XCOM 2 (Arvostelu)

Pelattu: PC

XCOM -sarjan historia on jo melko pitkä. Ensimmäinen XCOM -peli, UFO: Enemy Unknown, julkaistiin vuonna 1994 ja siitä lähtien avaruuden muukalaisia ollaan saatu jahdata useamman pelin myötä. Vuonna 2012 XCOM -projekti käynnistettiin uudelleen XCOM: Enemy Unknownin myötä ja nyt tässä kuussa kyseinen peli sai virallisen jatko-osan, eli XCOM 2:sen. Pystyykö sarjan uusin tulokas vastaamaan kaikkiin suurin odotuksiin, mitä sen niskaan on pudotettu? Onnistuiko Firaxis luomaan kenties vuoden kovimman strategiapelin?

Pelistä löytyy myös lyhyitä animaatiota kesken taistelun

Pelin tarinassa ollaan tulevaisuudessa, noin 20 vuotta jälkeen Enemy Unknownin tapahtumista. XCOM on hävinnyt tuolloisen sodan alieneita vastaan, ja järjestö on kutistunut pieneksi kapinallisryhmäksi. Avaruuden muukalaiset ovat näiden 20 vuoden aikana valloittaneet telluksen ja saaneet maan asukkaat omalle puolelleen uuden teknologian avulla sekä lupauksilla valoisammasta tulevaisuudesta. Väitteet ovat kuitenkin valehtelua, nimittäin koko tapahtuman takana on jotain paljon isompaa, vaarallisempaa ja kauheampaa. Mitä ovat oikeastaan nämä ADVENT -joukot ja mikä ihme on salaperäinen Avatar -projekti?  Olkoon se mitä tahansa, tämä täytyy pysäyttää, Komentaja. Tervetuloa takaisin, XCOM on käytettävissäsi. 

Kuten tarina antaa ymmärtää, niin XCOM:n asema on muuttunut. Aikaisemmin pelaaja oli enemmän se puolustava puoli, kun taas nyt pelaajasta on tullut altavastaajana toimiva hyökkääjä. Tämän näkökulman kautta XCOM 2 on myös muuttunut paljon toiminnaltaan. Perusidealtaan peli on tuttua XCOM -menoa: vuoropohjaista pelaamista, jossa omalla vuorollaan jokainen pelaajan hahmo käyttää muutamat toimintapisteensä liikkumiseen, ampumiseen tai johonkin muuhun toimintoon, jonka jälkeen vuoro siirtyy alieneiden puolelle. XCOM 2:ssa kuitenkin tähän on pieni ero verrattuna aikaisempiin osiin, nimittäin nyt (riippuen tietenkin tehtäväm tyypistä) pelaajan joukot voivat olla tehtävän alussa piilossa. Tämä tarkoittaa, että viholliset eivät tiedä pelaajan olemassaolosta saati sijaintia, missä nämä kapinallisjoukot ovat. Tämä antaa täysin uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäviä. Pelaaja voi halutessaan vaikka käydä koko kentän läpi tutkimassa eri paikkoja ja suunnitella iskujaan ilman huolia, kunhan vain ei paljastu vihollisille. Paljastuessaan alkaa sitten perinteinen XCOM -toiminta, jossa otetaan mittaa kahden osapuolen välillä. 

Alueen tutkimista 

Tehtäviä on nyt myös monia uudenlaisia. Kaikkien alieneiden tuhoamisen lisäksi vastaan voi tulla eri henkilöiden kidnappaamisia, eri laitteiden tuhoamisia tai kenties hakkerointia tiedon hankkimiseksi. Lisäksi mukaan on tullut myös aikarajoitetut tehtävät, joissa täytyy hoitaa tehtävä tietyn vuoromäärän sisällä. Monesti näissä aikarajoitetuissa tehtävissä on vielä lisänä jännitys siitä, tuoko viholliset lisäjoukkoja kentälle häiritsemään pelaajan viimeisimpiä siirtoja. Monipuolisuutta on lisätty tehtäviin, joka luo mukavasti vaihtelua perinteisemmän rymistelyn lisäksi myös pelaajan käyttämiin strategioihin. Esimerkiksi Enemy Unknownista tuttu overwatch-taktiikka ei todellakaan ole kaikissa tehtävissä paras vaihtoehto, vaan ehkä jopa monissa tapauksissa kaikista huonoin. Kiitos monipuolisuuden, nyt pelaaja voi kehitellä useita erilaisia taktiikoita ja strategioita. Tämän myötä myös pelin uudelleenpeluuarvo nousee huomattavasti.

Vaihtelua on myös muuten pelikentällä. Pelaajan hahmoluokat ovat kokeneet pieniä, mutta kuitenkin erittäin suuria muutoksia. Grenadier -hahmoluokka on esimerkiksi uusi "heavy", joka hahmona vaikuttaa eniten räjähteissä ja alueiden tuhoamisessa. Ranger on joukon salamyhkäinen lähitaistelija, joka voi olla vielä vastustajilta piilossa muiden ollessa kuitenkin jo paljastuneena. Rangerin suurin piirre on miekassa, jolla hahmo voi tehdä ikävää jälkeä vihollisiin. Specialist on lähimpänä sellaista keskellä olevaa luokkaa, voisiko sanoa "mediumia". Kuitenkin specialisteilla on apuna lentävä robotti, jonka avulla pelaaja voi parantaa haavoittuneita sotilaita, hyökätä vihollisten kimppuun tai vaikka hakkeroida erilaisia laitteita hyödyllisiin tarkoituksiin. Sharpshooter on XCOM:n tarkka-ampuja. Tosin aikaisempiin peleihin verrattuna sharpshooterit ovat nyt myös kuolettavia lähietäisyydellä, kiitos pistoolin. Psi Operatives on taas oma hahmoluokkansa, joka huolehtii mielenhallinnan käyttämistä taistelukentällä. Kyseinen hahmoluokka avautuu pelin kuluessa, ja on itsessään hyvin tärkeä osa omaa tiimiä. Hahmojen noustessa tasoa ylemmäs päästään jokaisesta hahmoluokasta tekemään entistä enemmän yksilöllisiä: Enemy Unknownin tapaan jokaisen tason nousun jälkeen pelaaja joutuu valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta parannuksen hahmolleen. XCOM 2:ssa tämä korostuu paljon enemmän, koska mikään vaihtoehto ei yksinään vie kohti voittoa, vaan enemmänkin taitojen yhdistäminen. Esimerkiksi sharpshooterin kohdalla joutuu välillä pohtimaan paljon sitä, parantaisiko hahmon pistoolin käsittelyä vai kenties tarkka-ampujan roolia. Jokainen parannus on tärkeä, joten valintoja kannattaa miettiä tarkkaan. 

Muton ja ADVENT -joukot huomaavat kapinallisten liikehdinnän

Omien sotilaiden lisäksi ulkoavaruuden muukalaiset ovat hiukan muuttuneet. Joukkoon on nyt tullut useita uusia hahmoja, mutta myös osa Enemy Unknownista tutuista olioista loistavat poissaolollaan. Kuitenkin tuttuja näkyjä löytyy, esimerkiksi Sectoidit, jotka ovat jo pelin alussa melko voimakkaita mielenhallinnan (mind control) avulla. Uusia kasvoja XCOM 2:ssa nähdään kuitenkin useita, joista jokainen on toiminnaltaan niin erilaisia, että se tuo omanlaista jännitystä peliin. Esimerkiksi Faceless ei aluksi näy pelaajille ollenkaan, vaan se muuttaa muotoaan, kun pelaaja lähestyy siviiliä tai vihollisjoukot alkavat vähenemään suuresti. Toisena esimerkkinä toimikoon Viper, joka pystyy muun muassa kielellään tuomaan sotilaita aivan itsensä viereen, jonka seurauksena kuristusote sotilaan ympärillä ei tunnu mukavalta.  Vaihtelevuus hahmojen toiminnassa on pelkästään hyvä asia, koska jälleen peliin saadaan monia uusia ulottovuuksia. 

XCOM 2:ssa ei pelkästään pysytellä taistelutantereella, vaan pelaajan ohjattavaksi tulee myös oma tukikohta, joka tällä kertaa on eräänlainen avaruusalus. Avaruusaluksen sisällä pelaaja tekee oikeastaan kaiken muun: hoitaa bisneksen, hoitaa tutkimuksia, rakentaa erilaisia varusteita ja huoneita, palkkaa sotilaita ja vaikka kustomoi hahmoja (hahmojen kustomointi on muuten erittäin laadukasta siihen nähden, minkälaisesta pelistä on kuitenkin kysymys). Oman tukikohdan rakentamista ei tule unohtaa miltään osa-alueelta, nimittäin pelissä pärjäämiseen vaaditaan lähes koko ajan jotain uutta, jotta pelaaja säästyisi suurilta tuhoilta. Kaiken uuden hankkimiseen vaaditaan tietenkin resursseja, henkilöstöä ja virtaa. Ei niin yllättäen mikään näistä ei ole ilmaista, joten jo pelkästään oman tukikohdan suunnittelua voidaan pitää omana minipelinään, itse asiassa hyvin tärkeänä minipelinä. Voin tässä sanoa, että yksi XCOM -pelini meni täysin penkin alle juuri todella huonon tukikohdan suunnittelun takia. Aloin nimittäin käyttämään lähes kaikkia resurssejani hyökkäyskalustoon, jonka seurauksena tukikohdassa tuli ongelmia Resistance Comms -huoneen kanssa, joka sitten alkoi huutamaan kipeästi tarvetta parannukseen. No, se kerta on nyt mennyttä, mutta Siperia opettaa, jota voisi hyvin käyttää muutenkin XCOM 2:sen kohdalla. 

Tukikohdan kautta päästään myös siihen kuuluisaan karttaan (Commander's Quarters), jonka kautta valitaan uudet tehtävät sekä seurataan alieneiden edistymistä. Pelaaja ottaa kartan kautta myös yhteyttä eri maiden kapinallisryhmiin ja alkaa tekemään näiden kanssa yhteistyötä. Kartalta voidaan myös käydä hakemassa eri puolilta maailmaa resursseja, joita nämä kapinallisryhmät jakavat. Tehtäviä ilmestyy aika ajoin, joista sitten perinteisesti joudutaan valitsemaan yksi kolmesta. Jokaisesta tehtävästä saa eri palkintoja, mutta jokaisesta suorittamattomasta tehtävästä alienit vahvistuvat. Tässäkin välillä päästään hyvin kinkkisiin tilanteisiin, kun joku palkinto houkuttaisi suuresti, mutta toisen tehtävän jättäminen taas loisi lisää ongelmia taistelutantereelle. Valinnat ovat kovia, mutta kaikkialla ei voida olla samaan aikaan. Se on pelin henki.

Pelitallennusten latausruuduissa saamme katsella propagandaa

Kartalta näkee myös alieneiden edistymisen Avatar-projektissa, jonka eteneminen tappiin asti aiheuttaa game overin. Avatar-projektia voidaan hidastaa tuhoamalla välillä kartalta löytyviä isompia alieneiden rakentamia "laitoksia". Näiden laitosten kanssa kannattaa olla tarkkoja, nimittäin kaikkiin tällaisiin ei voida mennä samantien, nimittäin ensiksi tulisi ottaa yhteyttä paikalliseen kapinallisryhmään. Jos näin ei ole tehty, paikalle on turha edes mennä, oikeastaan pelaaja ei edes pääse kyseiselle alueelle ilman yhteydenottoa. Tässä onkin sitten miettimistä, että mihin päin maapalloa alkaa ottamaan yhteyttä, kun kontaktimäärät ovat rajoitettuja. Pohdintaa, pohdintaa!

Pelin graafinen puoli on upean näköistä, ja maisemat vaihtelevat tyyliltään melko paljon eri puolilla maapalloa. Ikävä kyllä XCOM 2 kärsii jo perinteisestä strategiapelien ongelmasta, joka liittyy graafisen ilmeen outoihin fysiikan lakeja rikkoviin sattumuksiin. Tällä tarkoitan esimerkiksi tilanteita, joissa hahmon aseesta tulevat panokset lähtevät vaikka 90 astetta täysin eri suuntaan mihin hahmo tähtää, mutta silti panokset jotenkin kummallisesti osuvat kohteeseen. Pieniä ja mitättömiä ongelmia nämä tietenkin ovat ja ymmärrän, että strategiapeleissä painotus on enemmän mekaniikassa kuin grafiikassa, mutta on jotenkin hauskaa huomata, kuinka tämä strategiapelien iänikuinen ongelma elää vieläkin. Ehkä tähän joskus saadaan muutos. Toinen iso ongelma liittyy aikaisemmin mainittuun tähtäykseen, joka on XCOM -peleissä päässyt jo legendaariseen asemaan. XCOM 2 näyttää jälleen, kuinka jopa yhden prosentin mahdollisuus hutilaukaukseen on isompi kuin luku antaisi ymmärtää. Peli sisältää siis jälleen tilanteita, joissa ei voi luottaa muuhun kuin täyteen 100 prosenttiin. Jos tästä kuitenkin haetaan jotain positiivista, niin samalla tavalla prosentit ja mahdollisuudet toimivat alieneilla. En voi kuitenkaan väittää, ettei päästä lähtisi hiuksia vain sen takia, kun kolme sotilasta ovat ampuneet huti samalla kierroksella siitä huolimatta, että heidän osumatarkkuutensa oli yli 90%.

Tekemistä riittää ja uudelleenpelaamisarvoa on lähes loputtomasti. XCOM 2 tarjoaa monia vaikeustasoja ja voihan sitä testata omaa taitoaan lisäämällä vielä Iron Man -muodon peliinsä, joka poistaa automaattiset tallennukset pelistä estäen pelaajaa korjaamasta tilanteita, joissa oma hahmo kuolla kupsahtaa. Jos offline-pelaaminen alkaa kyllästyttämään, niin pelistä löytyy multiplayer -muoto, jossa voi ottaa yhteen toisia pelaajia vastaan. Multiplayer on kanssa hyvin hauska muoto, mutta ainakin itsestäni tuntui, että tuossa hiukan paistoi jonkin sortin pieniä ongelmia liittyen peliin yhdistämisessä. XCOM 2 kuitenkin tarjoaa tuttua sekä turvallista strategiaa alieneiden muodossa. Jatko-osa onkin monessa suhteessa huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä, josta iso kiitos kuuluu monipuolisuudelle. Uskaltaisin väittää, että nyt markkinoilla on hyvin pitkä ikäinen strategiapeli, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos siihen tulee mahdollisuus. 

ARVOSANA

9

POSITIIVISTA:

+ Monipuolisuus

+ Taktisuutta juuri sopivasti

+ Vaikeustasoja sen verran, että haastetta löytyy kaikille pelaajille

NEGATIIVISTA:

- Graafiset ongelmat

- Pienet bugit, joita oli silloin tällöin

- 90% -> missed

Pelin Launch Trailer:

Kiitos arvostelukappaleesta!