tiistai 31. toukokuuta 2016

Kesäkuussa 2016 ilmestyvät pelit



Tässä lista kesäkuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):


2.6.2016



  • Forestry 2017 The Simulation (PC)

3.6.2016


  • One Piece: Burning Blood (PS4, Xbox One, Vita)
  • One Piece: Burning Blood Collectors Edition (PS4, Xbox One)
  • Prison Architect (PS4, Xbox One)

6.6.2016


  • Hearts Of Iron IV (PC)

7.6.2016


  • Book of Unwritten Tales 2 (Wii U)


9.6.2016

  • Mirror's Edge Catalyst (PS4, Xbox One, PC)
  • Mirror's Edge: Catalyst - Collector's Edition (PS4, Xbox One)
  • The Sims 4 Bundle Pack 5 (PC)

10.6.2016

  • Farming 2017 The Simulation (PS4, Xbox One)
  • Kirby: Planet Robobot (3DS)
  • Kirby: Planet Robobot + Kirby Amiibo (3DS)
  • Sherlock Holmes - The Devil's Daugther (PS4, Xbox One, PC)

16.6.2016

  • Valentino Rossi The Game (PS4, Xbox One)
  • Pro Cycling Manager 2016 (PC)
  • Tour de France 2016 (PS4, Xbox One)

17.6.2016


  • Grand Kingdom (PS4, Vita)

21.6.2016


  • Deadlight Director‘s Cut (PS4, Xbox One)


24.6.2016

  • Carmageddon - Max Damage (PS4, Xbox One)
  • Fairy Fencer F: Advent Dark Force (PS4)
  • Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games (Wii U)
  • Mighty No9 (PS4, Xbox One, Wii U, PC)
  • Nintendo Selects: The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)
  • Nintendo Selects: Mario & Luigi: Dream Team Bros (3DS)
  • Nintendo Selects: Paper Mario: Sticker Star (3DS)
  • Nintendo Selects: LEGO CITY Undercover: The Chase Begins (3DS)
  • Nintendo Selects: Nintendo presents: New Style Boutique (3DS)
  • Odin Sphere Leifthrasir (PS3, PS4, Vita)
  • Rocket League Collector's Edition (PS4, Xbox One)
  • Tokyo Mirage Sessions #FE (Wii U)
  • Tokyo Mirage Sessions FE Fortissimo Edition (Wii U)
  • Terraria (Wii U)


28.6.2016


  • LEGO Star Wars: The Force Awakens (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, Wii U, PC, Vita, 3DS)
  • The Technomancer (Xbox One, PC)
  • Tony Hawk’s Pro Skater 5 (PS3, Xbox 360)

  • No Man's Sky *?* (Huhuja viivästymisestä, joten lisätään varmistus myöhemmin)
Varmistus (1.6.2016 klo 18:33): No Man's Sky ei ilmesty kesäkuussa, vaan julkaisu siirtyy elokuulle, 





Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa.




maanantai 30. toukokuuta 2016

Arvostelu: Total War: Warhammer







Total Warit ovat hyvin tunnettuja strategiapelejä, jotka ovat perinteikkäästi yhdistäneet yhteen pakettiin niin vuoropohjaista pelaamista, reaaliaikaista taistelua kuin historiaa. Creative Assemblyn uusin TW -sarjan tulokas kuitenkin rikkoo kyseistä kaavaa, kun historia vaihtui fiktiiviseen fantasiamaailmaan, mutta ei sentään mihin tahansa fantasiaan, vaan todella tunnettuun Warhammerin maailmaan. Kyseinen kombinaatio herätti jännitystä kummankin tuotemerkin faneilta. Total War -pelaajat osittain alkoivat epäilemään teeman muutosta fiktiiviseen maailmaan, mutta osa taas toivoi Warhammerin tuovan sitä odotettua muutosta pelisarjaan. Warhammer Fantasyn fanit taas toivoivat vihdoinkin saavan oikeasti hyvän videopelin kyseisestä fantasiasta. Tietenkin sekin painoi vielä vaakakupissa, että Games Workshop oli päättänyt jo jonkin aikaa sitten lopettavansa fantasiamaailman miniatyyrien tekemisen. Toiveita ja pelkoja oli monia, mutta miten tämä peli sitten onnistui tehtävässään? Tuliko se täyspotti?

Ennen kuin alan enempää kertoa kyseisestä pelistä, niin haluan huomauttaa yhdestä asiasta, joka kannattaa ottaa huomioon arvostelua lukiessa. Olen aikaisemminkin pelannut Total Wareja, mutta olen myös jonkin verran perillä Warhammerin maailmasta. Olen aikaisemmin esimerkiksi maalaillut juuri tämän fantasiamaailman miniatyyrejä ja samalla on tullut myös luettua kyseisen maailman tarinaa ja lorea. Eli todella monet pelistä löytyvät hahmot ja paikat ovat itselleni jo entuudestaan tuttuja. Toisin sanoen haluan vain mainita, että minä reagoin pohjatiedon takia pelin useisiin asioihin eri tavalla kuin ne, ketkä eivät ole Warhammeriin tutustuneet. 




Kerrataan vielä, mitä Warhammer oikeastaan edes on. Kyseessä on Games Workshopin luoma todella synkkä fantasiamaailma 30 vuoden takaa. Valon pilkahduksia ei tunnu olevan, kun kaaos koputtelee ovea ja maailman eri lajit sotivat keskenään, kun yhteisiä säveliä ei tunnu löytyvän (ei välttämättä edes lajin sisäisissä asioissa, jotka selittävät useat eri klaanit). Kääpiöitä. örkkejä, peikkoja, ihmisiä, vampyyreitä, zombeja, jättiläisiä ja kaikenlaisia muita hyvin tuttuja lajeja nähdään Warhammerin maailmassa. Jokaisella lajilla ja niiden luomilla valtakunnilla on oma historiansa sekä päämääränsä, joten ei liene yllättävää, että myös itse hahmot toimivat erilailla verrattaen toisiinsa.

Tästä syntyykin melkein heti Total War: Warhammerin suola. Peli sisältää neljä eri valtakuntaa, joilla voi pelata oman kampanjansa: Ihmisten imperiumin (The Empire), örkit ja peikot (The Greenskins), kääpiöt (The Dwarfs) sekä kuolleita henkiin herättävät vampyyrit (Vampire Counts). Ei liene yllättävää, että jokainen näistä lajeista toimii omalla tavallaan. Örkit jyräävät aggressiolla ja suurella määrällä, kun taas esimerkiksi kääpiötä on vähemmän, mutta he suojautuvat vahvoihin panssareihin ja järeämpiin aseisiin. Erot eivät näy pelkästään aseissa ja armeijoiden koossa, vaan myös armeijan hahmojen koostumuksissa. Kääpiöt eivät esimerkiksi osaa ratsastaa tai käyttää taikaa, mutta heillä on sen sijaan taas teknologiaa jopa helikoptereihin asti. Örkeillä sekä peikoilla meno on alkukantaisempaa ja sotiminen perustuu melko puhtaasti raakuuteen, mutta takalinjoilta voi kuulla myös taikojen lausumista. Jokainen laji on taistelukentällä omanlaisensa kokemus, koska toisin kuin aikaisemmissa Total Wareissa, jokaisen valtakunnan armeijan joukot ovat hyvin erilaisia ja niissä on syvyyttä. Hahmoilla on oikeasti monia eroja toisin kuin ennen, jolloin ainut ero tuntui olevan se, että minkä valtakunnnan lippua sotilaat kantoivat. Tästä syystä TW: Warhammer tarjoaa paljon opeteltavaa, mutta samalla myös erilaisia pelikokemuksia. Jokaisen valtakunnan kampanja on myös omanlaisensa, joista voi vielä erikseen valita itselleen joko lyhyemmän tai pidemmän version. 

Warhammerissa komentajat (eli erilaiset lordit ja sankarit) ovat myös poikkeuksia muihin Total Wareihin verrattuna. Kyseisessä pelissä komentajat ovat koko armeijan kovin luu, jolle ei kannata ruveta ilman suunnitelmaa ryttyilemään, nimittäin yksi sankari voi piestä useampia joukkoja sormia napsauttamalla (tietenkin huomioiden, että kyseessä on lähitaistelija). Jos sankari on taian hallitsija, niin aivan samalla tavalla hän voi magiallaan kääntää helposti ottelun suuntaa omaksi edukseen. Mielestäni sankareiden nostaminen esille on upea juttu, mutta se on kuitenkin melko häiritsevää, että pelkästään yksi hahmo pystyy tekemään niin paljon pahaa jälkeä. Tietenkin kyseessä on näyttävästi taistelevia sankareita, joten olisi kyllä outoa, jos kyseisen arvonimen omaava hahmo lyyhistyisi  heti ensimmäisestä nuolesta. Tykkään ajatuksesta sankarin nostamista ylimmälle korokkeelle, mutta siinä on taas pienet omat haittapuolensa. Iso juttu ei kyseessä ole, mutta kyllä se vähän hassulta tuntuu, jos esimerkiksi örkkien Grimgor Ironhide vetäisee yksinään useat joukot maihin. Asia korostuu vielä uudella tavalla siinä mielessä, että vastustajien magiaan perustuvat sankarit eivät tunnu tekevän kovin suuria merkittäviä taikoja pelaajan pään menoksi (tai sitten tämä on vain omaa kuvitelmaa). Mainittakoon vielä sankareista, että näitä korokkeen kärkikastin hahmoja voi parannella uusilla taidoilla sekä erilaisilla tavaroilla, joita löytää usein taisteluiden jälkeen.

Lajien erot näkyvät myös kaupunkien hallinnassa sekä pienestä mikromanageroinnissa. Jokaisen lajin kaupungeista löytyy eri rakennuksia, joiden avulla voi lisätä vaurautta tai vaikka kansan tyytyväisyyttä. Kaikkia rakennuksia ei voi samaan kaupunkiin pistää rakentamisen rajallisuuden vuoksi, eli pelissä on myös omanlaista palapelin rakentamista. Tyytyväisyyttä täytyy saada ja samalla rahaa, mutta myös sotavarustusta pitäisi vaalia vihollisia varten. Välillä täytyy tehdä erilaisia uhrauksia tai vaikka säästää. Toki näihin asioihin vielä vaikuttaa oma pelityyli sekä oma rotu, nimittäin kaikille ei yllättäen sovi useampien kaupunkien valtakunnat. Lisää opeteltavaa jälleen kerran. Ei niin yllättäen kaupunkeja rakentaessa täytyy ottaa huomioon myös teknologiapuu. Kyseisen puun avulla pelaaja pääsee käsiksi esimerkiksi täysin uusiin sotilasjoukkoihin ja muihin omaa peliä helpottaviin asioihin, eli sitä ihan perinteistä teknologiapuun toimintaa.

Itse pelaaminen on hyvin tuttua Total Waria, mutta omasta mielestäni suoraviivaisempana. Omia joukkoja kuljetetaan kartalla niin pitkälle kuin yhden kierroksen aikana armeijan jalat kestävät ja niin edelleen. Itse taistelemisen voi hoitaa automaattisella ratkaisulla tietokoneen avulla, mutta tietenkin myös menemällä itse taistelukentälle ohjastamaan omia joukkojaan, joka on varsinkin tasaisissa taisteluissa ehkä jopa turvallisin vaihtoehto niin oppimisen kannalta kuin tietokoneen automaattisen ratkaisun vääryyden(?) välttämisessä. Itse taistelukin on melko perinteikästä Total Waria. Omia joukkoja ohjastetaan reaaliaikaisesti oman mielen mukaan alueen muodostumia hyväksikäyttäen (esim. korkeat paikat). Taistelussa on käytössä kaksi erilaista tapaa ohjata omia joukkoja, joista toinen on perinteikäs liikkuva kuvakulma (kamera on muuten välillä melko huono omaan makuun) itse taistelusta, kun taas toinen on strategisempi kuvakulma, jossa katsotaan tilannetta ylhäältäpäin kartasta, jossa joukot kuvastetaan pienillä pallukoilla. Hyvin tuttua menoa Total Warin pelaajille.
Yksi puhuttava puheenaihe on aina pelistä riippumatta sen tekoäly. Pelin tekoäly ei missään vaiheessa pelaamisen aikana (näin julkaisun jälkeen kuin muutamia päiviä ennen sitä) ole ollut itsessään mikään maailman viisaimman oloinen, mutta tästä huolimatta se tarjoaa useimmiten jopa hurjan paljon haastetta. Usein syypää haasteeseen on ainakin heti alussa se, että kun omalla valtakunnalla on vasta pieni armeija ja ehkä parhaimmillaan muutama hassu kaupunki, voi vastaan tulla useammasta suunnasta tuplaten isompi armeija. Ei siinä tilanteessa ole paljoa hurraamista. Onneksi usein armeijat ovat kuitenkin koon perusteella melko tasaväkisiä, ellei sitten satu itse asioita pilaamaan.

Koska kyseessä on strategiapeli ja vielä Total War -sarjan tuotos, on mukana myös vähän diplomatiaa. Diplomatia ei ole kovin syvällistä, vaan lähinnä perustuu hyvin yksinkertaisiin vaihtoehtoihin, eli erilaisiin sopimuksiin ja kaupankäyntiin. Itselläni oli pelkästään jo hauskaa mennä eri valtakuntien diplomatiaruutuihin jo sillä perusteella, että tuolloin kummankin valtakunnan pääjehut vaihtavat pienet lausahdukset keskenään, jotka ovat omasta mielestäni usein todella hyviä (ajoittain jopa hauskoja) ja ne olivat hyvin tehty ajatellen jokaista lajia ja itse Warhammeria. Pomot vaihtavat lauseita  myös aina diplomatiapyyntöjä pistäessä ja niihin vastatessa. Yleisesti pelin diplomatia toimii erittäin hyvin, mutta toivoisin näihin ehkä hiukan enemmän syvyyttä. Tosin Total War perustuu lähinnä sotaan ja taistelemiseen, joten ei sen periaatteessa tarvitse tuota kummempi ollakaan.

Total War: Warhammer on hyvin mielenkiintoinen tuotos. Se yhdistää kummatkin tuotemerkit todella hyvin yhteen ja tekevät kunniaa kumpaakin suuntaan. Kyseessä on koko Total War -sarjan syvin peli mekaniikaltaan ja toiminnaltaan. TW: Warhammeria uskaltaa suositella hyvin monelle pelaajalle, koska kyseessä on loppujen lopuksi melko helposti lähestyttävä peli, kunhan sille antaa sen tarvitsemansa ajan sekä jaksaa samalla opetella monia asioita. Peliin on tulossa vielä runsaasti lisäsisältöä, niin ilmaista kuin maksullista, joissa toivottavasti tulee mukaan myös uusia lajeja ja valtakuntia, varsinkin kun moni tärkeä sellainen vielä puuttuu (Skavenit, Elvesit..). Yksi ladattava lisäsisältö tuli jo heti julkaisussa, joka toi peliin Warriors of Chaosin, joka näin pienien kokeilujen jälkeen vaikuttaa jopa kaikista mielenkiintoisimmalta kampanjalta, mitä tähän mennessä on tullut. Kyseinen DLC on saatavilla ilmaiseksi kaikille ennakkotilanneille sekä niille, ketkä ovat ostaneet pelin ensimmäisen viikon aikana. Jos kaikki nyt vedetään yhteen nippuun, niin näyttää siltä, että Total War: Warhammerin tulevaisuus on valoisa, vaikka pelin maailma onkin synkemmästä synkempää.


ARVOSANA

8


POSITIIVISTA:

+ Warhammerin maailma on sidottu hyvin peliin mukaan
+ Pelistä löytyy syvyyttä
+ Jokainen laji ja niiden toiminta on omanlaista 



NEGATIIVISTA:

- Kamera on ajoittain kehno








Kiitos arvostelukappaleesta!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Blogi: Remasteroinnin kaksi puolta



Pelikonsoleiden 8. sukupolvi on jo elänyt pidemmän aikaa. Nintendon Wii U aloitti kyseisen sukupolven jo vuoden 2012 lopulla, kun taas noin vuoden päästä sukupolvi sai jatkoa Microsoftin Xbox Onella ja Sonyn PlayStation 4:lla. Useita vuosia on jo kertynyt, mutta vasta viime aikoina on alettu toteamaan tämän kyseisen sukupolven pääsevän kunnolla vauhtiin. Lieneekö vauhti nopeutuvan huhuiltujen uusien sekä paranneltujen konsoliversioiden myötä? Kuka tietää.

8. sukupolven aikana pelaajat ovat jo kerenneet törmäämään vaikka minkälaisiin uusiin hyviin että huonoihin peleihin. Matkan aikana on tullut monia uusia jatko-osia suosittuihin pelisarjoihin, mutta silloin tällöin pinnalle on myös pulpahtanut täysin uusia tuttavuuksia meidän kaikkien iloksi, samalla tietenkin raikastaen pelialaa. Puhetta peleistä on riittänyt muutenkin. Kyseinen asia ei ole itsessään millään tavalla uusi ilmiö, mutta se on kuitenkin nostattanut monenlaisia keskusteluja pinnalle viime aikoina, niin negatiivista kuin positiivista: Ne remasteroinnit.

Tarkennetaan tietämättömille, että mitä remasterointi tarkoittaa. Remasterointi on lähinnä eri tiedostojen digitaalista laadun parantamista, joissain tilanteissa jopa sen korjaamista. Esimerkiksi äänitteiden, vaikka puheen tai musiikin, kohdalla remasterointi on useimmiten itse äänen parantamista. Videopelien kohdalla se taas on usein graafisen puolen sekä äänen parantamista. Joissain tapauksissa se taas voi muuttaa jopa hiukan pelin omaa mekaniikkaa (ei huomattavasti) tai antaa mahdollisuuden käyttää vanhaa sekä uutta grafiikkaa valinnan mukaan. Remasterointi on jokaisen pelin kohdalla yksilöllistä, eikä juuri tietyn kaavan mukaista remasterointia ole olemassa. Viime aikoina kyseinen toiminta on kuitenkin lähinnä pyörinyt juuri graafisen puolen parantamisen ympärillä sekä näiden tuotosten tuomisena uusille konsoleille, useimmiten myös tietokoneille.

Jo jonkin aikaa päätänsä nostanut remastered -keskustelu liittyy lähinnä siihen, että näitä remasterointeja tuntuu tulevan lähes kuukausittain. Bensaa keskustelun liekkeihin heittää vielä se, että useimmat remasteroinnit ovat tehty peleistä, jotka eivät itsessään ole edes kovinkaan vanhoja. Tästä esimerkkinä vaikka Marvelin rääväsuisen antisankari Deadpoolin oma peli, joka ilmestyi vuonna 2013, mutta sai seuraavalle (eli tämänhetkiselle) sukupolvelle uusioversion kahden vuoden jälkeen  katsottuna alkuperäisestä julkaisusta.

Lähtökohtaisesti olen remasterointien kannalla, koska näen niissä erittäin paljon hyviä asioita, enkä koe niissä itsessään olevan mitään pahaa. Useiden kymmenien vuosien takaisia pelejä on esimerkiksi hyvin vaikeaa saada mistään ja vaikka saisikin, niin suurena kysymysmerkkinä ilmassa leijailee kyseisen pelin toiminta. Teknologia kun on kuitenkin muuttunut melko paljon jo pelkästään viimeisten lähivuosien aikana. Tämän vuoksi on hienoa, että näille mahdollisille klassikoille ja kenties jopa katoaville teoksille annetaan lisää pökköä pesään. 

On myös hienoa, että joillekin 2000 -luvun peleille annetaan remasterointeja. Mitä kauemmaksi tulevaisuuten mennään, sitä harvemmalla alkaa olemaan noiden aikojen konsoleita, vaikka niitä pleikkari ykkösiä, kakkosia, Xboxeja tai Nintendo GameCubeja. Aika varmasti useammat pelaajat haluaisivat juuri pelata näille tehtyjä pelejä, joten remasteroinnit ovat tähän tapaukseen liittyen hieno juttu. Kaiken lisäksi vaikka joku omistaisi toimivan vanhemman konsolin ja kenties jopa juuri sen remasteroidun pelin alkuperäisen version, voi hän siitä huolimatta ostaa tämän uusioversion. Onhan se "parempaa" laatua ja eipä tarvitse kiinnittää sitä vanhaa laitettaa televisioon kiinni. 

Jotkut 2010 -luvun aikaisien pelien remasteroinnit voin kanssa jotenkin ymmärtää, varsinkin jos kyseessä on ollut joku suurmenestys tai uusi tuleva klassikko. Pelaaminen kun on noususuhdanteessa jatkuvasti ja monelle Wii U, PS4 tai Xbox One voi olla jopa se ensimmäinen konsoli, niin on sinäänsä ymmärrettävää, että näille uusille tulokkaille (sekä niille pelaajille, joilta jokin teos on jäänyt välistä) annetaan mahdollisuus kokea "vanhat" pelit näillä uusilla laitteilla, ja hyvä niin. Syitä on monia, mutta niin on myös niitä harmaita hiuksia kasvattavia asioita aiheeseen liittyen.

Otetaan tähän vaikka Xbox Onen todella hieno ominaisuus, joka antaa taaksepäin sopivuuden omistamillesi Xbox 360 -peleille. Toisin sanoen jos omistat runsaasti 360 -pelejä, voit päästä pelaamaan niitä ilmaiseksi Xbox Onella. Tietenkään kaikkiin peleihin ei heti pääse käsiksi, koska jotkut teokset vaativat enemmän toimia emuloinnin onnistumiseksi. Tämä kyseinen upea Onen ominaisuus kuitenkin kärsii, kun pelien oikeuksia omistavat firmat saavat totta kai itse päättää, saako heidän pelinsä tulla mukaan tähän ominaisuuteen. Minua ei häiritse se, että jos jonkun pelin oikeudet omistava firma tai henkilö ei vain yksinkertaisesti halua nähdä aikaisempaa peliään uudella konsolilla syystä tai toisesta. Häiritsevä puoli on se, että omistajat pistävät kiellon tälle ominaisuudelle ja alkavat täten myymään kaupoissa näistä "vanhoista" peleistä remasteroituja versioita, välillä jopa kokonaisen uuden pelin hinnalla (tämä hinta -juttu on myös yleisesti puhuttu asia ihan kaikilla alustoilla). En ala tässä nyt ketään syyttävällä sormella osoittamaan, kun en tiedä mitä firmojen sisällä oikeasti keskustellaan, mutta kyllä tuo nyt omaan nenään haiskahtaa joltain ikävältä asialta näin kuluttajan näkökulmasta. 

Toinen puhuttava juttu on se, että monet ovat epäilleet tämänhetkisen sukupolven vauhtiin pääsemisen ongelman liittyvän juuri tähän runsaaseen remasterointien tahkomiseen. Useat ovat kommentoineet, että vanhojen pelien eräänlainen uudelleenjulkaiseminen on osaltaan vienyt paljon aikaa uusilta peleiltä, joita kuitenkin tällä sukupolvella toivottaisiin enemmän ainakin näin pidempään pelaamista harrastaneiden keskuudessa (no, tällaiset ajatukset, vaikka backlog on varmasti täynnä meidän jokaisen osalta...). Todennäköisesti tämä voi pitää osittain paikkaansa, mutta en usko sukupolven "hitauden" johtuvan remasteroinneista. Kehittäjillä kestää nimittäin jonkin aikaa tutustua uusien laitteiden tehoihin ynnä muihin tietoihin, jotta näistä konsoleista saataisiin kaikki puhti irti. Toiseksi useimmissa tapauksissa useat remasteroinnit hoitaa jokin toinen kehittäjä alkuperäisen tekijän sijaan. Esimerkiksi uusi remastered julkistus Batman: Return to Arkham -paketin hoitaa Rocksteadyn sijaan Virtuos. Eli toisin sanoen aikaa firmoilla kyllä on, eli jos jonkin mielestä sukupolvi hidastelee, niin se syy ei kokonaan ole uusioversioissa.

Ikävä asia on myös näiden uusioversioiden laatu. Useimmiten nämä ovat todella laadukkaasti hoideltuja, mutta ajoittain vastaan tulee melko huonosti hoidettuja tapauksia. Esimerkiksi Grim Fandangon remasterointi oli itsessään todella upea asia, koska Manny Calaveran seikkailuja ei oikein mistään päässyt testailemaan. Teos oli hienoa saada takaisin tämän hetkiseen pelimaailmaan, mutta itse remasterointi herätti närkästystä: remasterointia ei oltu tehty paljoa, esimerkiksi taustamaisemat olivat täysin samanlaiset vanhaan verrattuna. Muutokset olivat lähinnä hahmojen ulkoasun viilausta ja varjojen lisäämistä. Tämä taas aiheutti puheen pölinän siitä, että voidaanko tuollaista muutosta edes kutsua remasteroinniksi (eli myydään remastered -tuotetta, mutta kovin suurta muutosta ei tunnu olevan). Grim Fandangon tuominen kansan keskuuteen oli kuitenkin itsessään upea kulttuuriteko, eli oli tapaus sentään kaiken kaikkiaan positiivisen puolella.

Kuten nähdään, on tapauksessa monia puolia. Vaikka uusioversiot ovat pintapuolisesti tosi hienoja juttuja ja moni niistä tehdään jopa syvällisesti sydämen pohjasta täydellä rakkaudella, niin hieman pintaa rapsuttamalla saadaan löydettyä sitä ikävämpää puolta, enemmän tai vähemmän. On todella ikävää, että remasterointien kohdalla on jouduttu törmäämään näihin negatiivisempiin keskusteluihin, varsinkin kun moni uusioversio on todella suuri kulttuuriteko itsessään. Toisaalta mitä muut edessä, niin sitä muut perässä, enkä usko pelimaailman olevan millään tavalla poikkeus. En myöskään koe keskustelun olevan itsessään huono juttu, vaan näen sen enemmän rakentavana asiana, jos puhuminen siis pysyy asiallisena. Saa nähdä, mihin tämä koko teema edes tulevaisuudessa ajautuu. Alkaako myöhemmin tulemaan VR -remasteroituja pelejä, jos virtuaalitodellisuus lyö itsensä kunnolla läpi? Syntyykö siitä omat vastaväittelyt? Sen näyttää meille tulevaisuus.




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Nordic Game Awards 2016 -voittajat



Nordic Game -tapahtuma on ollut liikkeillä muutamia päiviä sitten, ja 19.5.2016 pidettiin jo kymmenennen kerran Nordic Game Awards -gaala, jossa palkitaan pohjoismaiden vuoden parhaimmat pelit. Malmön Unreal Theatressa pidettyä palkintogaalaa juonsivat Ste Curran, Simon Byron sekä Ann Scantlebury. Kategorioita oli yhteensä seitsemän eri kappaletta ja tässä niiden voittajat sekä muut ehdokkaat:


Nordic Game of the Year

Cities Skylines (Colossal Order, Suomi)


Muut ehdokkaat olivat:

Just Cause 3 (Avalanche Studios, Ruotsi)
Soma (Frictional Games, Ruotsi)
Star Wars Battlefront (DICE, Ruotsi)
Affordable Space Adventures (Knapnok Games, Tanska)


Nordic Game of the Year – Small Screen

Badland 2 (Frogmind Games, Suomi)


Muut ehdokkaat olivat:

SteamWorld Heist (Image & Form, Ruotsi)
Helldivers (Arrowhead, Ruotsi)
Angry Birds 2 (Rovio, Suomi)
The Walking Dead: No Man´s Land (Next Games, Suomi)


Best Art

Star Wars Battlefront (DICE, Ruotsi)


Muut ehdokkaat olivat:

Badland 2 (Frogmind Games, Suomi)
Kingdom (Licorice, Islanti) + Osittain mukana hollantilainen Noio
Helldivers (Arrowhead, Ruotsi)
Affordable Space Adventures (Knapnok Games, Tanska)


Best Game Design

Affordable Space Adventures (Knapnok Games, Tanska)


Muut ehdokkaat olivat:

Cities: Skylines (Colossal Order, Suomi)
Just Cause 3 (Avalanche Studios, Ruotsi)
Progress 100 (Tim Garbos, Joel Nyström & Martin Kvale , Tanska)
SteamWorld Heist (Image & Form, Ruotsi)


Best Technology

Star Wars Battlefront (DICE, Ruotsi)

Muut ehdokkaat olivat:

Affordable Space Adventures (Knapnok Games, Tanska)
Mad Max (Avalanche Studios, Ruotsi)
The Park (Funcom, Norja)
EVE Gunjack (CCP Games, Islanti)


Best Audio

Soma (Frictional Games, Ruotsi)

Muut ehdokkaat olivat:

Star Wars Battlefront (DICE, Ruotsi)
Just Cause 3 (Avalanche Studios, Ruotsi)
The Park (Funcom, Norja)
Aaru's Awakening (Lumenox Games, Islanti)


Best Fun for Everyone

Box Island (Radiant Games, Islanti)

Muut ehdokkaat olivat:

SteamWorld Heist (Image & Form, Ruotsi)
Zombie Vikings (Zoink, Ruotsi)
Angry Birds 2 (Rovio, Suomi)
AG Drive (Zorg Entertainment, Suomi)
Shiftlings (Rock Pocket, Norja)
Sofus & Månemaskinen (The Outer Zone, Tanska)



Jury’s Special Mention eli tuomariston erikoismaininta menee CCP Gamesin EVE Gunjackille olemalla VR-pelien etulinjalla.


Onnea voittajille!








lauantai 21. toukokuuta 2016

Arvostelu: Stellaris





  • Kehittäjä: Paradox Development Studios
  • Julkaisija: Paradox Interactive
  • Julkaisupäivä: 9.5.2016
  • Alustat: PC
  • Pelattu: PC
  • Kotisivut: http://www.stellarisgame.com/
  • Ikäraja: PEGI 7



Grand Strategya, eli niin sanottua suurstrategiaa avaruudessa on aina huikeaa odotella. Sci-Fi -teemaan kun voi laittaa lähes mitä tahansa ja vielä kaiken lisäksi lähes loputtomasti, joten sitä voi vain aina kuvitella, että mitä kaikkea voi pelistä oikein löytääkään. Paradoxin uutuus Stellaris lähti myös avaruudellisiin maisemiin, mutta miten siellä länsinaapurissa oikein osattiin tähän teemaan hypätä, kun heidän valtaistuin pelimaailmassa sijoittuu kuitenkin historiaan?

Koska kyseessä on suurstrategia, niin se lähes suoraan tarkoittaa sitä, että peli sisältää suunnattoman paljon mikromanagerointia sekä runsaan paljon tekstilaatikoita. Stellaris sisältää näitä myös, joten jos on pelkoa suuresta määrästä tekstiä englanniksi, niin kannattaa miettiä kahdesti pelin hankkimista. Jos kuitenkaan infolaatikot eivät häiritse, niin Stellaris on todennäköisesti siinä tapauksessa melko simppeli tapaus. Hyvään pärjäämiseen nimittäin ei tarvitse muistaa kuin nämä: Kerää energiaa, kerää mineraaleja, kasvata laivastoa, kasvata omaa elinaluetta. Näillä neljällä ohjeella pelissä pärjää jo pitkälle, mutta Stellariksen totiseen hallitsemiseen vaaditaan sitä mikromanageroinnin tutkimista melko paljon.

Stellaris pelinä aloitetaan joko valitsemalla jokin jo tehdyistä valtakunnista tai tekemällä täysin oma sellainen. Tekemällä oman lajinsa ja valtakuntansa pelaaja pääsee vaikuttamaan lähes kaikkiin mahdollisiin puoliin, niin lajin ulkonäköön, sen nimeen (ja siitä nimestä pääsee sitten vääntämään myös adjektiiveja ja niin edelleen), valtakunnan nimeen, lajien henkilöiden nimiin, oman planeetan ulkonäköön ja nimeen, alusten ulkonäköön ja sekä tietenkin valtakunnan omaan vaakunaan. Lähes kaikki on muokattavissa, mutta se on kuitenkin vain kosmetiikkaa, eikä esimerkiksi ulkonäkö vaikuta yhtikäs mihinkään. On kuitenkin hienoa, että nämä omat lajit voidaan tallentaa, jonka jälkeen nämä tehdyt lajit voivat tulla vastaan omissa peleissä, mikä on sinäänsä ihan hauska lisä. Kosmeettisuudella ei siis ole mitään väliä pelillisesti, mutta valtakunnan arvoilla taas on. Nämä arvotkin täytyy valita ja juuri nämä valinnat johdattelevat omaa pelityyliä. Jos valitset militaristisen tai jopa fanaattisen militarismin, niin ei liene yllätys, että pelityyli on melko aggressiivinen. Militarismin vastakohta pasifismi taas kertoo melko rauhallisesta tyylistä. Arvot myös antavat pelaajille tiettyjä asioita, esimerkiksi jos oma laji on ksenosofian kannattaja, niin muut valtakunnat ottavat pelaajan paremmin vastaan (paitsi jos toinen valtakunta on ksenofobian kannattaja). Aatteet voivat vaikuttaa myös negatiivisesti suhteisiin, esimerkiksi ei liene epäselvää, että pasifistit katsovat militaristeja ikävämmässä valossa. Kaikkien aatteiden valinnan jälkeen täytyy vielä valita auki olevista hallintamuodoista mielenkiintoisin. Sieltä löytyy niin suoraa kuin epäsuoraa demokratiaa, despotiaa, diktatuuria ja niin edelleen. Varmasti sieltä löytyy jokin sopiva hallintamuoto omaan pelityyliin!

Alussa pelaajalla on käytössä vain oma kotiplaneetta sekä muutama hassu alus aloitusta varten. Tästä sitten alkaakin rakennusalusten avulla resurssien hankkiminen, eli energian hankkiminen planeetoiden pinnalta eri laitosten ja objektien ylläpitämiseen sekä mineraalien hankkimista rakentamiseen. Ennen kaivosten rakentamista pelaajan täytyy kuitenkin käydä tutkimassa planeetat omalla tutkimusaluksella. Tällä tavalla samalla kartoitetaan tietoa myös muusta galaksista. Kyseisiä resursseja voi myös hankkia planeetoilta, joissa asuu omia kansalaisia (eli he rakentavat kaivoksia myös itse planeetan pinnalla ja tekevät töitä). Peli on alussa oikeastaan pelkästään tätä, samalla tietenkin oman laivaston rakentamista puolustukseen siinä ohella. Vasta myöhemmässä vaiheessa pelaaja alkaa kohtaamaan toisia valtakuntia, josta alkaa sitten diplomaattinen puoli: miten reagoidaan, yritetäänkö olla hyvissä väleissä, aloitetaanko sota, yritänkö tehdä liiton, tehdäänkö kauppaa, lähetänkö kenties jopa loukkauksen? Rakentamisen ja diplomatian lisäksi ohella täytyy tehdä kolmea erilaista "kykytutkimusta", jotka ovat jaoteltu kolmeen eri teemaan, eli tekniikkaan, yhteiskuntaan ja fysiikkaan. Uusien kykyjen hankkiminen on tärkeää, mutta lieväksi ongelmaksi koituu se, että Stellariksessa ei ole suoraan tiettyä kykypuuta, vaan tutkimuksen kohteet tulevat sattumanvaraisesti. Toki "kykypuuta" on jaoteltu siten, että tietyn tutkimuksen jälkeen aukeaa tietyt asiat ja niin edelleen, mutta tästä koituu joissakin kohdissa ongelmia. Itse esimerkiksi olin pitkän aikaan jumissa sen takia, koska en saanut kykypuusta tiettyä moduulia avaruussatamaani (ainakin muistelisin, että olisi ollut jokin moduuli). Kyseessä on tietenkin tarkoitus lisätä vaihtelevuutta ja tykkään ajatuksesta, mutta se ikävä kyllä ampuu välillä vain omaan nilkkaan ja pahasti. Toisaalta kaikkea ei voi samantien saada, niin se on täällä oikeassa maailmassakin.

Peli on yksinkertaisuudessaan tuossa, mutta mikromanageroinnin avulla Stellariksessa päästään täysin uusille aallonpituuksille. Pelaaja pystyy vaikuttamaan omiin poliittisiin linjauksiin esimerkiksi sodankäynnissä kuin kansan äänestyksissä, pelaaja voi hoitaa ohella erilaisia erikoistehtäviä, omia avaruusaluksia voi parannella aikojen saatossa vaikka kuinka paljon, omien asuttujen planeettojen kaupunkeja voi työllistää eri laitoksilla ja vaikka mitä. Stellariksessa ei puuha lopu missään vaiheessa, se on varmaa. Tai no voi loppua, mutta vika on sitten enemmänkin pelaajassa kuin itse pelissä. Tuossa tapauksessa pelaaja ei vain ole tutkinut Stellariksen sisältöä tarpeeksi syvällisesti. Puuhaa löytyy siinäkin mielessä paljon, että jokaisesta "matsista" voi tehdä omanlaisensa. Vastustajien määrän voi päättää (sekä sen, ovatko ne kuinka paljon "kehittyneempiä" aloittaessa), galaksin muodot voi valita haluamakseen, planeettojen määrän voi valita muutamasta sadasta tuhansiin ja niin päin pois. Ironman -muotokin löytyy, eli peli tallentaa itse itseään jatkuvasti siten, ettei pelaaja voi korjata mahdollisia virheitään menemällä aikaisempaan tallennukseen. Virheistä oppii, niin se vain on. Stellaris ei kuitenkaan ole paras peli achievement -kerääjille, nimittäin Paradox on laittanut saavutusten saamiseen ehdon, että peliä on pelattava juuri kyseisellä ironman -muodolla. Jos Stellariksen sisäiset valinnat eivät riitä tarpeeksi tuomaan vaihtelua, niin peliä voi parannella vaikka kuinka monilla modeilla, joita löytyy jo kiitettävä määrä Steamin workshopista. Sieltä löytyy nyt jo mm. Warhammer 40,000 moodi, eli odottakaa vain niitä Star Wars ja Star Trek pakkauksia. 

Stellaris on oikein loistavaa strategiaa höystettynä mukavan kuuloisella soundtrackilla ja graafisella ulkoasulla. Kyseessä on jo heti julkaisussa syntynyt klassikko, tai ainakin se kulttiklassikko. Kaikki tuntuvat olevan kohdallaan, mutta ai että kun muutama asia tukahduttaa loistavan pelin. Stellariksessa voittoon pääsee vain kahdella tavalla, joko hankkimalla itselleen 40% galaksin planeetoista tai yksinkertaisesti tuhoamlla muut itseänäiset valtakunnat. Voittoon voi kyllä päästä kaikilla mahdollisilla pelityyleillä, mutta voittoon vievä tiet ovat kuitenkin melko sotaisen oloisia. Pasifisteilla pelaaminen on esimerkiksi melko haastavaa ja ehkä jopa osittain melko mahdotonta. Huonon alun myötä planeettojen saaminen itselleen rauhallisesti on hyvin haastavaa, ja se voi viedä jopa satoja tunteja, varsinkin kun Stellaris itsessään on muutenkin hidas peli. Voittoon vievät tiet eivät sovellu selvästikään aivan täysin kaikille pelityyleille, mikä toisaalta herättää kysymyksen, että miksi Stellariksessa ei ole useita voittotapoja, kuten vaikka Civilizationeissa? Stellaris kun ei kuitenkaan ole mikään Hearts Of Iron, vaikka sama firma pelin takana onkin. Vaikeutta voi vielä lisätä pelin oma sattumanvaraisuus toisten valtakuntien takia. Miettikää vaikka tilanne, joista 75% muista valtakunnista on pasifisteja. Ottelusta ei todennäköisesti tule kovinkaan tapahtumarikas. 


Tästä huolimatta en voi kuitenkaan sanoa, että Stellaris olisi huono peli. Se on oikeasti hyvä ja todella addiktoiva, mutta se kärsii samalla muutamista pelillisistä ongelmista. Toisaalta Paradoxin tuntien kyseinen teos on todennäköisesti vuoden päästä jo täysin erilainen, eikä näitä ongelmia välttämättä ole edes silloin. Nyt on kuitenkin nyt. Stellaris on kuitenkin tapaus, johon tulen todennäköisesti palaamaan useasti. Stellariksen tapaisia pelejä ei kuitenkaan ole paljoa, ainakaan samaan tasoon yltäviä. Onhan siinä omat ongelmansa, mutta ne eivät kuitenkaan estä pelin loistavaa strategiapuolta, paitsi tietenkin niissä tapauksissa, joissa haetaan voittoa rauhallisella tasolla. Haastetta tarvitaan, mutta on tuossa nyt hiukan parantamisen varaa. Kuitenkin jos tykkäät hitaista strategiapeleistä ja mikromanageroinnista, niin kannattaa kokeilla Stellarista. Kyllä se oman tonttinsa hoitaa hyvin.


ARVOSANA


8


POSITIIVISTA:

+ Toimivaa strategiaa, josta löytyy syvyyttä
+ Jatkuva otteluiden sattumanvaraisuus
+ Mikromanagerointi


NEGATIIVISTA:

- Vain kaksi voittoon vievää tietä
- Sattumanvaraisuus on myös ajoittain ongelma







Kiitos arvostelukappaleesta!


tiistai 17. toukokuuta 2016

Pelimaailman 3 Maksullista Jäsenyyttä (PS Plus, Live Gold ja Origin Access)



Omaan blogiini eksyy melko monesti henkilöitä, jotka ovat etsineet tietoa jostain maksullisesta peleihin liittyvästä jäsenyydestä. Välillä etsitään hintaa, jäsenyyden tuomia etuja tai mitä tahansa muuta mielessä liikkuvaa asiaan liittyen. Lähinnä hakutuloksen tehneet ovat joutuneet todennäköisesti pettymään eksyessään Peliaikaan, kun ainoat tiedot, mitä jäsenyyksistä täältä löytyy on muutaman vuoden takainen uutinen PS Plussasta, jossa kerrottiin nettipelin muuttuvan maksulliseksi PlayStation 4 -konsolilla. Asia on vaivannut itseäni jo jonkin aikaa, joten tässä on postaus, jossa kerrotaan pelimaailman kolmesta suosituimmasta jäsenyydestä. Pyrin kertomaan asiat melko simppelisti, jotta ei syntyisi suurta hämmennystä. Kommentteihin voi tietenkin laittaa kysymyksen, jos jokin on epäselvää (tai toinen vaihtoehto on kysyä kysymys itse palveluntarjoajalta).




MIKÄ ON... PS PLUS?



PS Plus eli PlayStation Plus on maksullinen jäsenyys Sonyn PlayStation -konsoleille. 



MITÄ JÄSENYYS TARJOAA?


  • Jäsenyyden avulla voit pelata nettipelejä PlayStation 4 -konsolilla. Jokainen PS4 -konsolin peli vaatii toimiakseen Plus -jäsenyyden. Tosin poikkeuksena voit pelata netissä ilman PS Plus -jäsenyyttä  PS Storesta löytyviä Free-To-Play -pelejä (esim. Planetside 2, Smite, Warframe) sekä pelejä, jotka itsessään sisältävät kuukausimaksuja. Huomioitavaa on, että PS3 ja Vita eivät vaadi Plussaa nettipelaamiseen.
  • Jäsenyyden avulla saat pelikokoelmiisi joka kuukausi ilmaisia pelejä, kunhan käyt lataamassa sen tai muistat käydä laittamassa sen pelikirjastoosi. PlayStation 4, PlayStation 3 kuin PS Vita saavat joka kuukausi kaksi uutta peliä Plussaan, joista osa voi olla niin sanottuja "Cross Buy" -pelejä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että pelin hankittaessa omistat kyseisen pelin useammalle PlayStation -konsolille. Eli joskus esimerkiksi PS4 -konsoli voi saada periaatteessa yli 2 PS Plus -peliä kuukaudessa. Huomioitavaa kuitenkin on, että et voi pelata Plus -jäsenyyden loputtua lataamiasi Plussan kautta saatuja pelejä. Niiden pelaaminen vaatii aina Plus -jäsenyyden. 
  • Saat 10 GT -pilvitallenustilaa, johon voi tallentaa niin pelit kuin pelitallennukset.
  • Eksklusiiviset alennukset PS Storesta. Plus -jäsenyys antaa usein hiukan enemmän alennusta, mitä et ilman jäsenyyttä saisi. Välillä voi tulla tilanteita, jossa jokin peli on vain ja ainoastaan alennuksessa Plus -jäsenille.
  • Eksklusiiviset ennakkokokeilut. Jäsenyyden avulla voit päästä kokeilemaan eri pelien kokeiluversioita tai demoja ennen muita.
  • Pelin jakaminen. Jotkut pelit antavat mahdollisuuden netin välityksellä jakaa peli hetkeksi kaverin kanssa. Voitte pelata vaikka moninpeliä tai kaveri voi hetken ohjastaa yksinpeliä. Huomioitavaa on, että tämä ominaisuus ei ole mukana kaikissa peleissä.
  • Silloin tällöin tulee niin sanottu Vote-To-Play, jossa äänestetään kolmesta vaihtoehdosta tulevan kuukauden PS Plus -peli. Jäsenyyden omistajilla on oikeus antaa oma äänensä äänestyksessä.
  • Välillä järjestetään moninpeliturnauksia, joihin PS Plus -jäsenet voivat osallistua.

PALJON JÄSENYYS MAKSAA JA MISTÄ SEN VOI OSTAA?


  • Jäsenyydestä on kolme eri hintaluokkaa: 1 kuukauden jäsenyys hintaan 6,95 euroa, kolme kuukautta hintaan 19,95 euroa tai 12 kuukautta hintaan 49,95 euroa. Jäsenyden voi ostaa PS Storesta tai vaihtoehtoisesti jälleenmyyjiltä, joiden tuotevalikoimaan kuuluu peliaiheisia tuotteita.

Huom! PlayStation -konsolin päätilillä tarvitsee vain olla PS Plus -jäsenyys. Kaikki ilmaiset pelit kuin nettipelikin on auki tällöin alatilin omistajille (tosin päätilin omistajan täytyy ladata Plus -pelit konsolille).








MIKÄ ON... XBOX LIVE GOLD?


Xbox Live Gold on maksullinen jäsenyys Microsoftin Xbox -konsoleille.


MITÄ JÄSENYYS TARJOAA?

  • Antaa oikeuden pelata nettipelejä niin Xbox 360 - kuin Xbox One -konsolilla.
  • Sekä 360- että One -konsoli saavat kahdesti kuussa kaksi ilmaiseksi ladattavaa peliä (Games With Gold). Kyseiset pelit ovat pelattavissa myös Gold -jäsenyyden loputtua, tosin näiden pelien internetiä vaativat pelimuodot vaativat Gold -jäsenyyden. Kuten Plussan kohdalla, täytyy nämä pelit muistaa kuitenkin ladata. 
  • Eksklusiiviset jäsenalennukset Xbox -kaupasta.
  • Seuruekeskutelut. Voit luoda ryhmän ja jutella ystäviesi kanssa joko siten, että pelaatte yhdessä samaa peliä tai vaikka jokainen eri peliä. Ominaisuus toimii myös Xbox One -konsolin ja Windows 10 -pohjaisten tietokoneiden välillä.
  • "Kimppa-Gold", eli yhdellä Gold-jäsenyydellä konsolin kaikki tilit pääsevät käsiksi nettipeleihin ja ilmaisiin Games With Gold -peleihin.


PALJON JÄSENYYS MAKSAA JA MISTÄ SEN VOI OSTAA?


  • Jäsenyydestä on kahta eri hintaluokkaa: Kolmen kuukauden jäsenyys noin hintaan 19,90 euroa ja 12 kuukauden jäsenyys hintaan 59,90 euroa. Jäsenyyden voi ostaa Xbox Storesta tai vaihtoehtoisesti koodina jälleenmyyjiltä, joiden tuotevalikoimaan kuuluu peliaiheisia tuotteita. 





MIKÄ ON... ORIGIN ACCESS?


Origin Access on Electronic Artsin luoma maksullinen jäsenyys heidän Origins -digitaalikauppaan. Jäsenyys toimii vain PC -koneissa.


MITÄ JÄSENYYS TARJOAA?


  • The Vault -pelit. Kyseessä on kokoelma (suurimmaksi osaksi) EA:n pelejä, joita Origin Access -jäsenet voivat pelata loputtomasti. Kyseiset pelit ovat täysin kokonaisia ja joukosta löytyy niin isoja kuin pieniä nimikkeitä.
  • Play First -kokeilut, eli jäsenet pääsevät rajoitetun ajan kokeilemaan tulevia uusia pelejä ennen muita täysin ilmaiseksi. Jos jäsen aikoo vielä ostaa kokeilussa olleen pelin, niin peli jatkuu siitä kohtaa, mihin oli Play Firstissä jäänyt. 
  • Alennuksia. Jäsenet saavat aina jokaisesta ostoksesta 10% alennuksen. 10% lasketaan vielä mukaan muihin alennuksiin ja kampanjoihin.
  • Xbox One -konsolille on mahdollisuus ostaa EA Access -jäsenyys, joka on täysin sama asia kuin Origin Access, mutta se vain on Xbox One -konsolilla. Palvelu maksaa saman verran kuin PC:llä, mutta Xboxin omistajat voivat ostaa koko jäsenyyden vuodeksi hintaan 24,99 euroa. Huomioitavaa kuitenkin on, että 10% alennus EA Accessissa koskee Xboxilla vain EA:n omia digitaalisia tuotteita. 


PALJON JÄSENYYS MAKSAA JA MISTÄ SEN VOI OSTA?

  • Jäsenyys maksaa 3,99 euroa kuukaudessa. Jäsenyyden voi vain ja ainoastaan ostaa Originista joko käyttäen luottokorttia tai PayPalia.








maanantai 16. toukokuuta 2016

Kokeilussa Crashing Season: Hauska mobiilipeli kaikenikäisille




Vuoden 2016 Finnish Game Awardsissa Vuoden Tulokas -palkinnon pokanneen Koukoi Gamesin Free-To-Play esikoispeli Crashing Season on nyt saapunut Google Play -sovelluskauppaan Suomessa, eli kyseinen teos on ladattavissa että pelattavissa kotimaassamme. Kanadan ja Australian markkinoilla jo jonkin aikaa elänyt mobiilipeli saa kuitenkin maailmanlaajuisen julkaisunsa 26. toukokuuta, jolloin sen voi ladata niin Android- kuin iOS -laitteille. Olen viikonlopun aikana pelaillut kyseistä peliä mielenkiinnosta ja kyllä, kyseessä on oikein hauska tapaus mobiilipelien maailmassa. 

Crashing Season on eräänlainen fysiikkapainoitteinen 3D -juoksupeli, jossa pelaajan täytyy ohjastaa eläinhahmoa tehden erilaisia haastetehtäviä samalla yrittäen pysyä hengissä mahdollisimman pitkään välttäen vihollisten osumia tai rotkoon tippumista. Haastetehtävät liittyvät useimmiten vihollisten kaatamiseen eri tavoilla, kuten ihan vain törmäämällä tai kimmottamalla esineitä päin vastustajaa. Kuitenkin haasteena saattaa välillä olla pisteiden haalimista, maasta löytyvien elämiä antavien asioiden keräämistä kuin aikaan perustuvaa hengissä selviämistä. Tehtävät ovat siis melko monipuolisia, eikä saman kaavan toistoa juurikaan hirveästi tapahdu. Tämä on hyvä juttu senkin takia, että jokaiseen tason nousuun vaaditaan juuri kolmen annetun eri haastetehtävän suorittamista. Tason nousujen myötä pelaaja saa aina pienesti kolikoita, timantteja, energiaa kuin johonkin kykyyn "latauksia", jota voi sitten käyttää apuna tehtävissä. Kyvyt ovat lähinnä auttavia toimintoja, jotka aktivoituvat hetkeksi nappia painamalla. Esimerkiksi "Coolein Etana" hidastaa aikaa, kun taas "Orava Ja Maila" kimmottaa vastustajien laukauksia takaisin. Tason nousut kuitenkin avaavat myös ajoittain uusia kenttiä sekä antavat "luvan" avata kolikoilla uusia eläimiä käyttöönsä.

Maailmoja on tällä hetkellä pelissä kolme, joista jokainen on eri teemalla. Ensimmäinen maailma perustuu metsään, toinen villiin länteen ja kolmas arktiseen alueeseen. Jokainen maailma sisältää erilaisia vihollisia, 5 eri kenttää (joista viimeinen on pomotaistelu) kuin omanlaisia pieniä yksityiskohtia, mutta jokaisessa maailmassa on myös omat eläimet, joita pelaaja ohjastaa. Metsässä pelaaja voi ohjastaa esimerkiksi kettua tai hirveä, kun taas arktisella alueella pääsee kulkemaan mursulla ja jääkarhulla. Jokaisella eläimellä on omanlaisensa fysiikka ohjailussa, mutta tämän lisäksi eläimillä on oma yksilöllinen erikoiskyky. Esimerkiksi hevonen pystyy heittämään takajaloistaan hevosenkengät vihollisia päin, kun taas villisika päästää pahalta haisevaa kaasua vihollisten menettäessä tajuntansa. Tämä luo jälleen hauskasti monipuolisuutta pelimekaniikkaan. Jokaista eläintä pystyy vielä kehittämään paremmaksi kolikoiden avuilla. Eläimen toimia voi vielä helpottaa erilaisilla hatuilla, jotka esimerkiksi vähentävät vihollisten tekemää vahinkoa tai lyhentävät kykyjen lautausaikaa. Jokainen hattu maksaa timantteja, jotka ovat pelin arvokkainta valuuttaa.


Itse pelaaminen on yllättävän yksinkertaista. Pelattava hahmo kääntyy vasemmalle, kun kosketusnäyttöä painetaan vasemmalta ja sama juttu oikealta puolelta. Ohjaaminen oli yksinkertaisesti siinä, nimittäin oma hahmo juoksee itsestään jatkuvasti eteenpäin. Pelaajan täytyy huolehtia vain kääntymisestä. Kykyjen käyttäminen vaatii ruudun alapuolelta löytyvien nappien painamista, joista eläimen oma kyky löytyy oikealta ja ostetut/saadut kyvyt aktivoidaan vasemmalta. Crashing Season on hyvin yksinkertainen peli, mutta siitä löytyy paljon syvyyttä ja täydelliseen hallintaan vaaditaan jo paljon taitoa. Tämän vuoksi Crashing Season sopii lähes kenelle tahansa iästä riippumatta (tietenkin vielä sillä ehdolla, että tykkää nopeatempoisista peleistä). Tätä väitettä tukee vielä se, että pelin hahmot ovat söpöjä eläimiä ja pelin tapahtumat ovat melko pilke silmäkulmassa tehtyjä hullunkurisia tapauksia. Tätä vielä korostaa pelin hieno, ystävällinen sarjakuvamainen graafinen tyyli kuin todella huikean hauska äänimaailma. 

Koska kyseessä on Free-To-Play -peli, niin monelle herää kysymys pelin mikromaksuista. Kyllä, Crashing Season sisältää monia erihintaisia mikromaksuja, joiden avulla pelaaja voi ostaa timantteja. Timanttien avulla pelaaja taas voi ostaa aikaisemmin mainittuja hattuja, kolikoita tai vaikka energiaa, jota vaaditaan kenttien pelaamiseen. Kuitenkin kolikoita ja timantteja tulee melko hurjaa vauhtia ja energiaakin (sekä kolikoita) voi hankkia loputtomasti lisää katsomalla noin 10 -15 sekunnin mainoksia (noin minuutin sisällä parhaimmassa tapauksessa oma energiapalkki on jo täynnä). Maksut ovat siis täysin vapaaehtoisia, joten pelistä voi nauttia lähes jatkuvalla syötöllä ilman maksuja, jos niin haluaa. Mielestäni oikein hyvä diili.

Koukoi Gamesin Crashing Season on kaikessa suhteessa jopa yllättävän hyvä peli. Siinä on otettu monia tärkeitä asioita huomioon, ja sen huomaa heti laadussa. Laatu on jopa ajoittain niin korkealla, että aivan pienillä muutoksilla voisin kuvitella pelaavani Crashing Seasonia jopa PS Vitalla tai Nintendo 3DS:llä. Koukoi Games on ottanut mobiilipelikehityksen todellakin tosissaan, ja hyvä niin. Pelistä löytyy vielä maailman ranking -listat, joissa voi verrata omia tuloksia toisiin pelaajiin ja jos olen aivan täysin ymmärtänyt, niin Crashing Seasoniin on kuulemma tulossa jonkin sortin pieni moninpelimuotokin. Ihmettelen todellakin ja aivan hyvästä syystä, jos kyseinen peli ei tule menestymään. Crashing Season on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna hauska ja hyvä mobiilipeli, jota kannattaa kokeilla. 

Pelin voi ladata täältä:


Peliä kokeiltiin Sony Xperia Tablet Z  -tabletilla sekä Sony Xperia T3 -puhelimella. 
Kuvat ovat Crashing Seasonin lehdistömateriaalista.










lauantai 14. toukokuuta 2016

Ensifiilikset: Stellaris




Tämän viikon alussa julkaistiin Paradox Interactiven uusi Grand Strategy -peli Stellaris, joka on jo kerennyt rikkoa muutamia yhtiön omia ennätyksiä, kuten ensimmäisen päivän myyntiennätyksen, joka aiemmin oli hallussa Cities Skylinesilla. Olen pelaillut kyseistä peliä jo jonkin aikaa, mutta en voi kirjoittaa vielä arvostelua, koska tarvitsen kokonaiseen mielikuvaan vielä aikaa, eli jaksakaa odottaa vielä ainakin viikko! 

Kuitenkin ajattelin jo tässä vaiheessa aivan pienesti jo kertoa, miltä peli oikein tuntuu. Stellaris vaikuttaa oikein hyvältä Grand Strategy -peliltä avaruuden maisemissa, joka tekee mukavasti vaihtelua aikaisempiin maapallolla käytyihin taisteluihin ja diplomatiaan. Pelissä on oikeasti todella paljon syvyyttä ja puuhaa on lähes jatkuvasti niin galaksin tutkimisen, diplomatian, oman lajin luomisen kuin oman valtakunnan rakentamisen myötä. Stellaris on jo syntyessään klassikko, tai ainakin kulttiklassikko. Vaikka peli on tuntunut lähes jokaisella osa-alueella hyvältä, on siinä kuitenkin muutamia heikkouksia, joka tuntuu näin omiin silmiin jopa erikoisen oudolta ajatellen, että kyseessä on sentään Paradoxin peli. Stellariksessa on vain ja ainoastaan kaksi pelin voittoon vievää tietä, muutamat diplomaattiset asiat herättävät suurta kummastusta outoudellaan ja tuntuu siinä olevan jopa pientä RNG:n poikasta teknologian kehityksessä, joka aiheutti jopa yhdessä tilanteessa pitkäksi ajaksi ongelman oman valtakunnan luomisessa. Näistä kuitenkin myöhemmin lisää tulevassa arvostelussa, jonka olen ajoittanut ensi viikonlopulle tai tarpeen vaatiessa viikon 21 alkuun. 

Olkoon miten tahtojaan, Stellaris on hyvä peli luomaan tarinoita Grand Strategyn ja omien lajien luomisen mahdollisuuden myötä, ja tässä hiukan tarinaa tällä hetkellä käynnissä olevasta pelistä:


Diplomatiaan perustuneen Amarenthuquen tähtienvälinen matka ei kestänyt kuin muutaman tunnin peliaikaa, kun jo voimakas militaristinen diktaattori julisti sodan Amarenthuquelle ja pyyhki sitä lattiaan helposti mennen tullen. Sotaan ei oltu valmis, ja se koitui ikävä kyllä kohtaloksi. Kuitenkin paremmin on mennyt Ozkoxin tasavallalla, jolla on jo paljon historiaa takana.

Ozkoxin tasavalta on hyvin fanaattinen materialistisen ontologisen käsityksen omaava kansa, joka asustelee Inarus nimisellä planeetalla. Ozkoxit ovat aina olleet historiansa aikana pieni kansa, mutta se ei ole haitannut heidän nousemista vaikuttavaksi lajiksi omassa galaksissaan. Heidän armeijansa on tällä hetkellä heikko, itse asiassa yksi galaksin heikoimmista, mutta onneksi se on korvattu vankalla liitolla. Ozkoxit ovat nimittäin ystävystyneet hyvin Groknaploran galaksisen valtioliiton kanssa. Ozkoxeja ei haittaa Groknaploran individualistinen käsitys, mutta pientä negatiivista suhtautumista he kokevat kyseisen valtioliiton spiritualististesta maailmankäsityksestä. Se ei ole kuitenkaan haitannut näiden kahden lajin yhteistyötä, nimittäin kyseessä on ehkä koko galaksin vankin ystävyyssuhde. Groknaploranit ovatkin sitoutuneet suojaamaan Ozkoxin alueita tarpeen vaatiessa, sama tietenkin myös toisinpäin. Vankka liitto on siis syntynyt.
Liitto kuitenkin kasvoi monia vuosikymmeniä myöhemmin, kun Groknaploranit kysyivät Ozkoxeilta, että voitaisiinko ottaa halukas Xeltekin tasavalta mukaan yhteiseen liittoon. Kyseiset individualistiset pasifistit ovat Ozkoxin pohjoisnaapureita, vielä hyvin voimakas sellainen. Tasavalta hyväksyttiin mukaan liittoon, koska voimaa tarvitaan mahdollisia koitoksia varten. Kaiken lisäksi Ozkoxit ovat hyväksynnän myötä melko turvassa, kun etelässä ovat suojaamassa Groknaploranit ja pohjoisessa Xeltekit. Ei ollenkaan huono, nimittäin länsinaapurissa asusteleva hegemonisen imperialismin omaava Ix'idarin kansa on ollut uhkaava jokaista liitossa olevaa jäsentä vastaan.
Ei kauaa kestänytkään, kun liitto päätti aloittaa sodan Ix'idaria vastaan. Sota oli useita vuosikymmeniä pitkä, joka alussa näytti heikolta liiton kannalta, mutta koituikin lopuksi Ix'idarin tappioksi. Ix'idarit menettivät neljä planeettaa liiton käsiin, mutta tästä huolimatta Ix'idar on edelleen voimakas ja iso. Todennäköisesti liiton tarkoituksena on tuhota koko Ix'idarin kansa, joka omalla tavallaan jatkuva uhka rauhan kannalta. 
Ozkoxit ovat etsineet pitkän ajan liittoon neljättä jäsentä taka-ajatuksena jokin hyvin suuri asia: Ozkoxit haluavat perustaa federaation. Federaatio on ainakin mieleinen Xeltekien mielestä, mutta sen perustamiseen vaaditaan se neljäs jäsen. Ozkoxit ovatkin lähestyneet pientä hiekkaplaneetta Nurankalla asuvaa Kenjodanin kansaa. Epäsuoran demokratian omaava materialistinen sekä pasifistinen laji ei ole vielä valmis liittoon, mutta Ozkoxit ovat jatkuvasti lähentäneet suhteitaan siihen suuntaan. Jos liitto saadaan aikaiseksi sekä siitä saadaan rakennettua federaatio, on voimakas yhteistyö valmis. Ehkä silloin saadaan kumottua täysin Ix'idarit pois häiritsemästä rauhaa galaksissa.
Kuitenkaan Ix'idarit eivät tällä hetkellä ole ainoa ongelma Ozkoxien kannalta, vaan ongelmia tulee jopa itse kotialueelta. Lajin energiankulutus on todella suurta, ja näin ollen on pelko kaiken pysähtymisestä, jos alueen virta loppuu kokonaan. Onneksi galaksista löytyy auttavia lajeja, joiden kanssa voi tehdä kauppaa virrasta, mutta tähänkään ei voi täysin nojata. Nyt täytyy Ozkoxien olla tarkkana.






Teksti on kirjoitettu arvostelukappaleen pohjalta.





perjantai 13. toukokuuta 2016

E3 2016 -aikataulu



Pian se pelialan suurin tapahtuma pyörähtää jälleen käyntiin! E3 -messutapahtuman myötä pelialan yhtiöt paljastavat tulevaisuuden suunnitelmiaan niin pelien kuin laitteistojen myötä. Useammat paljastukset tapahtuvat pressitilaisuuksien aikana, joita koko maailman pelaava kansa voi katsoa suorana eri striimien kautta. Perinteisesti olen koonnut aikataulut Suomen aikaan tänne, enkä tee poikkeusta tänäkään vuonna. Tapahtuma järjestetään jälleen kerran Yhdysvalloissa, tarkemmin Los Angelesin Convention Centerissä.


HUOM! AIKATAULUA PÄIVITETÄÄN JATKUVASTI, KUN UUTTA TIETOA SAAPUU JULKISEKSI!

AIKATAULUT (SUOMEN AIKAAN)




13.6.2016



BETHESDA




MICROSOFT



PC GAMING SHOW




UBISOFT



14.6.2016



SONY


NINTENDO Treehouse #1 (Nintendon mukaan lähetys käsittelee vain Zeldaa)





Todennäköisesti kaikki aikaisemmat tilaisuudet näytetään myös livenä osoitteessa https://gaming.youtube.com/e3. Tietoa vielä varmennetaan.


Muut striimit:






Kaikki E3 -tapahtumaan osallistuvat yhtiöt voit katsoa tämän linkin takaa: http://pr311jm731.mapyourshow.com/6_0/alphalist.cfm







Huomioitavaa:

  • Electronic Arts (EA) ei ole mukana tänä vuonna E3:ssa, vaan he järjestävät oman tapahtuman nimeltä "EA Play" 12.6.2016 kello 23:00 Suomen aikaan. EA Play- tapahtuman lisätiedot voit lukea täältä blogista seuraavan postauksen kautta: http://peliaika.blogspot.fi/2016/06/ea-play-tapahtuma.html
  • Kadokawa Games pitää pressitilaisuuden 13.6. , mutta sitä ei striimata






* Päivitetty 13.6.2016 kello 12:20 - Tietoa lisätty

torstai 12. toukokuuta 2016

XCOM 2: Alien Hunters -katsaus




Tänään ilmestyy XCOM 2 -peliin uusi DLC, joka tuo lisää maustetta avaruusolioita vastaan käytävään kapinallissotaan. Toisin kuin aikaisempi DLC, niin Alien Hunters perustuu kustomoinnin sijaan suurimmaksi osaksi itse pelimekaniikkaan. Pieniä, mutta kuitenkin suuresti peliin vaikuttavia mahdollisuuksia saapuu lisärin myötä. Ainakin omasta mielestäni nämä tulevat jutut ovat todella hyviä ja tuovat samalla mukavasti haastettaa lisää taistelun tuoksintaan. Muun muassa seuraavat asiat saapuvat auttamaan sekä häiritsemään XCOM:n toimia:



  • Johtaja Alienit. Peliin tuodaan kolme erilaista Johtaja Alienia, eli "Ruler Aliens", jotka ovat suuresti paranneltuja versioita aikaisemmista avaruuden mölliäisistä. Ne ovat vahvempia jo elämäpisteiden myötä, mutta niiden toiminnot ovat vielä kuolettavempia. Seuraavat Ruler Alienit saapuvat peliin:



Viper Kingin ominaisuudet:

  • Vahvempi kuristus kuin tavallisilla Vipereillä, ja voi saada kohteen tajuttomaksi (uncoscinous)
  • Voi jäädyttää hönkäyksellään tietyn rajan sisäpuolella olevat sotilaat



Berserker Queenin ominaisuudet:

  • Järisyttää maata, joka voi tietyn rajan sisällä olevat sotilaat saada sekaisin (disorient), tainnutukseen (stun) tai vammautumaan (disable)
  • Faithbreaker, joka aiheuttaa useille haavoittuneille sotilaille paniikin




Archon Kingin ominaisuudet:


  • Devastate, joka on lähinnä vain paranneltu versio Blazing Pinionsista, joka voi saada sotilaan myös sekaisin, tainnutukseen tai vammautumaan.
  • Icarus Drop, jolloin Archon King nostaa sotilaan ilmaan ja lyö hänet alas seuraavalla kierroksella

Näiden ominaisuuksien ja suuren määrän elämäpisteiden omaamisen lisäksi Ruler Alienit voivat kadota portaalin avulla tehtävästä pois, jos he ovat tehneet suuren määrän vahinkoa pelaajaan tai jos hän itse ottaa vahinkoa paljon. Nämä hahmot myös seuraavat pelaajaa useiden tehtävien aikana ja mikä pahinta, he pystyvät liikkumaan jokaisen sotilaan liikehdinnän jälkeen. Vaikka nämä Johtajat vaikuttavat ja ovatkin todella pahoja, on heidän tuhoamisessa pelistä pois saamisen lisäksi toinenkin hyvä puoli: Johtajan ruumiin avulla pelaaja voi rakentaa erikoispanssarin, jotka tarjoavat erikoisominaisuuksia. Esimerkiksi Archin Kingin pois ottaminen pelistä asein tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden rakentaa panssarin, jonka avulla voi lentää. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Uusien alieneiden lisäksi pelaaja saa käyttöönsä neljä uutta asetta: 

  • Bolt Caster: Tehokas suuren määrän vahinkoa tekevä, yhden säteen ampuva ase
  • Hunter's Axe: Teräase, jonka pystyy heittämään vihollisia päin
  • ShadowKeeper Pistol: Pistooli, joka tapon tehdessään piilottaa sotilaan vastustajalta (concealament)
  • Frost Bomb Grenade: Granaatti, joka nimensä mukaisesti pystyy jäädyttämään vastustajia
Kyseessä on prototyyppiaseita, eli jos sotilas kuollessaan on käyttänyt näitä aseita, niin ne täytyy erikseen käydä keräämässä maasta tuleviin tehtäviin.


DLC:n myötä XCOM 2 -peliin tulee myös patch, joka korjaa pieniä bugeja ja parantaa pelaamista. 

Lisäri tulee Reinforcement Packin mukana tai jos ei tätä omista, niin sen voi hankkia myös erikseen.


Tekstin kuvat ovat XCOM:n omilta sivuilta