Arvostelu: Total War: Warhammer







Total Warit ovat hyvin tunnettuja strategiapelejä, jotka ovat perinteikkäästi yhdistäneet yhteen pakettiin niin vuoropohjaista pelaamista, reaaliaikaista taistelua kuin historiaa. Creative Assemblyn uusin TW -sarjan tulokas kuitenkin rikkoo kyseistä kaavaa, kun historia vaihtui fiktiiviseen fantasiamaailmaan, mutta ei sentään mihin tahansa fantasiaan, vaan todella tunnettuun Warhammerin maailmaan. Kyseinen kombinaatio herätti jännitystä kummankin tuotemerkin faneilta. Total War -pelaajat osittain alkoivat epäilemään teeman muutosta fiktiiviseen maailmaan, mutta osa taas toivoi Warhammerin tuovan sitä odotettua muutosta pelisarjaan. Warhammer Fantasyn fanit taas toivoivat vihdoinkin saavan oikeasti hyvän videopelin kyseisestä fantasiasta. Tietenkin sekin painoi vielä vaakakupissa, että Games Workshop oli päättänyt jo jonkin aikaa sitten lopettavansa fantasiamaailman miniatyyrien tekemisen. Toiveita ja pelkoja oli monia, mutta miten tämä peli sitten onnistui tehtävässään? Tuliko se täyspotti?

Ennen kuin alan enempää kertoa kyseisestä pelistä, niin haluan huomauttaa yhdestä asiasta, joka kannattaa ottaa huomioon arvostelua lukiessa. Olen aikaisemminkin pelannut Total Wareja, mutta olen myös jonkin verran perillä Warhammerin maailmasta. Olen aikaisemmin esimerkiksi maalaillut juuri tämän fantasiamaailman miniatyyrejä ja samalla on tullut myös luettua kyseisen maailman tarinaa ja lorea. Eli todella monet pelistä löytyvät hahmot ja paikat ovat itselleni jo entuudestaan tuttuja. Toisin sanoen haluan vain mainita, että minä reagoin pohjatiedon takia pelin useisiin asioihin eri tavalla kuin ne, ketkä eivät ole Warhammeriin tutustuneet. 




Kerrataan vielä, mitä Warhammer oikeastaan edes on. Kyseessä on Games Workshopin luoma todella synkkä fantasiamaailma 30 vuoden takaa. Valon pilkahduksia ei tunnu olevan, kun kaaos koputtelee ovea ja maailman eri lajit sotivat keskenään, kun yhteisiä säveliä ei tunnu löytyvän (ei välttämättä edes lajin sisäisissä asioissa, jotka selittävät useat eri klaanit). Kääpiöitä. örkkejä, peikkoja, ihmisiä, vampyyreitä, zombeja, jättiläisiä ja kaikenlaisia muita hyvin tuttuja lajeja nähdään Warhammerin maailmassa. Jokaisella lajilla ja niiden luomilla valtakunnilla on oma historiansa sekä päämääränsä, joten ei liene yllättävää, että myös itse hahmot toimivat erilailla verrattaen toisiinsa.

Tästä syntyykin melkein heti Total War: Warhammerin suola. Peli sisältää neljä eri valtakuntaa, joilla voi pelata oman kampanjansa: Ihmisten imperiumin (The Empire), örkit ja peikot (The Greenskins), kääpiöt (The Dwarfs) sekä kuolleita henkiin herättävät vampyyrit (Vampire Counts). Ei liene yllättävää, että jokainen näistä lajeista toimii omalla tavallaan. Örkit jyräävät aggressiolla ja suurella määrällä, kun taas esimerkiksi kääpiötä on vähemmän, mutta he suojautuvat vahvoihin panssareihin ja järeämpiin aseisiin. Erot eivät näy pelkästään aseissa ja armeijoiden koossa, vaan myös armeijan hahmojen koostumuksissa. Kääpiöt eivät esimerkiksi osaa ratsastaa tai käyttää taikaa, mutta heillä on sen sijaan taas teknologiaa jopa helikoptereihin asti. Örkeillä sekä peikoilla meno on alkukantaisempaa ja sotiminen perustuu melko puhtaasti raakuuteen, mutta takalinjoilta voi kuulla myös taikojen lausumista. Jokainen laji on taistelukentällä omanlaisensa kokemus, koska toisin kuin aikaisemmissa Total Wareissa, jokaisen valtakunnan armeijan joukot ovat hyvin erilaisia ja niissä on syvyyttä. Hahmoilla on oikeasti monia eroja toisin kuin ennen, jolloin ainut ero tuntui olevan se, että minkä valtakunnnan lippua sotilaat kantoivat. Tästä syystä TW: Warhammer tarjoaa paljon opeteltavaa, mutta samalla myös erilaisia pelikokemuksia. Jokaisen valtakunnan kampanja on myös omanlaisensa, joista voi vielä erikseen valita itselleen joko lyhyemmän tai pidemmän version. 

Warhammerissa komentajat (eli erilaiset lordit ja sankarit) ovat myös poikkeuksia muihin Total Wareihin verrattuna. Kyseisessä pelissä komentajat ovat koko armeijan kovin luu, jolle ei kannata ruveta ilman suunnitelmaa ryttyilemään, nimittäin yksi sankari voi piestä useampia joukkoja sormia napsauttamalla (tietenkin huomioiden, että kyseessä on lähitaistelija). Jos sankari on taian hallitsija, niin aivan samalla tavalla hän voi magiallaan kääntää helposti ottelun suuntaa omaksi edukseen. Mielestäni sankareiden nostaminen esille on upea juttu, mutta se on kuitenkin melko häiritsevää, että pelkästään yksi hahmo pystyy tekemään niin paljon pahaa jälkeä. Tietenkin kyseessä on näyttävästi taistelevia sankareita, joten olisi kyllä outoa, jos kyseisen arvonimen omaava hahmo lyyhistyisi  heti ensimmäisestä nuolesta. Tykkään ajatuksesta sankarin nostamista ylimmälle korokkeelle, mutta siinä on taas pienet omat haittapuolensa. Iso juttu ei kyseessä ole, mutta kyllä se vähän hassulta tuntuu, jos esimerkiksi örkkien Grimgor Ironhide vetäisee yksinään useat joukot maihin. Asia korostuu vielä uudella tavalla siinä mielessä, että vastustajien magiaan perustuvat sankarit eivät tunnu tekevän kovin suuria merkittäviä taikoja pelaajan pään menoksi (tai sitten tämä on vain omaa kuvitelmaa). Mainittakoon vielä sankareista, että näitä korokkeen kärkikastin hahmoja voi parannella uusilla taidoilla sekä erilaisilla tavaroilla, joita löytää usein taisteluiden jälkeen.

Lajien erot näkyvät myös kaupunkien hallinnassa sekä pienestä mikromanageroinnissa. Jokaisen lajin kaupungeista löytyy eri rakennuksia, joiden avulla voi lisätä vaurautta tai vaikka kansan tyytyväisyyttä. Kaikkia rakennuksia ei voi samaan kaupunkiin pistää rakentamisen rajallisuuden vuoksi, eli pelissä on myös omanlaista palapelin rakentamista. Tyytyväisyyttä täytyy saada ja samalla rahaa, mutta myös sotavarustusta pitäisi vaalia vihollisia varten. Välillä täytyy tehdä erilaisia uhrauksia tai vaikka säästää. Toki näihin asioihin vielä vaikuttaa oma pelityyli sekä oma rotu, nimittäin kaikille ei yllättäen sovi useampien kaupunkien valtakunnat. Lisää opeteltavaa jälleen kerran. Ei niin yllättäen kaupunkeja rakentaessa täytyy ottaa huomioon myös teknologiapuu. Kyseisen puun avulla pelaaja pääsee käsiksi esimerkiksi täysin uusiin sotilasjoukkoihin ja muihin omaa peliä helpottaviin asioihin, eli sitä ihan perinteistä teknologiapuun toimintaa.

Itse pelaaminen on hyvin tuttua Total Waria, mutta omasta mielestäni suoraviivaisempana. Omia joukkoja kuljetetaan kartalla niin pitkälle kuin yhden kierroksen aikana armeijan jalat kestävät ja niin edelleen. Itse taistelemisen voi hoitaa automaattisella ratkaisulla tietokoneen avulla, mutta tietenkin myös menemällä itse taistelukentälle ohjastamaan omia joukkojaan, joka on varsinkin tasaisissa taisteluissa ehkä jopa turvallisin vaihtoehto niin oppimisen kannalta kuin tietokoneen automaattisen ratkaisun vääryyden(?) välttämisessä. Itse taistelukin on melko perinteikästä Total Waria. Omia joukkoja ohjastetaan reaaliaikaisesti oman mielen mukaan alueen muodostumia hyväksikäyttäen (esim. korkeat paikat). Taistelussa on käytössä kaksi erilaista tapaa ohjata omia joukkoja, joista toinen on perinteikäs liikkuva kuvakulma (kamera on muuten välillä melko huono omaan makuun) itse taistelusta, kun taas toinen on strategisempi kuvakulma, jossa katsotaan tilannetta ylhäältäpäin kartasta, jossa joukot kuvastetaan pienillä pallukoilla. Hyvin tuttua menoa Total Warin pelaajille.
Yksi puhuttava puheenaihe on aina pelistä riippumatta sen tekoäly. Pelin tekoäly ei missään vaiheessa pelaamisen aikana (näin julkaisun jälkeen kuin muutamia päiviä ennen sitä) ole ollut itsessään mikään maailman viisaimman oloinen, mutta tästä huolimatta se tarjoaa useimmiten jopa hurjan paljon haastetta. Usein syypää haasteeseen on ainakin heti alussa se, että kun omalla valtakunnalla on vasta pieni armeija ja ehkä parhaimmillaan muutama hassu kaupunki, voi vastaan tulla useammasta suunnasta tuplaten isompi armeija. Ei siinä tilanteessa ole paljoa hurraamista. Onneksi usein armeijat ovat kuitenkin koon perusteella melko tasaväkisiä, ellei sitten satu itse asioita pilaamaan.

Koska kyseessä on strategiapeli ja vielä Total War -sarjan tuotos, on mukana myös vähän diplomatiaa. Diplomatia ei ole kovin syvällistä, vaan lähinnä perustuu hyvin yksinkertaisiin vaihtoehtoihin, eli erilaisiin sopimuksiin ja kaupankäyntiin. Itselläni oli pelkästään jo hauskaa mennä eri valtakuntien diplomatiaruutuihin jo sillä perusteella, että tuolloin kummankin valtakunnan pääjehut vaihtavat pienet lausahdukset keskenään, jotka ovat omasta mielestäni usein todella hyviä (ajoittain jopa hauskoja) ja ne olivat hyvin tehty ajatellen jokaista lajia ja itse Warhammeria. Pomot vaihtavat lauseita  myös aina diplomatiapyyntöjä pistäessä ja niihin vastatessa. Yleisesti pelin diplomatia toimii erittäin hyvin, mutta toivoisin näihin ehkä hiukan enemmän syvyyttä. Tosin Total War perustuu lähinnä sotaan ja taistelemiseen, joten ei sen periaatteessa tarvitse tuota kummempi ollakaan.

Total War: Warhammer on hyvin mielenkiintoinen tuotos. Se yhdistää kummatkin tuotemerkit todella hyvin yhteen ja tekevät kunniaa kumpaakin suuntaan. Kyseessä on koko Total War -sarjan syvin peli mekaniikaltaan ja toiminnaltaan. TW: Warhammeria uskaltaa suositella hyvin monelle pelaajalle, koska kyseessä on loppujen lopuksi melko helposti lähestyttävä peli, kunhan sille antaa sen tarvitsemansa ajan sekä jaksaa samalla opetella monia asioita. Peliin on tulossa vielä runsaasti lisäsisältöä, niin ilmaista kuin maksullista, joissa toivottavasti tulee mukaan myös uusia lajeja ja valtakuntia, varsinkin kun moni tärkeä sellainen vielä puuttuu (Skavenit, Elvesit..). Yksi ladattava lisäsisältö tuli jo heti julkaisussa, joka toi peliin Warriors of Chaosin, joka näin pienien kokeilujen jälkeen vaikuttaa jopa kaikista mielenkiintoisimmalta kampanjalta, mitä tähän mennessä on tullut. Kyseinen DLC on saatavilla ilmaiseksi kaikille ennakkotilanneille sekä niille, ketkä ovat ostaneet pelin ensimmäisen viikon aikana. Jos kaikki nyt vedetään yhteen nippuun, niin näyttää siltä, että Total War: Warhammerin tulevaisuus on valoisa, vaikka pelin maailma onkin synkemmästä synkempää.


ARVOSANA

8


POSITIIVISTA:

+ Warhammerin maailma on sidottu hyvin peliin mukaan
+ Pelistä löytyy syvyyttä
+ Jokainen laji ja niiden toiminta on omanlaista 



NEGATIIVISTA:

- Kamera on ajoittain kehno








Kiitos arvostelukappaleesta!

Kommentit