sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Elokuussa 2016 ilmestyvät pelit



Tässä lista elokuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):



10.8.2016

  • No Man's Sky (PS4, PC vain digitaalisena) 
  • No Man's Sky Limited Edition (PS4)

12.8.2016

  • Super Meat Boy

19.8.2016


  • F1 2016 (PS4, Xbox One, PC)
  • F1 2016 Day One Edition (PS4, Xbox One, PC)
  • Space Overlords (PS4)

23.8.2016


  • Deus Ex: Mankind Divided (PS4, Xbox One, PC)
  • Deus Ex: Mankind Divided Collector's Edition (PS4, Xbox One, PC)

25.8.2016


  • Madden NFL 17 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

26.8.2016

  • Assetto Corsa (PS4, Xbox One)
  • King of Fighters XIV (Steelbook Edition) (PS4)

30.8.2016



  • God Eater 2: Rage Burst (PS4, Vita)
  • Warhammer 40,000: Eternal Crusade (PS4, Xbox One, PC)
  • World of Warcraft: Legion (PC)
  • World of Warcraft: Legion Collectors Edition (PC)

Huomioitavaa on myös se, että Xbox One S -konsoli ilmestyy 2.8.2016.


Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa.



lauantai 30. heinäkuuta 2016

R6 Siege: Skull Rain -katsaus





Taktisessa räiskintäpelissä Tom Clancy's Rainbow Six Siegessä alkaa olemaan uuden kauden alku lähellä. Uusi kausi alkaa toinen päivä elokuuta eli muutaman päivän päästä, ja tämän myötä peliin saapuu perinteikkäästi lisää uutuuksia parantamaan pelaamisen mukavuutta kyseisen pelin ääressä. Tällä kertaa mukaan saapuu lähinnä muutamia isoja muutoksia, joista ainakin allekirjoittanut tykkää todella paljon:


Kaksi uutta operaattoria



Kyllä, kaksi uutta operaattoria brasilialaisesta BOPE -erikoisyksiköstä saapuu pelaajien ohjailtavaksi. Capitão on hyökkäävä operaattori varsijousella. Nuolet polttavat "happea" tietyllä säteellä, joka sitten luo savua ja täten aiheuttaa vastustajalle vaikeuksia nähdä liikehdintää kyseisellä alueella. Capitão omistaa myös M249 -konekiväärin ja Para-308:n. PRB92 löytyy kanssa ja sirpale- sekä tainnutuskranaatit löytyvät vielä varusteliivin uumenista. 
Caveira on taas puolustajahahmo, joka sai ainakin itseni todella innostuneeksi: kuten tarkimmat blogin seuraajat tietävät, niin olen todella suuri stealth -pelien ja tällaiseen toimintaan mahdollistavien pelien fani. Tämä uusi Caveira on nimittäin juuri kunnollinen stealth -hahmo, joten sukat lähti pyörimään jaloissa samantien. Caveira voi nimittäin "secret stepin" avulla hiiviskellä vihollisten taakse ja tämän jälkeen pistää heidät maihin kuulusteluun. Kuulustelun myötä vihollisten sijainnit paljastuvat omalle tiimille. Aseistukseen kuuluu M12 ja SPAS-15 sekä PRB92. Lisävarustuksena hahmo voi kantaa piikkilankaa tai Nitro Cell C4:sta. Muistutuksena, että Season Passin omistajat pääsevät hahmoihin käsiksi viikkoa aikaisemmin ennen muita ja vieläpä ilmaiseksi. Muille hahmot maksavat 25000 renownia per operaattori (tai vaihtoehtoisesti 600 R6 krediittiä). 

Alla lyhyt esittelyvideo operaattorien toiminnasta:





Uusi kartta


Perinteisesti mukaan saadaan myös täysin uusi kartta. Kartta sijaitsee Brasilian faveloissa, eli niin sanotuissa laittomasti rakennetuissa slummeissa. Favela nimeä kantava kartta on sisältää paljon kujia ja teitä sekä kulkemista rakennuksissa, mutta samalla rakennukset ovat todella helposti tuhottavissa, ja kyseessä onkin tietojen mukaan pelin eniten tuhoutuvia paikkoja sisältävä paikka. Alla olevassa videossa näkyy hiukan esimakua siitä, minkälaisesta paikasta on oikein kyse:





BattlEye mukaan peliin etsimään huijareita


Kukaan ei pidä huijareista, vai mitä? Senpä vuoksi Ubisoftilla pistetään rajummat otteet käyttöön Siegen kohdalla. Kyseessä on siis erikseen latautuva ohjelma, joka tutkii konetta samalla yrittäen löytää huijareita, kun Siege on päällä. Jujuna on vielä se, että Siege vaatii toimiakseen BattlEyetä, muuten ei ole peliin asiaa. Pelaajilla ei pitäisi siis olla mitään huolia saati edes välittää tästä ohjelmasta, jos itsellään on puhtaat jauhot pussissa. Toisaalta jos nyt koet ikävää oloa huijaamisen myötä, niin kannattaa homma lopettaa ajoissa, ennen kuin sattuu ikäviä sanktioita. Hyi hyi sinua, huijari! Muista kuitenkin, että tämä on kaikkien puolesta hyvä asia. Lisätietoa voit lukea täältä (englanniksi): http://rainbow6.ubi.com/siege/en-US/news/detail.aspx?c=tcm:152-260134-16&ct=tcm:148-76770-32.





Kustomoitu Tactical Realism -pelimoodi



Kyseinen kustomoitu pelimoodi on sellainen, jonka olisin voinut huolia jo heti pelin julkaisusta lähtien. Kyseessä on siis pelimuoto, jossa pelaaja näkee vain ajastimen, kompassin, omat laitteensa, tarkennetun lippaan ja asepaneelinsa. Mitään muuta lisäinformaatiota ei ruudusta löydy. Pelaajia ei myöskään pystytä merkkaamaan muille pelaajille esimerkiksi kameroiden avulla, eikä mitään tappoja pystytä varmistamaan (eli ruudun yläpuolelta ei voi nähdä, kuinka monta vastustajaa tai omaa tiimiläistä on jäljellä, eikä sivulle ilmesty varmistuksia tapoista reaaliajassa). Tämä on siis melkolailla kommunikointiin sijoittuva pelimuoto, koska pelaajalla on lähtökohtaisesti vain tieto omasta itsestään. Muoto huutaa melko paljon mikrofonia käyttöön, mutta eiköhän mikrofonia karttavatkin pysty tähän mukaan hyppäämään, kunhan osaavat luoda hyvän synergian tiimin kesken ilman puhetta.


Muutama pieni pelillinen lisäys/muokkaus


Isoimpana lisäyksensä lienee, että oma tiimi voi tulevaisuudessa luovuttaa ranked -ottelussa tietyn äänimäärän jälkeen, mutta vasta kolmannen kierroksen jälkeen. Sinäänsä hyvä lisäys, jos voitto tuntuu mahdottomalta, mutta on noita mahdottomuuksia tehty mahdollisiksi ennenkin, kuten juuri vaikka Siegessä. Toisaalta nopeuttaahan tuo uuden ottelun alkamista, ei sen puoleen. Mukaan tulee myös niin sanotut angle-grip -lisäosat, joiden pitäisi nopeuttaa lonkalta ampumisen sekä ADS:n välistä nopeutta ja täten sen pitäisi nopeuttaa nopeatempoisempaa taktisuutta pelissä. Lisäksi jos alla olevaan kuvaan on luottaminen, niin tulevaisuudessa tullaan näkemään myös muiden tiimiläisten varustus, ennen kuin lähdetään hoitamaan operaatio voitokkaasti kotiin. Ihan mukava lisä myös.





Skull Rain -kausipaketin sisältö on suurimmalti osalti tässä, ainakin siitä informaatiosta mitä pelaajille on tähän mennessä kerrottu. Jos myöhemmin paljastuu jotain muuta merkittävää tietoa Skull Rainista, niin tulen päivittämään tiedon tähän tekstiin. 

Näin lopuksi todettakoon, että kokonaisuutena ainakin itse pidän Skull Rainista todella paljon. Entä te muut Siegen pelaajat? Mitä mieltä olette tulevista lisäyksistä ja muutoksista? Tykkäättekö vai tekeekö mieli vetäistä uutuudet vessanpytystä alas? Sana on vapaa. 



sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

The Westport Independent (Arvostelu)








Lehdistön ja median voima on maailmassa vahva: Nehän pyörittävät ja kertovat informaatiota meille kaduntallaajille niin lähialueiden kuin maailman toisella puolella tapahtuvista tapahtumista. Olemme suuresti median armoilla maailman menosta, ja sen vuoksi ihmisten täytyy osata myös medialukutaitoa, jotta esimerkiksi ei jokainen mahdollinen internetissä lukeva uutinen menisi täydestä läpi: Teksteissä kun voi olla vahvasti otettu kantaa tietyn poliittisen näkökulman kautta, se voi olla muuten ihan hölynpölyä tai itse median tuottaja voi olla täysin korruptoitunut. Tähän asiaan on tarttunut myös Double Zero One Zeron mielenkiintoinen teos The Westport Independent,

The Westport Independent on ottanut melko paljon vaikutteita Lucas Popen loistavasta Papers, Please -pelistä. Westportissa pelaaja on samannimisen lehden päätoimittaja, joka pyörittää omaa sanomalehtibisnestään korruptoituneessa maassa, joka on jonkin aikaa sitten selvinnyt sodan jäljistä. Kuitenkin ylläpitämisessä tulee ongelmia, kun journalistit ei enää saakaan kirjoitella täysin vapaasti, vaan maan hallituksella on oikeus lopettaa lehden toiminta, jos "kansan tietoisuuteen tulee väärää tietoa". Kuten arvata saattaa, niin voi hyvin olla, että lehden lopettaminen ei ole ainoa asia, mitä voisi tapahtua... Oman lisämakunsa peliin tuo hallituksen lisäksi kapinalliset, jotka ovat kovasti valtion päättäjiä vastaan ja heillä onkin pientä tukkanuottosta ajoittain. Pelaajan täytyisi nyt kirjoittaa uutisia maansa menosta, mutta on vain yksi ongelma: Miten uutinen tulisi kirjoittaa? Valtio tekee kyllä hyvin rumia tekoja kansalleen, mutta lehden tulevaisuus ja firman työntekijöiden sekä oma henki voi olla vaarassa, jos nämä tiedot leviävät maailmalle, varsinkin kun hallitus hengittää niskaan jatkuvasti. Toisaalta voitaisiin kirjoittaa uutiset hallituksen mielen mukaisesti, mutta sitten kapinalliset ottavat nokkiinsa, eikä siitäkään välttämättä hyvää seuraa. Pitäisikö sittenkin kirjoittaa kaikki mahdollinen hyvin neutraalisti, mutta silloin lehden myynti voi taas olla hyvin olematonta, eikä pelaaja voi täten edes vaikuttaa asioihin. Olkoon pelaajan suunta mikä tahansa, niin sensuuria tarvitaan selviytymiseen.

Pelin mekaniikka on hyvin yksinkertainen: Pelaajan eteen tulee joka kierroksella (yksi kierros on viikko) läjä uutisia, joista täytyy valita muutamia kappaleita lehden sivujen täytteeksi. Valitut uutiset täytyy sitten muutella haluamakseen: Esimerkiksi otsikon voi valita kahdesta eri vaihtoehdosta, joista toinen on neutraalimpi ja toinen ottaa shokeeraavammin esille tosiasian. Tämän lisäksi uutisen tekstin sisältöön voi vaikuttaa siten, että kaikkea ei ole pakko kertoa. Uutisen pohja on jo valmiina, joka täytyy vain lukea läpi ja klikkaamalla tiettyä tekstikappaletta se voidaan poistaa lopullisesta uutisesta. Esimerkiksi jos valtion sisällä on kadonnut kymmenkunta ihmistä, niin uutisesta voidaan poistaa tieto, että kyseiset kadonneet ovat kapinallisia. Toisaalta pienellä muutoksilla voidaan tehdä uutinen, että valtion poliisia ei edes kiinnosta etsiä näitä henkilöitä, jotka sattuvat olemaan kapinallisia. Muutamilla klikkauksilla voidaan saada hyvin erilaisia uutisia aikaan, vaikka sinäänsä uutisia ei voikaan muutella haluamansa näköiseksi täysin mielivaltaisesti. Tämä on ihan ymmärrettävää pelin toimivuuden takia, mutta ajoittain sitä toivoisi esimerkiksi otsikoiden suhteen, että vaihtoehtoja olisi useampia. Tällä hetkellä uutisten luonnissa huomaa jo liian helposti, että mihin suuntaan mikäkin vaihtoehto aikoo pelaajaa viedä. Vaihtoehtoja on siis paljon, mutta tästä huolimatta se on hyvin rajattua ja lähtösuunnat huomaa liian helposti.

The Westport Independentissä on muutakin huomioitavaa kuin pelkästään uutisten raapustaminen. Lehden toimistossa jokainen journalisti on yksilö, ja heillä on täten omanlaisensa ajatusmaailma. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kannattaako henkilö enemmän hallitusta vai kapinallisia. Tämä täytyy ottaa huomioon myös uutisia jaettaessa näille raapustelijoille: esimerkiksi kapinallisia enemmän kannattava kirjoittaa "mielellään" uutisia hallituksen kyseenalaisista toimista puhtaassa päivänvalossa, kun taas hallituksen puolella olevat eivät edes suostu kirjoittamaan näitä toimia puhtaassa päivänvalossa, vaan he näkevät asian vain propagandana. Toimittajat voivat muutenkin kieltäytyä kirjoittamasta jotain uutista, jos he kokevat sen olevan vaaraksi heille itselleen. Tässä tilanteessa pelaaja voi yrittää laittaa uutista jonkun toisen toimittajan työksi tai muuttaa sitä kyseiselle henkilölle sopivammaksi, mutta mahdollista on myös pakottaa henkilö kirjoittamaan uutinen sellaisenaan. Tällöin journalistin suhde pelaajaan heikentyy, mutta vaarana voi olla myös henkilön mystinen katoaminen, jos esimerkiksi hallitus on alkanut epäilemään kyseistä toimittajaa ja epäilyksen raja on rikkonut tiettyjä rajoja. Tämä tuo omalla tavallaan Westportiin mukaan jopa taktisia elementtejä, mutta mitään suurta taktikointia on turha odottaa. Monia asioita voidaan estää nimittäin hyvin pienillä teoilla, esimerkiksi vain laittamalla toimittaja kirjoittamaan hyvin neutraaleja uutisia, jotta epäilykset alkaisivat laskemaan. Ei sen kummempaa.

Koska lehden ylläpitäminen on samalla bisnestä ja lukijoiden hankkimista, niin Westportissa tämäkin otetaan huomioon. Tietyssä vaiheessa pelaaja pääsee kasaamaan lehteään, jossa täytyy valita tietyt uutiset tietyille sivuille. Esimerkiksi shokeeraava uutinen kannattaisi lukijoiden sekä suosion kannalta laittaa etusivulle, jotta se herättäisi kiinnostusta (toisaalta hallitus tai kapinalliset voivat bongata tämän kanssa, ja he voivat täten vetää omat johtopäätöksensä uutisesta). Toinen asia mikä täytyy myös ottaa huomioon on se, että jokainen uutinen on jaettu tiettyyn kategoriaan, esimerkiksi vaikka "teollisuus" ja "rikollisuus". Pelaajan täytyy myös lehden kasaamisen jälkeen jakaa neljän alueen kanssa 100% lehden jakoaluuesta. Jokainen jakoalue on kiinnostunut eri asioista, eli jos lehden sisältö on jossain vaiheessa hyvin rikollispainoitteinen, niin sitä on turha jakaa paljoa alueella, jossa rikollisuus ei kiinnosta ollenkaan. Sehän vain vähentäisi lehden suosiota, vai mitä? Uutisen sisältö voi muutenkin vaikuttaa näihin alueisiin, nimittäin jos lehti tulee todella suosituksi tietyllä alueella, voi pelaaja täten yrittää lehden sisällön kautta vaikuttaa alueen poliittiseen kantaan (hallitus-kapinalliset). Ei liene yllättävää, jos totean tässä vaiheessa, että alueet ovat jo valmiiksi hiukan tietyllä poliittisella kannalla? Niin, eli jälleen päästään pohtimaan, että onko esimerkiksi järkevää jakaa laajasti kapinallisista myönteisesti kirjoittavaa lehteä alueella, jossa on vankka hallituksen tuki. Järkevyys taas pohjautuu siihen, että miten uutinen on kasattu ja mihin pelaaja pyrkii. Ehkä se on hyvä juttu, ehkä ei.

The Westport Independent on jännä tapaus. Se on olemukseltaan omaperäinen ja todella kiinnostava, Westport omistaa myös hyvän atmosfäärin, varsinkin silloin kun huomaa omalle kirjoituspöydälle ilmestyneen jonkinlaista propagandaa tai jonkun toimittajan viestin tai vaikka silloin, kun oman lehden toimittajat puhuvat lehden ilmestymisen jälkeen pikaisesti kahvittelun ohella viikon tapahtumista (tietenkin oman lehden uutisten kautta). Nautin kyseisestä pelistä itse asiassa todella paljon. Harmi vain, että pelin ongelmaksi syntyy rajaus ja hiukan jopa sisällön toistuminen. Kuten aikaisemmin totesin, niin uutisia kyllä pystyy pyörittelemään vaikka minkälaisiksi, vaikka vaihtoehtoja ei siihen huikeasti olekaan. Tämä ei ole mikään iso haitan luoja, mutta enemmän ärsyttävämmäksi asiaksi muodostuu uutisten toistuminen. Jossain vaiheessa mahdolliset uutiset vain alkavat yksinkertaisesti muistuttamaan aivan liikaa aikaisemmin olleita tapauksia, tai pahimmassa tapauksessa se on juuri se täysin sama uutinen. Uutisia on kyllä useampia vaihtoehtoja joista valita haluamansa, mutta kun kyseessä on hyvin lyhyt peli (12 kierrosta, eli pelin pelaa läpi alle tunnissa), niin sitä kuitenkin toivoisi edes jonkin verran enemmän vaihtelua. Vaihtelua kuitenkin löytyy Westportin lopusta, nimittäin peli sisältää useita erilaisia päätöksiä, jotka yksinkertaisesti liittyy siihen, että miten pelaaja on uutisensa kirjoittanut, miten suosittu se on missäkin, miten se on vaikuttanut eri alueilla ja kumpi osapuoli politiikan maailmasta pitää enemmän lehdestä. Uudelleenpeluuarvoa löytyy kyllä, ja oikeastaan jopa suosittelisin pelaamaan kyseisen tapauksen muutaman kerran lävitse eri vaihtoehdoilla. Toisaalta Westport on melko tasapaksua pelaamista koko pelin ajan, nimittäin vaikeustaso ei oikeastaan nouse missään vaiheessa ylöspäin. Siksi sanoisinkin Westportia kokemukseksi.

Toisin sanoen uskallan suositella Westportia lämpimästi, jos pikselit ja tasapainottelu kahden eri isomman luokan järjestön välillä kiinnostaa tekstin muodossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään maailmaa mullistava tapaus tai hittituote, mutta Westport on ihan mukava sekä lyhyt kokemus vaikka niiden isompien AAA-pelien väliin pelattavaksi tapaukseksi. Westport on ikään kuin välipala niiden isompien aterioiden välissä: Pieni ja maistuu kyllä hyvältä, mutta ei välttämättä ole loppujen lopuksi itsessään sen kummoisempi.



ARVOSANA:

7


POSITIIVISTA:


+ Mielenkiintoinen lehdistön sensuuriin sijoittuva lyhyehkö peli
+ Useat loput, kiitos monien tapojen pelata peli läpi
+ Pelistä löytyy tunnelmaa


NEGATIIVISTA:

- Uutiset alkavat jossain vaiheessa toistamaan itseään
- Eräänlainen rajautuminen
- Pelissä ei ole nousevaa vaikeustasoa, vaan peli on koko ajan tasapaksua



The Westport Independent -julkaisutraileri:






keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Blogi: Pelien ikärajat - Kysymyksiä herättävä aihe







Moni täällä blogissa ajoittain käyvä lukija on varmasti tietoinen siitä, että mitä pelien kansissa olevat ikäraja -merkinnät tarkoittavat. Jos ei sentään aivan täysin tiedä kaikkia lakipykäliä ynnä muita pikkufaktoja, niin ainakin tajuaa PEGI -merkinnän tarkoituksen ja idean. Kuitenkin pienen lätkän merkintää eivät tunnu kaikki tajuavan. Käsi ylös, kuinka moni on kuullut jonkun toteavan, että kuinka kauheita lapsille tarkoitut pelit ovat, ja sitten he antavat esimerkeiksi Grand Theft Autoa ja Call of Dutya? Jos kuvittelisin olevani ison joukon edessä kysymässä äskeistä kysymystä, niin uskoisin näkeväni horisontissani niin paljon nousseita käpäliä, että tarkan luvun saamiseksi tietoon paikalle tarvittaisiin jo ammattimaista laskijaa. Mistä tämä oikein kertoo? Yksinkertaisesti siitä, että pelien ikärajat ovat maailmalla vielä pahasti hakusessa. Tai sitten niistä välitetään yhtä paljon kuin tiedosta Antarktiksessa konkurssiin joutuneesta jääpalatehtaasta. Tai vaihtoehtoisesti ihmiset kuvittelevat kaikkien videopelien olevan vain niitä lasten huvituksia (vaikka tilastojen mukaan suurin pelaava ikäryhmä on yli 30-vuotiaissa). Tai sitten nämä kaikki ovat päällä samaan aikaan, ken tietää.

Selitetään nyt heti alkuun, että mikä tämä ikäraja oikein on. Suomessa ikärajojen luokitusjärjestelmänä toimii PEGI (PAN European Game Information), joka on tuttu varmasti kaikille niille, ketkä ovat edes joskus kääntäneet katseensa videopelien kanteen. Kyllä, se on juuri se räikeän värinen laatikko sieltä kannen vasemmasta alakulmasta, jossa näkyy jokin numero. PEGI:n ideana on kertoa kuluttajalle, että minkä ikäisille kyseinen viihdetuote oikein soveltuu. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen ikäraja. Ikärajaksi PEGI:ä voidaan luonnehtia senkin vuoksi, että PEGI 18 -pelien luovuttaminen Suomessa alaikäisille on rangaistava teko, aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin vain aikuisille suunnatun tuotteen kanssa, kuten esimerkiksi alkoholin. En ole tosin koskaan henkilökohtaisesti kuullut tapauksesta, jossa esimerkiksi vanhemmat olisivat saaneet sakot siitä, että he olisivat antaneet pikku kullannupulleen lahjaksi uusimman GTA:n (tosin en mene tätä vannomaan, koska ehkä näin on voinut tapahtua. Ei sitä koskaan tiedä). PEGI 18 on kuitenkin siinä mielessä sitova, että kauppias ei saa myydä lain nojalla kyseiselle kullannupulle mitään peliä, jossa on punaisella taustalla oleva laatikko numerolla kahdeksantoista. Tosin muut ikärajat eivät olekaan niin sitovia, nimittäin 7-vuotias voisi periaattessa lain mukaisesti käydä ostamassa PEGI 16 -pelin ilman mitään ongelmia. Tosin myyjällä on käsittääkseni kuitenkin oikeus olla myymättä PEGI 16 -peliä 7-vuotiaalle, jos nyt olen kaiken ymmärtänyt oikein. On tämä pegittely siis melkoisen mutkikasta.


Koska PEGI 18 on sitova jopa lain perusteella, niin siinä vaiheessa täytyisi jo herätyskellon soida, että peli todennäköisesti sisältää jotain sellaista, mikä ei todellakaan ole alaikäisten silmille sopivaa. Ei, PEGI ei kerro pelin vaikeusasteesta, jonka olen myös kuullut niin monta kertaa, että se alkaa jo huvittamaan (veikkaan muuten tämän lentävän lausahduksen syntyneen lautapelien suositusikärajasta). Pohtikaahan nyt jokainen, että mikä ihme siinä pelissä on sitten niin haastavaa ja vaikeaa, että peli soveltuisi vain aikuisille? Liian tarkkoja muutaman pikselin hyppyjä? Sisältää liian vaikeita matemaattisia algebrallisia struktuureita? Pelaajan täytyy ottaa argumentointikamppailu Nietzschen kanssa liittyen subjektiivisesta idealismista? Pelaajan täytyy avata maitopurkki onnistuneesti? PEGI oikeasti liittyy vain ja ainoastaan siihen, mitä se peli itsessään sisältää. Verratkaa vaikka tätä elokuvien ikärajoihin. Kyllä kaikki tietävät, miten 7 -vuotiaille suunnattu elokuva eroaa K-18 -elokuvasta. Sama juttu on videopeleissä: PEGI 18 sisältää enemmän raakuuttaa, väkivaltaa, kiroilua, kiellettyjä aineita ynnä muuta vastaavaa. 18 -leiman on voinut antaa myös pelin teema, esimerkiksi siviileihin kohdistunut väkivalta tai synkkä kohtelu lapsisotilaita kohtaan. Syitä on monia, ja usein merkin takana on ihan hyvät perustelut. Ja niin, jos puhutaan pelin vaikeudesta, niin omakohtaisesti minusta tuntuu, että vaikeimmat pelit taitavat mennä sinne alle PEGI 12:ta. Sieltä kun löytyvät monet aivopähkinäpelit sekä ne rasittavat tasoloikat.

Ikärajat tosin herättävät kummastusta muutenkin. Miten esimerkiksi tietyt sotapelit voivat olla niin eri kategorioissa PEGI:n suhteen? Useat tällaiset ovat saaneet samantien leimaksi 18, mutta silti kaupan hyllyn vierestä voi löytyä toinen sotaisa tapaus leimalla 16. Onhan se sinäänsä erikoista, jos kummassakin pelissä on räiskintää vaikka kuinka paljon, mutta toinen nähdään silti alaikäisille soveltuvana. Miksi toisen pelin väkivalta soveltuu alaikäisille ja toinen ei? Syinä tähänkin voi olla aikaisemmassa kappaleessa mainitut teemat ja loppujen lopuksi rajan on voinut nostaa vain hyvin pieni yksityiskohta. Esimerkiksi pelkästään pelin tarinan myötä yksi väkivaltaa kohdannut siviili voi pelkästään nostaa pelin yli 18 -vuotiaille. Yleisesti K-18 peleissä kyllä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ainakin tarinan osalta, joten useimmiten eron huomaa verrattaessa K-16 peleihin. Pelillisesti voi myös olla eroja, mutta ne voivat olla myös aivan samalla tasolla. Joskus korkeamman leiman on voinut antaa jopa pelkästään liiallinen todenmukaisuus grafiikan myötä. Tähän törmää esimerkiksi monissa pelien käsikonsoliversioissa, joissa ikäraja voi olla huomattavasti alhaisempi verrattuna "tavalliseen" konsoliversioon. Tosin parempi grafiikka ei aina kerro tulevaa ikärajaa. Esimerkiksi melkoinen pikselimössöpeli Hotline Miami 2 kantaa K-18 leimaa pelimarkkinoiden valtavirrassa. Ihan hyvästä syystäkin.

Vaikka PEGI:n vaihtelu 16-18 välillä voi herättää paljon erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia, niin ajatuksia herättää myös samalle viivalle astuminen. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi PEGI 16 -pelien kirjossa löytyy hyvin paljon erilaisia tapauksia: NHL 12, Battlefield 3, Skate 3, Star Wars Battlefront, EA Sports UFC, Sunset Overdrive, Dark Souls, Batman: Arkham City, Tekken 6, XCOM 2, Crimes & Punishments: Sherlock Holmes, Need for Speed: The Run... Kaikki äsken mainitut pelit ovat PEGI 16, ja värikirjo on hyvin laaja. Monelle voi herätä kysymys, että miten ihmeessä jääkiekkopeli voi olla samassa ikäkategoriassa kuin sotapeli? Entä miten ihmeessä samaan joukkoon on voinut vielä tunkeutua skeittailu- ja autopeli? Syitä on varmasti yhtä paljon kuin on pelejä. Vielä mielenkiintoisammaksi asiat menevät, kun aletaan vertailemaan pelejä muiden maiden luokitusjärjestelmään: Suomessa ja Euroopassa elämäsimulaatiopeli The Sims 4 on saanut luokituksen PEGI 12, mutta Venäjällä se sai taas kiellon alle 18 -vuotiailta, koska pelissä voi aloittaa suhteen samaa sukupuolta olevan simin kanssa. No, pysytään kuitenkin Suomen ja Euroopan PEGI:ssä.

Kuten huomataan, niin ikärajat eivät välttämättä suoraan korreloidu kunnolla toisiinsa. PEGI 18 -pelit ovat lähtökohtaisesti leimansa ansainneet, mutta siitä alaspäin alkavat ikähaitarit heittelemään. PEGI 7 asti olevat pelit ovat lähes aina melko harmittomia, ja ne maksimissaan sisältävät samanlaista "hurjuutta" kuin lasten piirretyissä. PEGI 12 on taas hiukan "hurjempi" kuin PEGI 7, mutta tässäkin tapauksessa hurjuus on useimmiten tasoa lasten piirretyt tai Disney -elokuvat. PEGI 16 taas on mielenkiintoisin tapaus, koska sieltä löytyy sisältöä lähes laidasta laitaan, niin urheilusta erilaisiin räiskintöihin. Huhheijaa.

Sinäänsä ei ole siis ihme, jos PEGI aiheuttaa välillä kummastusta, koska aina luokitusjärjestelmien kanssa voi tapahtua hyvin erikoisia tapauksia. Tästä kaikesta huolimatta ainakin itse olen sitä mieltä, että PEGI:stä kannattaa pitää kiinni ja sitä kannattaa totella lähes aina (varsinkin numero 18 kohdalla). Yleensä PEGI:n takana on aina melko hyvät syyt, vaikka erikoisia luokituksia voi välillä tapahtuakin, esimerkiksi juuri tuo NHL 12, joka oli PEGI 16, vaikka sarjan muut osat ovat lähes aina olleet PEGI 12. No, kuitenkin... Ei näitä luokitusjärjestelmiä kuitenkaan tehdä turhan takia, vai mitä?




Voit lukea PEGI:stä lisää heidän omilta kotisivuilta, eli täältä: http://www.pegi.info/fi/





lauantai 2. heinäkuuta 2016

XCOM 2: Shen's Last Gift -katsaus




Muutamia päiviä sitten ilmestyi XCOM 2 -pelin viimeinen DLC, jos Firaxisiin ja 2K:n on luottaminen. Kolmas ja täten viimeinen lisäosa kantaa nimeä Shen's Last Gift ja se toi peliin mukaan kokonaan uuden hahmoluokan, jota on pidemmän aikaa jo pelaajien eteen syötetty. Ei niin yllättäen hahmo liittyy robotiikkaan.

Uusi hahmoluokka ei oikeastaan pelkästään liity robotiikkaan, vaan se on robotti. Spark -yksiköt ovat nimittäin hitaita, mutta suurehkoja ja todella tulivoimaisia robottisotilaita. Sparkit ovat saaneet todennäköisesti hiukan innostusta Enemy Withinin ihmiscyborgeista, mutta ne ovat silti täysin erilaisia toiminnoiltaan. Sparkit kestävät esimerkiksi erilaisia sivuhaittoja, kuten myrkkyä ja tulta, eivätkä nämä robotit suuruutensa vuoksi sovi käärmemäisen Viperin puristuksen kohteeksikaan. Ei siis ihme, että Sparkit voivat aiheuttaa paniikkia ulkoavaruuden mölliäisissä. Lähtökohtaisesti Sparkit ovat oikeastaan toiminnaltaan hiukan samanlaisia alieneiden ADVENT MEC:ien kanssa. Sparkeilta toisin sanoen löytyy raketteja ynnä muita sellaisia, mitä myös vastustajan robotista löytyy. Joitakin toimintoja tarvitsee vain kehitellä, ennen kuin ne saa omiin kätösiin.

Spark näyttää lähinnä tältä
Sparkin lisääminen XCOM 2:een on oikeasti loistava juttu, mutta siitä jäi hiukan kehno maku suuhun, kun ajattelee Enemy Withinin cyborgeja. Enemy Withinissä omista cyborgeista saa väännettyä vaikka minkälaisia olioita niin ulkonäön kuin toimintojen suhteen. Siinä sai tehtyä niin tavallisen sotilaan oloista, hurjaa lähitaistelijaa kuin vaikka pyromaania, jos siltä tuntui. Nyt esimerkiksi liekinheittimet loistavat kokonaan poissaolollaan ja omat robotit täytyy kehittää lähinnä yhden kykypuun kautta. Vaihtoehtoja ei siis ole paljoa varustuksen suhteen. En sitten tiedä, onko tähän lopputulokseen päädytty sen takia, että nyt tämän uuden pelin myötä XCOM on vain lähinnä vastarintaliike, eikä se täten saa riittävästi tukea taakseen esimerkiksi useilta valtioilta varustuksen hankkimiseen. Mistä tätä tietää. Ilmeisesti tarvikkeita ei ole XCOM:n joukoilla tarpeeksi myöskään Sparkien tarkkaan kustomointiin. Sparkin kustomointi nimittäin pyörii lähinnä vain muutaman eri pää -vaihtoehdon ympärillä sekä siinä, että onko robotilla yllään kangasta vai ei (eli 2 vaihtoehtoa muissa kohdissa: paljas metalli vaiko riepu siihen päälle). Niin, ja toki voit valita metallin kuviot ja värit samalla tavalla kuin ihmissotilaiden varustukseen. Ei millään pahalla Firaxisin suuntaan, mutta Sparkin kustomointimahdollisuudet ovat oikeasti niin minimaaliset, että mahdollisuus koko hahmoluokan kustomointiin tuntuu turhalta. Kustomointien mahdollisuuksien ei loppujen lopuksi tarvitse edes olla mitään suuria, kunhan ne vain luovat yksityiskohtien myötä hiukan muutosta (mikä riittää tunnelman vaihtoon). Esimerkiksi tuon paljas metalli/riepu vaihtoehtojen lisäksi mukaan olisi voitu laittaa hiukan eri muotoisia robotin "ruumiinosia" tai vaikka ihan vain erilaisia kuluman jälkiä (osumat, lommot, viillot, ruoste ja niin edelleen). Se pelkästään riittäisi luomaan muutosta, mutta sitäkään ei sitten tehty. Toki eri värivaihtoehdot luovat vaihtelua, mutta jos erottelu on tyyliin sininen tai punainen robotti, niin mielestäni siitä vain paistaa ulos hyvin laiska suunnittelu. Lieneekö studion mielessä jonkinlaiset kustomointi -paketit, mitkä saattaisi vaikka tulla ulos ensi vuoden puolella? Ehkä.

Shen's Last Gift tosin sisältää muutakin kuin pelkästään robotiikkaa. Se tarjoaa jopa ihmisten kustomointiin hurjan yhden tatuoinnin (se tatuointi, mikä näkyy Shenin kädessä) sekä yhden uuden, lyhyen tarinatehtän, joka antaa sitten oikeuden Sparkien rakentamiseen (tehtävän voi käsittääkseni tosin myös skipata halutessaan ja tästä huolimatta pelaaja saa Sparkit käyttöönsä). En ole vielä pelannut tätä uutta tarinatehtävää, joten sen laadusta minulla ei ole yhtään mitään tietoa. En ainakaan usko, että se mikään maailmaa mullistava kokemus on. Tehtävässä päästään kuitenkin ohjaamaan oman joukon lisäksi Sheniä, vastassa pitäisi olla muutama uusi vihollisrobotti ja tehtävän alue pitäisi tietääkseni olla täysin uusi. No, onpahan ainakin yksi tehtävä lisää tekemistä, mikäs siinä. 

Shen's Last Gift -lisäosa tarjoaa pelillisesti lisää vaihtelua XCOM 2:een ja iskee Sparkien myötä juuri pelin sydämeen, eli taktisuuteen ja strategiaan. Kysymyksenä ilmassa kuitenkin leijailee jälleen kysymys, että tarjoaako se riittävästi uutta sisältöä. DLC:n myötä saatiin hyvin vähäisellä kustomoinnilla saapuva robottihahmoluokka, joka tarjoaa kuitenkin pelillisesti uudenlaisia haasteita. Ihmisten kustomointiin ei saapunut kuin yksi tatuointi sekä tarinaa saatiin lisää tehtävän verran. Shen's Last Gift on sisällöltään melko ristiriitainen, ja tämän lisärin järkevyys vaihtelee melkein sen myötä, mitä siltä toivoo. Jos haluaa pieniä pelillisiä muutoksia, niin tämä on juuri sellainen. Jos taas toivoo kustomointia, niin jätä väliin. Omasta mielestäni kyseinen DLC ei ole huono, mutta se kärsii samasta ongelmasta kuin edeltäjänsä: sisällön puute.









perjantai 1. heinäkuuta 2016

Heinäkuussa 2016 ilmestyvät pelit



Tässä lista heinäkuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodosssa):



1.7.2016



  • Star Ocean 5: Integrity and Faithlessness Day One Limited Edition (PS4)
  • 7 Days To Die (PS4)
  • Jojo's Bizarre Adventure: Eyes of Heaven (PS4)
  • Farming 2017 The Simulation (PS3, PS4, Xbox One, PC)
  • Teddy Together (3DS)

8.7.2016


  • LEGO Star Wars: The Force Awakens (Wii U)

15.7.2016


  • Monster Hunter Generations (3DS)
  • Disney Art Academy (3DS)

18.7.2016


  • Tokyo Mirage Sessions FE Fortissimo Edition (Wii U)

29.7.2016


  • Mighty No9 (3DS)
  • Batman: Arkham Knight Game of The Year Edition (PS4, Xbox One)

30.7.2016


  • Beyond Flesh and Blood (PS4, Xbox One)


31.7.2016


  • Forestry 2017 The Simulation (PS3, PS4, Xbox One)



Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa.