä vielä jollain tasolla. Kuinka moni muistaa jonkin pelin lähimenneisyydestä, jonka PC-versio on ollut lähes pelaamattomassa kunnossa? Veikkaan, että useampi pelaaja muistaa tästä kategoriasta ainakin muutamia pelejä. Ymmärrän kyllä, että nykyään pelit ovat isompia ja monimutkaisempia kuin ennen, joten bugeja ynnä muita sellaisia löytyy suurella todennäköisyydellä enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten. Silti pelin julkaiseminen täysin rikkinäisenä on jotain, mitä ei saisi tapahtua. Mieluummin peli myöhässä ja toimivana kuin aikaisemmin ja rikkinäisenä, vai mitä?


Ö-luokan pelien suuri määrä

Tällä tarkoitan niitä pelejä, joita myydään esimerkiksi Steamissa todella halpaan hintaan, mutta mitkä ovatkin sisällöltään täyttä kuraa (ja todennäköisesti vielä pienessä hetkessä luotuja). Tämäkin on nostanut viime aikoina päätään varsinkin Steamin antaman raportin kautta: Vuonna 2016 Steamissa julkaistiin yli 4200 peliä, joka täten kasvatti koko Steamin pelitarjontaa 38 prosentilla. Toki tämän takana on se fakta, että digitaalisten pelien myynti on kasvattanut jatkuvasti suosiota, mutta rehellisesti sanottuna: Kuinka moni näistä 4200 pelistä on oikeasti standardillaan niin sanottu "hyvä" tai edes "tyydyttävä"? Onnenonkijoita löytyy ja tämän kaltaiset digitaaliset pelikaupat vain kasvattavat yrittäjien määrää. Harmi vain, että pelaajalle tämä koituu vaikeammaksi operaatioksi: Niiden helmien löytäminen vaikeutuu jatkuvasti.


Mitä ikäviä ilmiöitä sinulle tulee mieleen?



maanantai 19. joulukuuta 2016

Nintendo Classic Mini (Arvostelu)


Nintendo Entertainment System, tuo kasibittisten pelien ehdoton kuningas. Monella pelaajalla on lämpimät muistot kyseisestä konsolista. Allekirjoittaneellakin on hyvät muistot liittyen NES:iin, koska ensimmäiset pelaamiseni tapahtui juuri kyseisen laitteen kanssa. Nintendo näpäyttikin tänä vuonna melkoisen uutisen kertoessaan, että he aikovat julkaista NES:n uudestaan, tosin mini -versiona. Minkälainen laite on siis Nintendo Classic Mini ja miten se eroaa alkuperäisestä konsolista?

Kun näkee Nintendo Classic Ministä tuotekuvia esimerkiksi nettikaupoissa, niin asiaan tutustumaton voi luulla, että kyseinen laite on ihan täsmälleen samanlainen kuin se 80-luvun tuttu kasibittinen. Kuitenkin totuus iskee naamaan siinä vaiheessa, kun näkee laitteen oikean koon: Classic Mini on nimittäin noin kämmenen kokoinen. On siis hyvin hauska verrata vierekkäin alkuperäistä NES:iä ja kyseistä mini -versiota. Mini-NES kun on vain hiukan isompi NES:n ohjainta ja laite meinaa mennä jopa 80-luvun NES:n sisälle. Tämä onkin osittain Mini-NES:n valttikortti: Se on helppo ottaa mukaan mihin tahansa kokonsa vuoksi. Muutenkaan Mini ei sisällä paljoa osia: Mukana on vain HDMI -kaapeli, USB -virtalähdekaapeli sekä yksi ohjain. Toisin sanoen pelaamiseen tarvitaan vain TV tai näyttö, joka sisältää HDMI -liitännän sekä tarpeiden mukaan USB -paikan (jos ruudussa ei ole USB -paikkaa, niin tarvitaan lisäksi 5 V / 1 A -muuntaja). Jos kyseisellä Minillä haluaa pelata kahdestaan, niin toinen ohjain täytyy ostaa erikseen (itselleni ei ole vielä saapunut toista ohjainta, mutta se ei ole kokeiluja estänyt).

Alhaalla alkuperäinen NES 80-luvulta ja sen päällä vuoden 2016 Mini-NES
 Kuten Classic Minin koosta voi päätellä, niin kyseiseen laitteeseen ei voi ikävä kyllä laittaa alkuperäisen NES:n pelikasetteja (itse asiassa Mini-NES:n luukun kuori on vain koriste, eikä sitä saa auki). Vaikka pelikasetteja ei laitteeseen saa, niin tästä huolimatta Ministä löytyy pelattavaa: laitteeseen on nimittäin esiasennettu 30 erilaista NES -klassikkoa, ja koko pelilistan voit katsoa alta:

  • Balloon Fight
  • BUBBLE BOBBLE
  • Castlevania
  • Castlevania II: Simon’s Quest
  • Donkey Kong
  • Donkey Kong Jr.
  • DOUBLE DRAGON II: THE REVENGE
  • Dr. Mario
  • Excitebike
  • FINAL FANTASY
  • Galaga
  • GHOSTS‘N GOBLINS
  • GRADIUS
  • Ice Climber
  • Kid Icarus
  • Kirby’s Adventure
  • Mario Bros.
  • MEGA MAN 2
  • Metroid
  • NINJA GAIDEN
  • PAC-MAN
  • Punch-Out!! Featuring Mr. Dream
  • StarTropics
  • SUPER C
  • Super Mario Bros.
  • Super Mario Bros. 2
  • Super Mario Bros. 3
  • Tecmo Bowl
  • The Legend of Zelda
  • Zelda II: The Adventure of Link

Lista on todella laaja ja kattava, ja jokainen näistä on omalla tavallaan jo pelkästään nimenä klassikko. Suurin osa peleistä on ei niin yllättäen tasoloikkia, mutta joukossa on myös urheilua, motocrossia ja toimintaseikkailua. Toisin sanoen jokaiselle on jotakin. Koska kyseessä on kuitenkin esiasennettu laite, niin lähtökohtaisesti Minin ostamisen järkevyys lähtee siitä, että kuinka tärkeänä kuluttaja pitää näitä pelejä tai NES:iä. 80 euroa on kuitenkin iso raha, mutta toisaalta se sisältää 30 klassikkoa. Lisäksi jokaisen näiden NES -pelin ostaminen erikseen esimerkiksi kirpputoreilta tulisi maksamaan huomattavasti enemmän. Huomioitavaa on myös se, että alkuperäisellä NES:llä pelaaminen hankaloituu joka vuosi: teknologia kehittyy, ja 80-luvun konsolin kytkeminen esimerkiksi HD -televisioon vaikeutuu jatkuvasti. Classic Mini onkin helppo ratkaisu esimerkiksi pikaiseen Super Mario -pelaamiseen, eikä täten tarvitse tehdä mitään taikatemppuja, jotta 30 vuoden takainen laite saataisiin toimimaan uusimmassa mahdollisessa 4K -televisiossa.


Vasemmalla Mini, oikealla 80-luvun kasibittinen

Minissä on kuitenkin yksi ongelma, joka on saanut osittain kritiikkiä jo useammasta suunnasta: Ohjaimen johto on nimittäin melkoisen lyhyt, nimittäin pituutta johdolla on tuollaisen metrin verran. Toisin sanoen heti alustavasti Mini NES ei sovellu sohvalta pelattavaksi laitteeksi. Asian kuitenkin pystyy korjaamaan hankkimalla pidemmän HDMI -kaapelin sekä virtalähteen. Itselleni tämä ei aiheuttanut suuria ongelmia, nimittäin itse tyrkkäsin laitteen kiinni tietokoneeni näyttöön, jolloin kaikki pituudet olivat melkeinpä täydelliset. Muuten Minin ohjain on lähes identtinen verrattuna 80 -luvun sisareensa. Erona on tosin vielä johdon päässä oleva liitin, joka on samanlainen kuin Wii:ssä tai Wii U:ssa. Minin ohjainta voi myös käyttää uusimmissa Nintendon konsoleissa, kunhan näiden uusimpien konsoleiden peli tukee sitä. 

Ohjain on lähes Nintendo Classic Minin kokoinen

Entä itse laitteen toiminta? Siinä ei ole mitään moitittavaa. Valikko on todella yksinkertainen, eli käytännössä valikossa mennään vain sivuttain valiten seuraavaa pelattavaa peliä. Ylhäältä löytyy tosin muutamia pieniä asetuksia esimerkiksi laitteen kielestä tai ruudun koosta. Jokaisen pelin alapuolelta löytyy lisäksi neljä tallennuspaikkaa, eli nyt on mahdollista tallentaa NES:n pelejä ja jatkaa pelailuja myöhemmin. Itse pelaaminen on taas tuttua kauraa ja pelien toteutus Minille on todella onnistunut. Käytännössä Minin pelit ovat emuloituja versioita alkuperäisistä. Minkäänlaisia ongelmia ei pelaamisen aikana ole ainakaan vielä tapahtunut, eikä pelistä toiseen siirtyminen ole hankalaa tai edes hidasta. Ministä painetaan vain Reset -nappia ja laite hyppää tuttuun pelivalikkoon rento musiikki taustalla soiden. Helppoa ja kivaa! 



YHTEENVETO:


Nintendo Classic Minin suosio on yllättänyt myös Nintendon ja sen näkee kauppojen hyllyiltä: Laite on melkeinpä kaikkialta ympäri maailman loppu ja useat kaupat ovat ilmoittaneet uusien erien saapuvan vuoden 2017 aikana. Laitteen suosion näkee esimerkiksi vertaamalla Yhdysvaltojen myyntilukua Minin ja Wii U:n välillä: Mini on myynyt USA:ssa noin kuukauden aikana 196 000 kappaletta, kun taas Wii U on myynyt puolen vuoden aikana 220 000 kappaletta. Toisin sanoen Nintendo on iskenyt kultasuoneen, joka tunnetaan myös nimellä retro. Kyseinen retrokonsoli tarjoaa juuri sitä, mitä moni kaipailee: lämpimiä muistoja nuoruudesta. Tämän lisäksi Nintendo Classic Mini on muutenkin monessa suhteessa onnistunut tapaus, niin sen esiasennettujen pelien, helpon käyttöjärjestelmän kuin pienen koon suhteen. Mielenkiinnolla jäänkin odottelemaan, että iskeekö Nintendo jälleen kultasuoneen ensi vuonna ilmestyvän Nintendo Switchin kanssa. Nyt kuitenkin palaan retroilemaan Punch -Outin, Zeldan, Metroidin ja Super Marioiden ihmeelliseen maailmaan. 


Nintendo Classic Mini -traileri:



Joulukalenterin luukku 19: Viisi pelaamisen parasta ilmiötä


Pelaaminen on muutakin kuin pelkästään sitä, mitä näemme pintapuolisesti erilaisten laitteiden ja ruudussa näkyvien pienten pikseleiden muodossa. Se on näiden lisäksi esimerkiksi vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa, hauskanpitoa, oppimista ja tietyssä valossa jopa rajojen rikkomista. Luukku 19 kertookin juuri pelaamisen myötä syntyviä positiivisessa valossa nähtäviä ilmiöitä. Lista olisi varmasti pidempikin, mutta pysytellään nyt joulukalenterin idean raamien sisäpuolella. Löpinät ja höpinät sikseen, nimittäin tässä tulee viisi pelaamisen positiivista (eli parasta) ilmiötä:


Hyväntekeväisyys



Moni ei hirveästi tätä tule ajatelleeksi, mutta myös pelaamisen kautta järjestetään aika paljonkin erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia. Kenties tunnetuin tällainen tapahtuma on muutaman kerran vuodessa internetin ihmeellisessä maailmassa striimattava yhdysvaltalainen GamesDoneQuick, jossa pelataan pelejä läpi mahdollisimman nopeasti, eli niin sanotusti "pikajuostaan" (speedrun). Samalla kerätään rahaa tiettyyn kohteeseen, esimerkiksi Lääkärit Ilman Rajoja -järjestölle tai Prevent Cancer Foundationille. Toinen tunnettu "hyväntekeväisyystapahtuma" on lähinnä kauppana tunnettu HumbleBundle, joka tarjoaa tietyn verran pelejä pelaajalle aina sen mukaan, kuinka paljon annat rahaa heidän välityksellään  hyväntekeväisyyteen. Monesti maksamalla jo yhden euron saa bundlesta käsiin noin 4 eri peliä (yleensä vielä ihan laadukkaita sellaisia), riippuu tietenkin aina bundlesta. Usein näissä saa myös valita itse kohteen, kenelle aikoo rahansa lahjoittaa.

Peliyhteisöt

Jos ajatellaan peliyhteisöjä näin yleisesti, niin ne ovat lähtökohtaisesti melkoisen onnistuneita. Monista yhteisöistä löytyy paljon avuliaita ja mukavia henkilöitä, joiden kanssa on helppo toimia ja keskustella vaikka peleistä tai pelaamisesta. Sillä ei oikeastaan hirveästi ole ollut väliä, onko yhteisö kenties jonkin pelinsisäinen oma klaani tai chat vai kenties jonkin median oma seuraajajoukko, nimittäin olkoon formaatti mikä tahansa, niin usein se toimii. Toki aina löytyy näitä trolleja ja tarkoituksella pahaa mieltä aiheuttavia hölmöjä, mutta jos sattuu tällaiseen trolliryhmään astumaan, niin aina voi sieltä poistua. Turha sitä aikaa sellaisessa ryhmässä kulutella, missä ei mitään saada aikaiseksi. Ja jos muutama trolli astelee muuten hyvää yhteishenkeä puhkuavaan yhteisöön, niin ei kuin legendaarinen bannivasara heilumaan. Bannivasaran käyttöä ei pidä pelätä, nimittäin miksi tuhota yhden tai kahden trollin vuoksi hyväksi muodostunut yhteishenki?


Oppiminen ja itsensä kehittäminen

Mediassa on paljon rummuteltu pelaamisen kautta syntyvää ilmiötä, jota kutsutaan myös oppimiseksi. Oppiminen ei ole samanlainen ilmiö kuin tapahtumat tai yhteisöt, mutta se voidaan kuitenkin laskea eräänlaiseksi biologiseksi tai psykologiseksi ilmiöksi. Moni on esimerkiksi varmasti maininnut oppineensa englantia pelien kautta, vai mitä?  Kuitenkin pelaamalla pelaaja kehittää itseään myös tavoilla, joita ei välttämättä edes huomaa. Tutkimusten mukaan silmä-käsi-koordinaatioita, hienomotoriikkaa, havaintonopeutta, informaation käsittelyä, avaruudellista hahmotuskykyä kuin päättämis- ja ongelmanratkaisutaitoa voi kehittää pelaamalla. Melkoisen paljon hyötyä, mutta muistetaan kuitenkin, että liika on aina liikaa ja tämä koskee myös pelaamista.

eSports eli elektroninen urheilu

Lähde: redbull.com


Esport on mielestäni tämän hetken pelimaailman kenties yksi parhaimmista ilmiöistä, mitä on tapahtunut vähään aikaan. Rehellisesti sanottuna en seuraa elektronista urheilua oikein yhtään enkä tiedä kyseisen ilmiön meiningeistä paljoa, mutta mielestäni on oikeutettua, että pelaajat, jotka pärjäävät kilpailuelementin omaavissa peleissä voivat voittaa erilaisia palkintoja esimerkiksi rahallisena erilaisten turnausten kautta. Kaiken lisäksi näen eSportsin myös hyvänä maineenluojana näin pelien kannalta: eSportsin myötä olemme nähneet peliturnauksia muun muassa YLE:n kautta. Johan oli aikakin, nimittäin Ruotsissa elektronista urheilua on näytetty televisiossa jo pidemmän aikaa ja muutamat eSports -tiimit ovat koristaneet jopa muropakettien kansia länsinaapurissamme.


  Tapahtumat


Peliaiheisia tapahtumia on pilvin pimein. On messuja kuten E3, jossa esitellään uusia tulevia pelejä ja uusinta teknologiaa, on aikaisemmin mainittuja hyväntekeväisyystapahtumia, on erilaisia Peliviikon tapaisia positiivista pelikulttuuria kehittäviä tempauksia kuin vaikka erilaisia cosplay -tapahtumia, joissa käsistä taitavat fanit ovat kehittäneet itselleen asuja esimerkiksi tietty pelin hahmo mielessään. Mikä olisikaan parempi paikka kohdata samankaltaisia ihmisiä kuin itse? Mitä olen kuullut, niin monet täällä kotimaassakin järjestetyt tapahtumat ovat saaneet ihan positiivisen vastaanoton. Itse en ole käynyt vielä missään näissä tapahtumissa, mutta ehkä tähän tulee joskus muutos. Jos täällä on jokin lukija, joka on käynyt jossakin peliaiheisessa tapahtumassa, niin kertokaa vaikka fiiliksiä niistä! Luen nimittäin mielelläni kommenttejasi jostain tapahtumasta.


Mitä positiivisia ilmiöitä sinulle tulee mieleen näin pelien ja pelaamisen näkökulmasta katsottuna?