Grim Fandango Remastered (Arvostelu)

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla

Jos menisin kadulle ja nappaisin satunnaisesti jonkun henkilön sanomaan jonkin klassikkopelin, niin todennäköisesti useimmat mainitsisi Nintendon alaisuudessa olevia pelejä, kuten Mariot, Zeldat, Mega Manit ynnä muut sellaiset. Joku saattaisi kuitenkin mainita myös LucasArtsin tekemän ja julkaiseman seikkailupeli Grim Fandangon (julkaistu vuonna 1998), joka on Tim Schaferin käsialaa. Omissa silmissäni Grim Fandango alkaa olemaan jo luokkaa klassikoista klassikoin, joten näin aluksi voin jo mainita, että Grim Fandango on itselleni täysien pisteiden peli. Grim Fandango sai kuitenkin viime vuoden puolella Remastered -version, mikä on oikeastaan ihan hyvä, koska peliä ei ole oikein ollut saatavilla mistään. Nyt arvostelu tehdään siis sen perusteella, kuinka hyvin Schaferin nykyinen studio Double Fine Productions onnistui tekemään Grim Fandangolle oman Remastered -version. Nimittäin vaikka peli itsessään on täysien pisteiden arvoinen, ei Remastered kuitenkaan täytä silmissäni kaikkia kriteerejä.

Päähenkilömme Manny seisoskelee talon nurkilla

Grim Fandangossa saamme seurata Manuel "Manny" Calaveran seikkailua kahdeksannessa alamaailmassa. Tarinassa nimittäin jokainen kuollut ihminen joutuu odottelemaan kahdeksannessa alamaailmassa neljän vuoden ajan, jotta he pääsevät yhdeksänteen alamaailmaan, jota voisi kutsua myös taivaaksi. Oikein hyveellisen elämän eläneet ihmiset kuitenkin pääsevät suoraan neljässä minuutissa haluttuun yhdeksänteen maailmaan. Päähenkilömme Manny ei kuitenkaan ole elänyt sitä hyveellisintä elämää, joten hän on joutunut eräänlaiseksi matka-agentiksi (viikatemieheksi) "matkatoimistoon", jotta saisi korvattua omat hölmöilynsä ja pääsisi itse matkalle maailmaan numero yhdeksän. Mannyn tehtävänä on siis hakea juuri kuolleiden henkilöiden sieluja ja myydä heille mahdollisimman hyviä "matkapaketteja". Maksuna toimii henkilön aikaisemman elämän hyvyys ja parhaimmassa tapauksessa henkilö voi saada suoran matkan 'taivaaseen'. Matka-agentit saavat tietenkin tällaisista tilanteista hyvät palkkiot, mutta Mannylle tuntuu tulevan koko ajan huonoja asiakkaita, nimittäin hän joutuu usein tarjoamaan juuri kuolleelle henkilölle kompassilla varustettuja kävelykeppejä. Palkkio ei siis kunnolla nouse. Pian kuitenkin Calaveralle selviää, että kyseisessä bisneksessä ei todellakaan ole puhtaat jauhot pussissa, joten Calaveralla alkaa melkoinen seikkailu uuden ystävänsä Glottis nimisen demonin kanssa.

Grim Fandango on pelityyliltään melko perinteistä 90-luvun seikkailupeliä. Luvassa on paljon keskustelua eri hahmojen kanssa ja edetäkseen pelaaja joutuu ratkomaan erilaisia pulmia. Pulmat eivät itsessään ole haastavia ollenkaan, mutta ongelmana on välillä se, ettei pulmien logiikassa  ole välillä mitään päätä tai häntää. Parhaimmassa tapauksessa jonkin asian voi ratkaista jo muutamassa sekunnissa, mutta toisaalta aikaa voi mennä jopa muutaman tunnin verran. Toisaalta vaikka ongelmissa kestäisi kauan, niin se ei haittaa, koska maailmassa viihtyy sen graafisen ilmeen ja äänimaailman vuoksi. Lisäksi tutkittavaa löytyy ihan mukavasti, vaikka ei edes yrittäisi ratkaista ongelmaa. Grim Fandango on siis tyyliltään melko perinteistä point and click -seikkailupeligenreä erittäin hyvällä tarinalla sekä huumorilla, mutta mitenkäs se Remastered?

Ylhäällä alkuperäinen, alhaalla Remastered. Kuvassa
näkyy Mannyn lisäksi Glottis

Kun graafinen ilme tuli jo aikaisemmin esille, niin aloitetaan siitä. Pelasin lähes koko pelin Original -grafiikoilla, koska uusittu graafinen ilme on vähyydessään jo huvittavaa. Graafista ilmettä on lähinnä paranneltu vain hahmojen kohdalta, joka sekin on lähinnä vain pientä viilausta ja varjojen lisäystä. Maisemia ei ole yhtään paranneltu. Maisemiin puuttumista voi ehkä perustella sillä, että se olisi viedä paljon aikaa ja kenties rikkoa jotain, mutta jos kerran kyseessä on Remastered -versio, niin olisi kuitenkin toivottavaa, että kaikkiin mahdollisiin asioihin tehtäisiin myös grafiikan puolesta muutoksia, vaikka grafiikka ei se tärkein asia olekaan. Huomiotavaa on myös se, että välianimaatioihin ei myöskään ole tehty muutoksia. Jos on, niin sitten muutokset ovat niin pieniä, ettei sitä edes huomaa. Lisäksi peliruudun laajuuden muutos on tehty vain venyttämällä pelikuvaa. 

Kontrolleihin on onneksi tehty paljon muutosta. Kun alkuperäisessä versiossa on kirjaimellisesti melko karseat kontrollit, on nyt uusitussa Grim Fandangossa oikein sulavat sellaiset. Asetuksista voi tietenkin laittaa alkuperäiset kontrollit päälle, jos haluaa oikein nostalgiset tunnelmat. Pelaamalla pelin läpi näillä "tankkikontrolleilla" pelaaja saa myös saavutuksen/trophyn, jos jotain kiinnostaa sellainen hankkia. Kontrollien parantaminen onkin koko Remasteredin paras asia. 

Remasterediin on myös lisätty kommenttiraita, josta voi kuunnella tekijöiden kommentteja pelin teosta. Kommentit etenevät  lähes samaan tapaan kuin elokuvissa, eli kommentit tulevat juuri siitä asiasta, missä kohtauksessa tai tilanteessa juuri sillä hetkellä ollaan menossa. Ihan mielenkiintoisia asioita tulee ilmi, jos kiinnostaa niin kuunnelkaa vain.

Kuten näkyy, muutosta ei ole melkein yhtään

Nimitys "Remastered" on kuitenkin mielestäni melko häiritsevä ja tietyllä tavalla antaa jopa väärän kuvan. Toki peliin on tehty muutoksia, mutta niiden määrä on niin vähäinen, että kyseessä on enemmänkin vain uusiojulkaisu. Jos pelissä ei olisi ollut nimitystä Remastered, olisin todennäköisesti antanut pelille paljon paremman arvion, koska kyseessä on silti parhaimpia pelejä, mitä ollaan ehkä koskaan tehty. Tarina vie mennessään ja hahmot ovat tehty melko simppeleiksi, mutta silti kovin persoonallisiksi. Remastered -nimitys on kuitenkin jo kovin naurettava, koska tekijöiltä voitaisiin suoraan kysyä, että missä ne muutokset nyt oikein on. Kuitenkin Grim Fandangon tuleminen markkinoille kaikkien saataville on erittäin iso ja hieno juttu, sekä se tärkein asia. Remastered -nimi jäi silti hampaankoloon, mutta voi pelin silti pelata ihan täysin original -meiningillä halutessaan.

ARVOSANA:

7

POSITIIVISTA:

+ Peli on itsessään edelleen täysien pisteiden arvoinen (9-10 luokkaa)

+ Peli saapui vihdoin kaikkien saataville

+ Huikea tarina

+ ""This little light of mine, I'm gonna let it shine. This little light of mine, I'm gonna let it shine..."

NEGATIIVISTA:

- Remastered -nimitys, mutta silti erittäin vähän muutoksia

- Tietyllä tavalla ärsyttävät, mutta silti hauskat ysäriseikkailupelien ongelmat

- "This little light of mine, I'm gonna let it shine, let it shine, let it shine, let it shine..."