torstai 30. maaliskuuta 2017

Splatoon 2 (Ennakko)



Splatoon on Nintendon yksi uusimmista yksinoikeuspelisarjoista. Ensimmäisen pelin saapumisesta on jo muutama vuosi aikaa, mutta nyt tulevana kesänä Nintendo Switchille saapuu sarjan toinen osa eli Splatoon 2. Viime viikonloppuna Nintendo järjestikin Global Testfire -tapahtuman, jossa Switchin omistajat pääsivät testailemaan tulevaa räiskintäpeliä moninpelin muodossa. Nintendolle Testfire oli tietenkin eräänlainen serveritesti, mutta minulle se oli ensimmäinen kosketus Splatoonin maailmaan.

Splatoon 2:ssa on täysin sama kaava kuin ensimmäisessä osassa: kolmen minuutin 4vs4 -otteluita, joissa pelaajien täytyy maalata pelikenttää oman tiiminsä värillä. Ottelun voittaa se tiimi, jonka maalia nähdään pelikentän maastossa eniten ajan loputtua. Toisin sanoen vastustajien tapoilla ei sinällään ole ollenkaan väliä voiton suhteen (vaikka tapot tietenkin hidastavat vastustajan tiimiä). Itse asiassa maalaamalla pelaaja saa itselleen enemmän pisteitä kuin vastustajien listimisellä. Yksi merkittävä asia on myös se, että pelaaja ei pysty liikkumaan vastustajan maalin päällä. No okei, pystyy kyllä kulkemaan, mutta pelaajan liikkuminen täten hidastuu ja liian kauan vastustajan maalissa liikuskellessa pelaaja itse räjähtää. Lyhyesti sanottuna pelaaja pystyy liikkumaan ongelmitta ainoastaan oman tiimin maalissa sekä maalaamattomalla alueella. Kuten huomataan, niin kyseessä on hauskaa vaihtelua tämän hetken harmahtavaan räiskintäpeligenreen.

Väriä maisemiin!

Maalaamiseen pelaajalle tarjottiin Testfiren aikana neljää erilaista asetta: maalitela, tarkkuuskiväärin tapainen Splat Charger, Splat Dualies eli hahmolla on kädessä ikään kuin kaksi pistoolia sekä perinteisemmän rynnäkkökiväärin tapainen Splattershot. Jokainen ase täytyy ajoittain ladata maalia täyteen, mikä hoituu perinteisesti muuttuen nopealiikkeiseksi mustekalaksi ja täten uiden oman tiiminsä maalissa. Tämän lisäksi hahmoilla oli erilaisia kakkosaseita aina kranaateista curling -kivipommeihin kuin maaliohjuksiin. Omaksi suosikiksi kaikista aseista muodostui Splattershot, jonka koin olevan parhain vaihtoehto monipuolisempaan pelaamiseen.

Vaikka Splatoon 2 voi vaikuttaa todella nopeatempoiselta hektisen päättömältä räiskinnältä värikkäässä maailmassa, niin pelin alla piilee muutakin: Splatoon on yllättävän taktinen ja strateginen peli. Jos oma tiimi haluaa varman voiton, niin sen täytyy vetää yhtä köyttä ja oikeasti taktikoida pelikentällä: mitä asioita kannattaa maalata ensin, kannattaako tiettyä aluetta hallita koko ottelun ajan, missä vaiheessa kannattaa aloittaa mahdollinen aggressiivinen hyökkäys vai kannattaako vain puolustaa, miten omia aseita ja kykyjä kannattaa hyödyntää ja niin edelleen. Tällaisen taktikoinnin ongelmaksi kuitenkin muodostuu yhteydenpito omiin tiimiläisiin, nimittäin Splatoon 2:ssa on olemattomat tavat kommunikoida joukkuetovereiden kanssa. Toisaalta en taas osaa sanoa, että olisiko itse kommunikoinnista loppujen lopuksi edes paljoa hyötyä. Omaan taktiikkaan kannattaakin täten sisällyttää pelikentän tapahtumien huomiointi.

Sporttimesta laitetaan tällä kertaa keltaiseksi

Nintendon Splatoon 2 on tulossa Switchille, joten toisin kuin aikaisemmassa Splatoonissa, niin nyt peli voidaan viedä minne tahansa käsikonsolimuodossa (tosin moninpeliin tarvitaan netti, joten se on rajoittava tekijä). Itse pelailinkin Splatoon 2:sta niin käsikonsolimuodossa kuin television ruudun kautta. Kummaltakin ruudulta katsottuna peli näytti todella upealta ja ruudunpäivitys toimi ongelmitta, joten graafisen ulkoasun tai teknisen puolen osalta ei ole mitään negatiivista kommentoitavaa. Käsikonsolimuodossa oli muuten kulunut akkua noin 15% tunnin Splatoon 2 -session aikana, eli siinä on hiukan havainnointia akunkeston ja Splatoon 2:n suhteen. Toki tässä täytyy muistaa, että Testfiren Splatoon 2 ei ollut kokonainen versio, joten mahdollisesti akunkulutus voi olla suurempi itse täysversion parissa.

Entä miten pelissä onnistui matsien luominen? Kestikö niissä pitkään? Yleisesti ottaen otteluihin pääsi muutamien kymmenien sekuntien odottelun jälkeen, mutta myös niitä parin minuutin odotteluja oli jonkin verran. Aulaodottelun keston voi kuitenkin vielä tässä vaiheessa ohittaa täysin, nimittäin testi tapahtui vasta muutaman viikon markkinoilla olleella konsolilla, joten pelaajamäärä ei välttämättä ollut suuri (ei ole tietoa luvuista). Toivottavasti Nintendo sai testin myötä jotain tärkeää dataa itselleen, jotta otteluiden muodostaminen julkaisussa onnistuisi ongelmitta.

Tuomareina jälleen kissoja. Mahtavaa!
Itselleni jäi hyvä maku Testfiren jäljiltä. Vaikka peli ei ollutkaan tapahtumassa kokonainen versio vaan demo ja täten pelistä puuttui paljon sisältöä, niin siitä huolimatta sain ihan hyvän käsityksen Nintendon kesällä julkaistavasta räiskinnästä. Splatoon 2 tuntui hauskalta peliltä, jonka pelimekaniikka, maailma kuin räikeät karkkivärit tuovat pelaajan iloiselle päälle. Kyseistä peliä oli yksinkertaisesti mukava pelata. Ainoa asia, mikä itseäni oikeastaan jäi harmittamaan Splatoon 2:n Testfiren kohdalla oli tapahtuman aikataulut. Serverit olivat päällä muutamia kertoja vuorokaudessa tunnin ajan, joten omalla kohdalla pelailu jäi noin kolmeen tuntiin. Mielelläni olisin pelaillut tulevaa Splatoonia pidempääkin.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, että mitä kaikkea Splatoon 2 tarjoaa sitten kokonaisen version muodossa. Kokemani perusteella kaikki muu tuleva sisältö on vain plussaa, ellei sitten joku ominaisuus tule pilaamaan koko peliä. Tätä tosin epäilen, joten optimistisin mielin jään odottelemaan kesää ja Splatoon 2:sta.


Kokeilitko sinä Splatoon 2:sta Global Testfiressä? Minkälaiset fiilikset sinulle jäi pelistä?



Nintendon kanavalta Splatoon 2: Nintendo Switch Presentation 2017 -traileri







keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

SMITE Tactics (Ennakko)




Hi-Rez on pelistudio, joka ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan allekirjoittanutta peleillään. Studion väsäämät pelit ovat tosin laadultaan ihan kelpoa tavaraa, mutta mikään heidän peleistään ei ole onnistunut pitämään itseäni pidempään heidän tuotoksien parissa. Kiinnostus on yksinkertaisesti lopahtanut aina ennen aikojaan. Yksi hyvä yritys oli esimerkiksi kolmannen persoonan MOBA -peli SMITE, jonka design ja mytologialla mässäily herätti aikoinaan kiinnostukseni, mutta itse peli ei loppujen lopuksi saanut minua hirveästi innostumaan kokeiluista huolimatta. MOBA ei ole oma peligenreni, mutta Hi-Rezin julkistus PC:lle ilmestyvästä vuoropohjaisesta strategiasta SMITE:n maailmassa herätti innostukseni: onko tässä se peli, jonka kautta pääsen käsiksi SMITE:n maailmoihin?

Kyseinen tuotos kantaa nimeä SMITE Tactics. Peli on tällä hetkellä suljetussa betassa, joten olen täten päässyt jo jonkin verran testailemaan kyseistä mytologista strategiapeliä. Tällä hetkellä oloni Smite Tacticsin suhteen on todella kaksijakoinen.

Kerrotaan ensiksi, että minkälainen SMITE Tactics on pelinä.  Kuten jo aikaisemmin mainittiin, niin kyseessä on eräänlainen vuoropohjainen strategiapeli, jota on vielä höystetty pelikorteilla. SMITE Tactics muistuttaakin täten todella paljon Duelyst -nimistä peliä, jota vastaan veikkaan Hi-Rezin jopa asettuvan. Jos pelin idea ei vieläkään sano mitään, niin kyseessä on raa'asti sanottuna Blizzardin korttipeli Hearthstone, jota pelataan vain XCOM:n muodossa. Laudalla on siis kahden pelaajan sankarit ja pelaajan täytyy saada tuhottua vastustajan sankari voittaakseen pelin. Korteilla luodaan manan avulla kentälle minioneita erilaisin voimin ja efektein, mutta osa korteista ovat niin sanottuja taikakortteja, jotka toteuttavat ainoastaan jonkin kortissa lukevan efektin. Hyvin yksinkertaisen simppeli tapaus.

Peli näyttää yksinkertaisesti tältä.

SMITE Tacticsin idea on hauska. Korttipelit ovat tällä hetkellä jostain syystä todella pinnalla, joten Hi-Rezin idea tuoda SMITE korttipelien maailmaan ja yhdistää se vielä erikseen omanlaiseksi vuoropohjaiseksi strategiapeliksi on mitä erinomaisin idea. Idea kaiken lisäksi toimii erittäin hyvin. Peliin on hyvin osattu yhdistää korttipelien taktinen puoli kuin itse pelilaudalla käytävä vuoropohjainen hahmojen siirtelyyn ja voimakkuuksiin perustuva shakkimainen pelityyli. Pelimuotojakin on aina kampanjasta tekoäly -matseihin kuin online -puolen Quick Play- ja Ranked -ottelut. Pelattavaa löytyy jos jonkinmoista versiota. Pelin hahmot ovat lisäksi todella persoonallisesti luotuja designin kuin olemuksen kautta, joten päällisin puolin Tacticsin paketti on makoisa. Tämä kaikki on vielä ilmaista, kun SMITE Tactics on free-to-play -peli. Mahtavaa, vai mitä?

Ongelmat kuitenkin nousevat esille, kun astelemme syvemmälle pelin syövereihin. On tosin kyseenalaista, että voidaanko näitä seuraavia asioita kutsua "ongelmiksi", mutta ne ovat silti peliä rokottavia asioita. Yksi isoin probleema liittyy pelaajan korttipakkaan. Pelaajalla on pakassa 20 korttia, joista kolme tai neljä on heti pelin alussa pelaajan kädessä. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja pystyy nostamaan pakasta pelin aikana 16-17 korttia. Korttien vähyys ei itsessään ole ongelma, mutta SMITE Tactics tuntuu painottavan todella paljon nimenomaan korttien nostoon pakasta. Osa sankareista pystyy nostamaan kortteja ja useampi taikakortti itsessään jo pystyy nostamaan pakasta lisää kortteja. Tämä aiheuttaa sen, että jo muutamien kierroksien jälkeen oma pakka voi olla täysin tyhjä. Toki omaa pakkaansa voi muuttaa siten, että pelaaja ei voi nostaa paljon kortteja, mutta sitten taas pelaajan riesaksi nousee puhdas RNG: "toivottavasti sieltä nyt seuravaaksi tulee hyvä kortti, kun ei ole nostovoimaa". Tällä hetkellä tuntuukin, että itse korttipelin pakkapuoli ei ole ihan täysin balanssissa.


Yksi asia mikä itseäni harmitti oli myös pelin taktikointi. Kyllä, pelissä on taktikointia ja strategiaa, mutta se tuntuu todella kevyeltä sellaiselta. Ikään kuin peliin olisi kyhätty idea taktikoinnista, mutta sitä ideaa ei ole vielä onnistuttu viemään tarpeeksi pitkälle. SMITE Tactics tuntuukin ajoittain ilmaiselta mobiilipeliltä, jota voisi pelata silloin tällöin vaikka tabletilla muutaman matsin verran ihan vain ajankulun vuoksi. Mobiilipelimäistä tuulahdusta nostattaa vielä mahdollisuus ostaa oikealla rahalla pelin sisäistä valuuttaa. Toki tätä on muissakin f2p -peleissä, mutta Tacticsin kevytstrategia -olemus ja mikromaksut nostavat aika paljon päätään pohtiessani kyseistä peliä. Jaksaisinko siis lähteä pelaamaan SMITE Tacticsia nimenomaan PC:llä? En. Jaksaisinko pelata tätä sitten esimerkiksi tabletilla tai kännykällä? Todennäköisesti.

Pakan rakentamista.

SMITE Tactics on vasta aluillaan, joten peliä on turha lähteä vielä tuomitsemaan huonoksi tai hyväksi. Tällä hetkellä Tacticsissa on hyvä idea hauskoilla hahmoilla, mutta sitä pitäisi saada kehitettyä jonkin verran enemmän. Syvyyttä pitäisi esimerkiksi saada lisää ja kenties jopa pelimekaanisesti olisi hyvä saada jotain omalaatuista aikaiseksi. Vaikka pelin idea on hauska, niin se ei itsessään ole kuitenkaan mitenkään erikoinen tai tajunnanräjäyttävä. Tällä hetkellä pelin pelastaja onkin pelkästään SMITE:n maailma.

SMITE Tacticsin pahin ongelma on, että sille voi käydä samoin kuin Wargamingin World of Tanks: Generals -pelille: se vain unohtuu. Generalsissakin oli hauska idea ja paljon potentiaalia, mutta pelillä ei loppujen lopuksi ollut paljoa tarttumapintaa kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Tacticsin kohdalla on vähän sama asia, nimittäin sitä tarttumapintaa ei hirveästi ole ja peli on melkoisen helppo unohtaa. Toivottavasti Hi-Rez löytää sen tarttumapinnan, nimittäin SMITE: Tacticsin kuoppaaminen olisi todella ikävä asia. Toivon parasta!


SMITE Tactics - Now in Closed Beta! -video (video pelin YT-kanavalta):






lauantai 25. maaliskuuta 2017

Minkälainen on Overwatchin uusin hahmo Orisa?



Muutamia päiviä sitten Overwatch sai uuden sankarin, joka on pelin hahmokatraassa jo 24:s hahmo. Omalla kohdalla Overwatchin pelaaminen on viime aikoina jäänyt melkoisen vähälle, joten nyt oli viimeistään hyvä aika astella takaisin pelin värikkääseen maailmaan samalla tutustuen uuteen tuttavuuteen, eli Orisaan.

Orisa on nelijalkainen robotti, joka on kotoisin fiktiivisestä maasta nimeltä Numbani. Suojeluun perustuvan historian omaava Orisa on pelissä tankkihahmo, mikä käytännössä tarkoittaa hahmon olevan parhaimmillaan muiden hahmojen seurassa. Tankkimaisuus näkyy myös Orisan kestävyydessä: Itse elämää Orisalla on 200, mutta tämän lisäksi hahmoa on panssaroitu (armor) 200 hp:n edestä.

Orisalla on ainoastaan yksi ase, mutta toisaalta se on tehokas: Fusion Driver nimittäin sisältää ammuksia 150 kappaletta ja sitä voidaan käyttää konepistoolin tavoin. Fusion Driveria voi käyttää liikuttaessa, mutta Orisa ei pysty ammuskellessaan liikkumaan yhtä nopeasti kuin normaalisti. Ammusten loppuessa Fusion Driverin latausaika on noin 2,5 sekuntia, mikä ei ole hirveän pitkä aika. Yksi huomiotava asia Fusion Driverissa on myös sen kantama: se on yllättävän pitkä.

Kykyjä kyvyn perään...


Orisan kyvyt osoittavat, että parhaimman mahdollisen tuloksen saamiseksi hahmo melkein vaatii toisen pelikaverin vierelleen. Halt! -niminen kyky esimerkiksi antaa Orisalle mahdollisuuden ampua gravitaatioammuksen, joka vetää vihollisia lähemmäksi ammuksen olinpaikkaa. Kyseinen kyky on oiva tapa saada nopeita hahmoja (esim. Tracer) nalkkiin, mutta toisaalta sitä voidaan hyödyntää myös ottamaan vihollisia vaarallisista paikoista pois. 
Tämän lisäksi Orisa pystyy heittämään suojakilpiä, jotka yllättäen suojaavat oman tiimin pelaajia. Kilpiä voidaan hyödyntää aggressiivisessa hyökkäyksessä, mutta toisaalta se on oiva hyödyke myös puolustaessa. Yksi tehokas puolustusidea on esimerkiksi kilven heittäminen oman tiimin Bastionin eteen. Enemmän suojaa, enemmän tulivoimaa!
Uusin Overwatch -hahmo omistaa myös Fortify -nimisen kyvyn, jolla hän pystyy vähentämään pieneksi hetkeksi itseensä kohdistunutta vahinkoa (-50%) sekä estämään tiettyjen efektien toteutumista. Pieni, mutta hyödyllinen suoja itselleen.
Orisan latautuva ultimaattinen kyky Supercharger on laitteen muodossa: laitteen ympärillä (säde 25 metriä) olevat tiimiläiset tekevät puolet enemmän vahinkoa vastustajiin verrattuna normaaliin tilaan. Laite itsessään on yleishyödyllinen, mutta se ei todellakaan sovi kaikkiin tilanteisiin. Kykyä kannattaakin säästää sopiviin tilanteisiin, joissa tarvitaan lisää tehokkuutta vahingon suhteen.

Hyökkäykseen!

Minkälainen maku Orisasta on jäänyt näin hahmon alkutaipaleella? Lyhyesti ja ytimekkäästi: erittäin hyvä. Orisasta tulee itselleni lähinnä mieleen support -hahmo eturintamalla, mutta kaikki tämä on pakattu yhdeksi tankiksi. Hahmo omistaa tulivoimaa, mutta sen päällimmäinen tehtävä on silti olla eräänlainen pelinrakentaja: hän avaa otteluihin uusia ratkaisuja kykyjensä ansiosta ja pystyy rikkomaan vastustajien taktiikoita, mutta tärkeimpänä hän toimii tiiminsä suojelijana. Yksinään Orisa ei pärjää, mutta toimivassa tiimissä hän on todella kova luu. Kyseisen pelitavan vuoksi Orisa on omissa silmissäni noussut todella korkealle Overwatch -suosikeissani. Saa nähdä, että miten usein tulen Orisaa käyttämään tulevaisuudessa. 

Isoin päätään nostava kysymys on kuitenkin se, että miten Orisa tulee vaikuttamaan pelin metaan: tuleeko mikään muuttumaan vai tuleeko peliin syntymään jotain uutta ja mullistavaa uuden sankarimme myötä? Tämän näyttää vain aika.


Mitä mieltä sinä olet Orisasta?


Overwatchin YT -kanava: [NEW HERO – NOW PLAYABLE] Introducing Orisa -video:





torstai 23. maaliskuuta 2017

Huhtikuussa 2017 ilmestyvät pelit



Tässä lista huhtikuussa ilmestyvistä peleistä (fyysisessä muodossa):





4.4.2017

  • Persona 5 (PS4)
  • Persona 5 Steelbook Edition (PS4)
  • Persona 5 Take Your Heart Edition (PS4)

6.4.2017

  • X-Plane 11 (PC)

7.4.2017

  • Just Cause 3 Gold Edition (PS4, Xbox One)
  • LEGO City: Undercover (PS4, Xbox One, Switch)
  • Train Simulator World: CSX Heavy Haul (PC)
  • Yo-Kai Watch 2: Bony Spirits (3DS)
  • Yo-Kai Watch 2: Fleshy Souls (3DS)

11.4.2017

  • Yooka-Leylee (PS4, Xbox One)

12.4.2017

  • Starblood Arena (PSVR)

13.4.2017

  • Stardew Valley Collector's Edition (PS4, Xbox One)

18.4.2017

  • ATV Renegades (PS4, Xbox One)

20.4.2017

  • Syberia 3 (PS4, Xbox One, PC)

21.4.2017

  • Dark Souls III  Game of the Year Edition (PS4, Xbox One, PC)

25.4.2017

  • Sniper: Ghost Warrior 3 - Season Pass Edition (PS4, Xbox One, PC)

27.4.2017

  • Warhammer 40.000: Dawn of War III (PC)
  • Warhammer 40.000: Dawn of War III  Limited Edition (PC)

28.4.2017

  • Cooking Mama: Sweet Shop (3DS)
  • Dragon Quest Heroes II  Explorer's Edition (PS4)
  • Little Nightmares (PS4, Xbox One)
  • Little Nightmares: Six Edition (PS4, Xbox One)
  • Mario Kart 8 Deluxe (Switch)
  • Outlast Trinity (PS4, Xbox One)
  • Portal Knights (PS4, Xbox One)
  • PuyoPuyo Tetris (PS4, Switch)

29.4.2017

  • Syndrome (PSVR)


Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät kyseisen kuukauden aikana fyysisessä muodossa.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

The Legend of Zelda: Breath of the Wildin syntytarina videosarjan muodossa



Nintendo on julkaissut omalla YouTube -kanavallaan kolmiosaisen videosarjan liittyen heidän uusimman pelin The Legend of Zelda: Breath of the Wildin luomistyöhön. Videosarja oli sen verran mielenkiintoinen, että haluan jakaa tämän teidän kanssa blogin kautta.

Kolmiosaisen videosarjan yksi jakso on noin kymmenen minuutin pituinen, eli koko sarjalla on pituutta yhteensä puolen tunnin verran. Jokainen jakso sisältää myös oman teemansa: Yhdessä puhutaan tarinasta ja sen hahmoista, toisessa kerrotaan pelisuunnittelun aloittamisesta ja kolmannessa keskustelun keskiössä on avoin pelimaailma ja sen luomat mahdollisuudet. Sarja on melkoisen hyvä läpileikkaus muutenkin Breath of the Wildin kehittämisestä, nimittäin ohessa käydään läpi myös pelin musiikkia kuin hylättyjä ideoitakin.

Sarjassa puhumassa nähdään tuottaja Eiji Aonuma, tekniikkajohtaja Takuhiro Dohta, ohjaaja Hidemaro Fujibayashia, taiteellinen johtaja Satoru Takizawa sekä äänipuolen ohjaaja Hajime Wakai.



Alta löydät sarjan kokonaisuudessaan. Puhe videoissa on japaniksi, mutta ne sisältävät englanninkieliset tekstitykset. Sarjan videolähde on Nintendon virallinen YouTube -kanava:


The Beginning



Story And Characters



Open-Air Concept






perjantai 17. maaliskuuta 2017

The Legend of Zelda: Breath of the Wild (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Nintendo EPD
  • Julkaisija: Nintendo
  • Julkaisupäivä: 3.3.2017
  • Alustat: Wii U, Switch
  • Pelattu: Switch
  • Kotisivut: http://zelda.com/breath-of-the-wild/
  • Ikäraja: PEGI 12

Breath of the Wild on ehdottomasti viime vuosien suhteen kenties kaikista odotetuin peli. Peliä on väännetty jo vuodesta 2013 lähtien ja alkuperäisen julkaisun piti tapahtua Wii U:lle jo vuosia sitten. Pelinkehitys kuitenkin venyi ja loppujen lopuksi uudesta Zeldasta tuli jopa Nintendon uuden konsolin julkaisupeli. Pidempi kehityskaari on selvästi tehnyt tulosta, nimittäin pelistä kehkeytyi samantien yksi parhaiten arvostelluista peleistä koskaan. Itsekin peliä odottaneena tällainen arvosteluglooria herätti jo suuria kysymyksiä pelkästään sen takia, että nykypäivänä pelille on melkoisen vaikeaa saada Metacriticin tulokseksi yli 95 ja Zelda repäisi luvuiksi samantien 97-98, eli pyöristettynä kympin suoritus. Vaikka seuraava ajatus on hyvin epätodennäköinen, niin silti mieleen heräsi kysymys: onko gloorian voinut aiheuttaa pelkkä pelin ympärillä ollut odotus sekä pelin kannessa majaileva sana "Zelda"?

Kun lähdin pelaamaan Zeldaa, niin nämä ajatukset katosivat samantien. Breath of the Wild näyttää jo heti alkumetreillä, että tätä peliähän ei vähätellä. Tällaiset maagiset tapahtumat ovat pelien suhteen harvassa, nimittäin lähes aina peleissä on ensiksi se niin sanottu "kokeillaan kepillä jäätä" -mentaliteetti. Tätä ei tapahdu Zeldassa, vaan peli imaisee pelaajan mukaansa samantien.

Kohti uusia seikkailuja!

Breath of the Wild on jo itsessään mielenkiintoinen Zelda -peli, nimittäin kyseessä on ensimmäinen avoimen maailman peli koko kyseisen pelisarjan pitkässä historiassa. Päällisin puolin avoimen maailman Zelda näyttää hyvin geneeriseltä open world -peliltä: torneihin kiipeämistä, tavaroiden keräämistä, kaupankäyntiä ja niin edelleen. Fakta kuitenkin on, että Breath of the Wild käyttää klassisen open world -pelisuunnittelun asetelmia todella uudenlaisella otteella. Uudenlainen ote on saanut aikaan sen, että osittain jopa hyvin kulahtaneet pelisuunnittelun osaset ovat saaneet aivan uudenlaista raikkautta Zeldan myötä. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu torniin kiipeäminen avaa pelin päähenkilö Linkille ainoastaan kartan palasia, joita ei oikeastaan edes tarvita pelin läpäisemiseen. Torniin kiipeäminen avaa toki myös kyseiselle paikalle pikamatkustuspysäkin, mutta siihen kaikki jääkin. Hyvin pieni ja osittain jopa mitätön asia, mutta kyseessä on kuitenkin kokonaisuutta ajatellen todella tärkeä osanen.

Avoimen maailman pelit ovat aivan liian usein kärsineet ongelmasta, jossa pelaajaa ikään kuin kuljetetaan narussa jatkuvasti paikasta A paikkaan B, jotta peliin kehitetty lineaarinen tarina saataisiin kerrottua tai jotta pelaaja saisi jonkin ominaisuuden, jonka avulla pelaaja pääsisi jatkamaan peliä. Tämä aiheuttaa useimmiten tuntemuksen, että peli ei olekaan niin avoin kuin se antaa itsestään ymmärtää. Breath of the Wild heittää tällaisen ajattelutavan roskakoriin. Kyseisessä pelissä voit nimittäin aivan alusta alkaen astella loppubossin luokse, jos siltä tuntuu. Peliin on tietenkin kehitelty tietynlainen polku tehtävien osalta, miten peli kannattaisi pelata. Kyseistä polkua ei ole kuitenkaan pakko kulkea, vaan kaikki pelin tehtävät voi tehdä ihan siinä järjestyksessä miten pelaaja itse haluaa, eikä pelin tarinakaan edes kärsi tästä. Tämä se vasta on aitoa open world -pelaamista!

Tällainen avoimuus tarinan osalta kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei pelin tarina itsessään ole kovinkaan erikoinen. Itse asiassa Breath of the Wildin tarina on melkeinpä samankaltainen kuin mikä tahansa muu Zelda -peli, mutta se sisältää tietenkin erilaisia tarinallisia twistejä sisällään: Link on ollut unessa sadan vuoden ajan, jonka aikana pelin maailman eli Hyrulen on ottanut valtaansa itse pahuus, eli Calamity Ganon. Linkin tehtävänä on voittaa Calamity Ganon ja täten pelastaa niin Hyrule kuin Ganonin kynsissä oleva prinsessa Zelda. Seikkaillessaan ympäri maailmaa Link yrittää samalla saada takaisin muistojansa ja ajoittain hän myös kuulee, että mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana. Lorea ja tarinaa kehittyy toisin sanoen nimenomaan oman seikkailemisen yhteydessä niin maailman ulkoasun, keskustelun kuin vaikka eri tekstinpätkien yhteydessä. Tällainen tarinankerronta on erittäin toimivaa suurissa open world -peleissä kuten Breath of the Wildissa, joka muutenkin sisältää todella upeita tarinallisia hetkiä.

Peli sisältää välianimaatioita, joista osa sisältää ääninäyttelyä ensimmäistä kertaa
koko Zelda -pelisarjan historiassa! 

Seikkailu on oikeastaan sana, jolla voisi kuvata koko Breath of the Wild -tuotosta. Pelaajalle annetaan heti pelin alussa kaikki Linkin kyvyt (eli hyvästit kykypuulle), jonka jälkeen pelaaja heitetään todella isoon, mutta samalla hyvin mielenkiintoiseen, elävään kuin todella persoonallisen yksityiskohtaiseen pelimaailmaan. Pelaajan tehtäväksi oikeastaan jääkin vain kaikkien varusteiden ja maaston hyödyntämisen opettelu, nimittäin Breath of the Wild on kuin Nintendon ikioma MGSV: The Phantom Pain. Jos ajattelet, että olisiko jokin tietty asia mahdollista toteuttaa, niin todella suurella todennäköisyydellä se on. Uusin Zelda antaakin aivan huiman määrän erilaisia tapoja toteuttaa asioita juuri pelaajan oman kekseliäisyyden myötä. Tämä taas luo jokaisen pelaajan Breath of the Wild -kokemuksesta juuri omanlaisensa: Breath of the Wildin päästoryn läpipeluun jälkeen olen alkanut katselemaan pieniä videopätkiä muiden pelaamisesta ja melkein jokaisessa videossa herään ajatukseen, että "ai, tuon olisi voinut tehdä myös noin!". Tämä kertoo melkoisen paljon pelin syvyydestä.

Linkin seikkaileminen ei ole pelkästään huvittelua ja maailman pelastamista. Seikkailu on samalla myös selviytymistä, ja tämän myötä Breath of the Wildiin syntyy lisää todella paljon yksityiskohtia liittyen itse pelin maailmaan ja sen tapahtumiin. Puhutaanpa vaikka niin yksinkertaisesta asiasta kuin sade. Useimmiten peleissä sade on vain hieno graafinen lisäys, jolla yritetään luoda kuvaa elävästä maailmasta. Sade elävöittää myös Zeldassa, jossa esimerkiksi kylien asukkaat menevät taloihin sateensuojaan ja puhuvat kenties huonosta säästä. Pelissä sateella on kuitenkin oikeasti myös merkityksiä, nimittäin uusin Zelda on täynnä X aiheuttaa Y:n tapaista vuorovaikutusta. Sade esimerkisi liukastaa seinien pintoja, jolloin Link ei pysty kiipeilemään niissä. Myös tulen sytyttäminen on märällä ilmalla mahdotonta. Jos maailmassa sattuu syntymään ukkosmyrsky, niin kannattaa tarkistaa kannettavien esineiden materiaalit: metalli johtaa sähköä, joten jos Link kantaa esimerkiksi metallista miekkaa, niin salama voi iskeä pelin sankariimme. Salama voi myös osua puuhun, joka taas voi aiheuttaa tulipalon. Tuli voi myös levitä itsekseen esimerkiksi heinikossa, jos tuuli sattuu olemaan kohdillaan. Vitsiläinen, nyt Link on mennyt niin kuumalle alueelle, että hän ottaa jo damagea. Mitenköhän Link saisi viilennettyä itseään kuumuudelta? Breath of the Wild on täynnä tämänkaltaisia tapahtumia, joten ihmeteltävää maailmassa riittää loputtomasti.

Upeita maisemia riittää vaikka muille jakaa

Pelissä on läjäpäin uuden oppimista, salaisuuksien löytämistä kuin erilaisten asioiden hyödyntämisen keksimistä. Uusin Zelda kuitenkin sisältää tämän ohella myös niitä tuttuja pulmatehtäviä. Maailmaan on nimittäin sijoitettu sata kappaletta niin sanottuja shrinejä, jotka sisältävät pieniä puzzle -kenttiä. Puzzle -kentissä pelaaja pääsee hyödyntämään omia tietoja ja taitojaan, joista lähes kaikki käytännössä liittyvät fysiikkapohjaiseen logiikkaan. Osa shrineistä on muutaman minuutin läpihuutojuttuja, kun taas osassa pääsee oikeasti miettimään pidemmäksi aikaa puzzlen ratkaisua. Peli sisältää myös pari isomman kokoluokan puzzle -luolastoa, mutta väittäisin tällä hetkellä shrinejen olevan aivopähkinöistä pitäville se haastavampi osuus. Puzzlet ovat aina olleet osa the Legend of Zeldan maailmaa, joten pieni aivojumppa myös Breath of the Wildissa on todella hyvä juttu seikkailun ohella, varsinkin kun pelin puzzlet ovat kaiken lisäksi todella oivaltavia sekä ensinnäkin hauskoja. 

Breath of the Wildissa on totta kai myös taisteluita. Peli sisältää useita erilaisia vihollisia, joilla jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Zeldassa on tällä kertaa myös lievää Dark Soulsmaisuutta, nimittäin todella moni vihollinen pystyy jo yhdellä iskulla pistämään pienen sankarimme jälleen kerran unten maille. Peli on kuitenkin avulias tapaus, nimittäin joissain tilanteissa pelaaja voi hyödyntää vihollisten teilaamisessa myös maaston ominaisuuksia, kuten esimerkiksi vieriviä kiviä tai mehiläisten pesiä. Useimmiten pelaaja joutuu kuitenkin taisteluun omin asein. Link pystyy väistelemään, parryamaan kuin blokkaamaan vihollisten liikkeitä kuin mikäkin RPG -pelin sankari. Taistellessa pelaaja tulee kuitenkin huomaamaan, että kaikki taisteluun tarvittavat välineet hajoavat erittäin helposti käsiin. Osa aseista voi hajota jopa muutamien lyöntien jälkeen (hajotessaan ase tekee muuten viholliseen enemmän osumaa). Tämä voi kuulostaa hyvin rasittavalta ominaisuudelta, mutta toisaalta peli tarjoaa jatkuvasti runsain määrin uusia aseita pelaajan käyttöön. Pelaaja voi löytää aseita luonnosta, aarrearkuista tai vaihtoehtoisesti jopa viedä vihollisten aseet itselleen joko viemällä ne kesken kahakan tai varastamalla ne vihollisten leireistä. Tällainen toiminta johtaa yksinkertaisesti siihen, että pelaaja tulee kokemaan suurimman osan pelin aseista ja samalla oikeasti tehokkaiden aseiden arvo nousee pelaajan silmissä suuresti. Kun aseet voivat hajota, niin niihin pienimpiin mölliköihin ei enää teekään mieli käyttää sitä tehokkainta asettaan. Kyseinen ominaisuus on myös siinä mielessä pirullinen, että nyt pelaajasta ei voi mitenkään tulla ylivoimainen sankari, vaan pelin samat vaarat elävät aina pelin alusta loppuun saakka. Mielestäni tämä on aivan loistavaa pelisuunnittelua kaikesta rasittavuudestaan huolimatta, joten en voi olla kuin pitämättä tästä ominaisuudesta.

Välillä päästään testailemaan Linkin taistelutaitoja

Pelin graafisesta puolestakin voisi sanoa sanasen. Breath of the Wild on ulkoasultaan melkoisen sarjakuvamainen, joten pelin tekstuurien suhteen peli jää melkoisen vähäpätöiseksi verrattuna useampaan muuhun tällä hetkellä markkinoilta löytyvään peliin. Sarjakuvamainen grafiikka on kuitenkin osattu hyödyntää loistavasti, nimittäin ajoittain pelaajan pysähtyessä pelin maailma näyttää kuin maalaukselta, joka on melkoinen saavutus. Zelda näyttää omasta mielestäni huomattavasti paremmalta Nintendo Switchin käsikonsolimuodossa kuin television ruudulta katsottuna, mutta ei se TV -ruudun Zeldakaan pahasti häviä kannettavaan versioonsa. Zeldan pikselit ovat käytetty onnistuneesti ja väittäisin jopa, että tyylillisesti kyseessä voi olla yksi hienoimmista ja kauneimmista peleistä, mitä olen nähnyt pitkiin aikoihin.

Vaikka pelillisesti ja ulkoasullisesti Breath of the Wild saa glooriaa asiasta kuin toisesta, niin täysin ongelmaton tapaus uusin Zelda ei todellakaan ole. Yksi pieni kritiikin aihe on esimerkiksi pelin inventaariosysteemi, joka osittain kärsii nimenomaan Switchin omassa versiossa. Inventaario on selvästi suunniteltu käytettäväksi Nintendo Wii U:n GamePadilla, joten yllättäen Switch -pelaajien inventaarion hyväksikäyttäminen on huomattavasti hitaampaa ja välillä jopa tönkömpää kuin Wii U:lla. Inventaarion käyttäminen Switchillä ei itsessään ole todellakaan hirveän huonoa, mutta siitä ikävä kyllä paistaa selvästi esille, että mille konsolille Breath of the Wildia on alun alkaen alettu kehittämään.

Toinen ongelma, joka on Zeldan kohdalla puhuttanut eniten on ruudunpäivitys. Kyllä, pelissä on todellakin ajoittain ongelmia ruudunpäivityksen kanssa. Usein ongelmat tulevat esille, kun todella yksityiskohtaisella alueella tapahtuu useita asioita kerrallaan, esimerkiksi taistelua ja sadetta. Ruudunpäivityksen pätkiminen on tosin niin matalaa, että se ei itsessään häiritse pelaamista tai pelinautintoa ja muutenkin tätä tapahtuu lähtökohtaisesti melkoisen harvoin. Kyseessä on kuitenkin melkoisen ison kokoluokan peli, joten olisi todella toivottavaa, että pienet harmittomatkin ruudunpäivitysongelmat saataisiin kokonaan kitkettyä pois. Positiivista tässä on kuitenkin se, että ajoittaisia lieviä ruudunpäivitysongelmia lukuun ottamatta peli ei sisällä bugeja tai muita häiritseviä tekijöitä. Ainakaan tällaisiin en ole vielä törmännyt.

Link shoppailemassa paikallisessa kyläkaupassa

Breath of the Wildissa on lisäksi kolmas enemmänkin omaan silmään häiritsevä tekijä kuin ongelma itsessään. Pelin maailmassa on sen enempää spoilaamatta useampia erilaisia alueita, joissa vallitsee käytännössä erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Useimmiten pelin ilmastovyöhykkeiden vaihteleminen on onnistuttu luomaan melkoisen hyvin ja luonnollisesti, mutta muutamissa kohdissa tämä tuntuu todella epäluonnolliselta. Harvoin sitä tulee törmättyä paikkaan, jossa näen edessäni lumimyrskyisen talvimaiseman, mutta selän takanani on oikein ihanan oloinen aurinkoinen kesäpäivä. Kyseessä ei todellakaan ole mikään iso juttu, mutta tämä pisti vain silmään parissa kohtaa melkoisen paljon.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild on kokonaisuus, jota voidaan pitää arvokkaana aarteena tämän hetken pelien joukossa. Harvassa ovat ne pelit, jotka kirjaimellisesti luovat uudenlaisia käsityksiä siitä, että minkälainen open world -pelin täytyy olla. Breath of the Wild on aitoa avoimen maailman pelaamista, jossa pelaajan kekseliäisyys ja asioiden oppiminen yhdistettynä seikkailemiseen rakentavat maailman ja pelikokemuksen, joka on jokaisella pelaajalla omanlaisensa tapaus, mutta silti yhtä upea kokemus. Vaikka pelaaja olisi tehnyt kaikki pää- sekä sivutehtävät, niin pelistä löytyy silti aivan järkyttävä määrä tekemistä, olkoon se sitten ruoka- tai eliksiirireseptien keksimistä, Hylianin kielen dekoodaamista (mitä yritän seuraavaksi lähteä ratkomaan itse, vaikka tiedän kaikkien aakkosten löytyvän jo internetin ihmeellisestä maailmasta), kylissä oleskelua tai vaikka yksinkertaisesti Hylianin maailman salaisuuksien löytämistä (niitä on kuulema aika paljon). Breath of the Wildissa on aivan älyttömän paljon tekemistä ja kaiken maailman mitätönkin puuhailu on oikeasti huisin hauskaa, kun elävä maailma ja sieltä löytyvät persoonalliset NPC -hahmot ja eläimistö kaikkine yllätyksineen tarjoavat jatkuvasti pelaajalle jotain uutta mihin tarttua. The Legend of Zelda: Breath of the Wild on yksi peli siitä harvinaisesta joukosta, joka on jo syntyessään klassikko, jota vielä muistellaan lämmöllä useiden vuosikymmenien päästä. Itselleni kyseessä on ainakin yksi parhaimmista peleistä, mitä olen ikinä pelannut.



ARVOSANA:

10



POSITIIVISTA:

+ Värikäs ja todella syvällinen pelimaailma
+ Iso määrä kausaliteettia (eli syy-seuraussuhteita)
+ Suuri määrä salaisuuksia
+ Puuhailtavaa on lähes loputtomasti


NEGATIIVISTA:

- Ajoittaiset, mutta lievät ruudunpäivitysongelmat





The Legend of Zelda: Breath of the Wild - Nintendo Switch Presentation 2017 Traileri:







lauantai 11. maaliskuuta 2017

Total War: Warhammer -statistiikka




Viime viikolla blogissa kerrottiin statistiikka Firaxisin XCOM 2 -pelin takaa. Tällä kertaa jatketaan myös tilastojen parissa, nimittäin SEGA ja Creative Assembly jakoivat Total Warin Twitter -tilillä pieniä nippelitietoja liittyen suosittuun Total War: Warhammer -strategiapeliin. Statistiikka ei ole yhtä tarkkaa kuin XCOM 2:n kohdalla, mutta varmasti tämä kiinnostaa ainakin Total War -pelisarjaa pelaavia sekä Warhammer -faneja.

Kohta melkein vuoden ulkona ollut Total War: Warhammer on kerännyt runsaasti peliaikaa. Pelissä on nimittäin pelattu matseja yli 100 miljoonaa kertaa. Kun yhteen lasketaan vielä esimerkiksi kampanjan muut oheistoiminnot, niin peliä on pelattu 1,498,423,283 minuuttia. Toisin sanoen yhteensä TW: Warhammeria on pelattu 2,850 vuotta. Huiman isoja lukuja kohta vuoden vanhalta peliltä.

Mitkä kansat ovat sitten tehneet eniten voittoja kyseisessä fantasiamaailmassa? 26% taisteluiden voitoista kuuluu imperiumille (Empire), eli ihmiset ovat olleet pelissä iso luu. Toiseksi eniten voittoja ovat saaneet kääpiöt (Dwarfs) 17% avulla, mutta aivan heidän takanaan kuudellatoista prosentilla haahuilee kuolleiden armeija vampyyrien johdolla (Vampire Counts). Seuraavaksi eniten voittoja ovat saaneet vihernahkaiset örkit ja peikot eli Greenskinsit (14%) ja örkkien jälkeen eniten glooriaa ovat napanneet kaaoksen armeija (Chaos) kymmenellä prosentilla. Moni joukko on joutunut voittojen suhteen alle kymmenen prosentin, johon kuuluu muun muassa haltijat (Wood Elves) seitsemällä prosentilla, Beastmenit kuudella prosentilla ja vähiten voittoja ovat saaneet toinen ihmiskunta eli Bretonnia neljällä prosentilla. Bretonnian kohdalla täytyy kuitenkin muistaa, että kyseinen kansa on vasta ilmestynyt DLC:n muodossa. 

Taisteluiden aikana pelissä on kupsahtanut yhteensä 49 miljardia sotilasta (keskimääräisesti yhdessä ottelussa kupsahtaa 486 sotilasta). Kansojen lordeista eniten kuolemia on aiheuttanut imperiumin Karl Franz yhteensä 59,287,402 tapolla, kun taas vähiten tappoja on tehnyt vampyyreiden Heinrich Kemmler, jonka lukuja ei kuitenkaan paljastettu. Pienenä faktana lisäksi kerrottiin, että Bretonnian julkaisusta lähtien heidän Gren Knight on ottanut hengiltä 12 sotilasta per sekunti. Kovia lukuja strategiapelissä! Entä tavallinen sotaväki? Eniten tavallisista sotilasjoukoista tuhoa on aiheuttanut imperiumin Swordsmenit, jotka ovat tehneet 5% kaikista kuolemista. 

Kampanjan vaikeustasojen valinnat ovat myös mielenkiintoista luettavaa. Eniten kampanjoita on aloitettu Normal -vaikeustasolla ja tämän jälkeen eniten Easylla. Kolmanneksi eniten taisteluita on startattu Hardilla, jonka jälkeen neljänneksi sijoittuu Very Hard. Tarkempia lukuja näistä ei ole annettu, mutta kaikista vaikeinta Legendary -vaikeustasoa on pelattu vähiten, joka on prosentteina kaikista aloitetuista kampanjoista 0,2. Tämä kertoo paljon pelin haastavuudesta!

Total Warien yksi isoin osanen on myös moninpeli, joten tästä aiheesta kerrottiin kaksi pientä faktaa: Eniten sekä vähiten voittoja saaneet joukot. Eniten voittoja ovat saaneet Mousillon, joka on vampyyreiden joukon yksi pienempi ryhmä. Vähiten voittoja taas on kerännyt Bretonnian ryhmä Bordeleaux. 

Total War: Warhammerin tilastot näyttävät tällä hetkellä tältä. Mitä tunteita kyseiset tilastot herättävät TW: Warhammer -pelaajissa? Saa kommentoida!



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Nintendo Switch -pelit: Mitä löytyy ja mitä on tulossa?



Nyt kun Nintendo Switch on julkaistu virallisesti (arvioni laitteesta voi lukea täältä), niin tietenkin yhtenä isona kysymyksenä kuuluu, että mitä kaikkia pelejä kyseiselle konsolille sitten saa tai on tulevaisuudessa saatavilla. Tässä postauksessa käydään tämä asia lävitse.

Useammalta taholta on tullut palautetta Nintendolle siitä, että konsolin julkaisupelien määrä on melkoisen vähäinen, puhumattakaan vielä isompien pelinimien puuttumisesta (toisaalta Nintendon historiaa katsoessa tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta). Tämä pitää paikkaansa, nimittäin Switchille on saatavilla näin heti julkaisukynnyksen aikana vain ja ainoastaan 18 eri peliä, joista jopa viisi kappaletta on vanhempia Neo Geo -retropelejä, eli hirveästi ei Switchillä päästä vielä täysin uusia pelejä pelailemaan. Huomioitavaa on myös se, että näistä 18 pelistä ainoastaan viittä myydään kaupoissa retail -versiona, eli fyysisten pelien määrä on vielä vähäisempi.

Tämä voi kuulostaa hölmöltä, mutta veikkaan isojen nimikkeiden ja pelien vähyyden olevan jopa strateginen veto Nintendolta. Väitteeni perustuu vahvasti Nintendon historiaan, tarkemmin vuoteen 2012, jolloin Nintendon aikaisempi konsoli Wii U julkaistiin. Wii U:n julkaisupelien lista oli laaja ja se sisälti isoja nimikkeitä, kuten Assassin's Creed 3, Batman: Arkham City - Armored Edition, Call of Duty: Black Ops II, Tekken Tag Tournament 2, Mass Effect 3: Special Edition ja niin edelleen. Harva ei edes muista, että näitä pelejä julkaistiin Wii U:lle ja syy on melkoisen selkeä: ne eivät loppujen lopuksi käsittääkseni tainneet myydä kovinkaan hyvin. Tässä ei tarvinnut kauaa odottaa, kun kolmannen osapuolen pelijulkaisijat ja kehittäjät katosivat Wii U:n parista yksi toisensa jälkeen.

Veikkaan, että Nintendo ei halua Switchille samanlaista kohtaloa pelien suhteen kuin Wii U:lle kävi jo heti sen alkutaipaleella, joten se jätti isoilla nimikkeillä mässäilyn myöhemmäksi. Julkaisupelien listaa tutkiessa täytyy kuitenkin sanoa, että olisi ollut järkevää omasta mielestäni yrittää saada huhtikuussa ilmestyvä Mario Kart 8 Deluxe -ajopeli jo heti julkaisuun mukaan. Tältä näyttää Switchin julkaisulista Euroopassa:

Retail -pelit:

  • The Legend of Zelda: Breath of the Wild
  • 1-2-Switch
  • Just Dance 2017
  • Skylanders: Imaginators
  • Super Bomberman R
Pelkästään digitaalisesti ladattavat pelit (tällä hetkellä):

  • I Am Setsuna
  • Snipperclips
  • Shovel Knight
  • Fast RMX
  • Voez
  • New Frontier Days: Founding Pioneers
  • Vroom in the Night Sky
  • Othello
  • Neo Geo Shock Trooper
  • Neo Geo World Heroes
  • Neo Geo King of Fighters '98
  • Neo Geo Waku Waku 7
  • Neo Geo Metal Slug 3 

Kuten huomaatte, niin lista ei itsessään ole kummoinen. Zelda on koko listan ainut pelaajakuntaa kokonaisuutena ajatellen isoin ja houkuttelevin nimi, kun taas esimerkiksi retail -pelien loput neljä peliä houkuttelevat lähinnä lapsiperheitä ja niitä pelaajia, ketkä tykkäävät pelata porukalla erilaisia partypelejä samalta sohvalta. Digitaalisesti ladattavissa peleissäkin on ihan toimivia ja hyviä tapauksia, mutta mikään niistä ei ole itsessään Switchille myyntivaltti. Yleisesti katsoen Switchin julkaisupelit ovat laadullisesti vankkaa keskitasoa, mutta Zelda pois luettuna joukossa ei ole yhtään kuluttajamassaa liikuttavia pelejä.

Mitä pelejä sitten on vielä tulossa? Otetaan ensin katsaus ihan lähitulevaisuuteen ja tehdään se listan muodossa (Huom! Seuraavat listat eivät todennäköisesti ole täydelliset, joten sieltä voi puuttua monikin peli). Seuraavassa listassa ovat ne pelit, mitkä saapuvat aivan lähitulevaisuudessa varmuudella retail -versiona:

  • The Binding of Isaac: Afterbirth+
  • Has Been Heroes
  • Mario Kart 8 Deluxe
  • ARMS
  • Splatoon 2
  • Dragon Quest Heroes 1 & 2
  • Redout
  • Disgaea 5 Complete
  • Rime
  • Puyo Puyo Tetris
  • LEGO City Undercover
Seuraavaksi listataan kaikki loput tällä hetkellä vuodelle 2017 luvatut Nintendo Switch -pelit tarkempaa ajankohtaa huomioimatta (niin retail- kuin digitaaliversiot):
  • Fire Emblem Warriors
  • Super Mario Odyssey
  • Xenoblade Chronicles 2
  • Blaster Master Zero 
  • Pocket Rumble 
  • Graceful Explosion Machine 
  • Mr. Shifty
  • Shakedown Hawaii 
  • Ultra Street Fighter II: The Final Challengers 
  • Rime 
  • Disgaea 5 Complete 
  • Sonic Mania 
  • Tumbleseed 
  • Troll and I 
  • Snake Pass
  • Dandara 
  • Stardew Valley 
  • NBA 2K18 
  • Runner3 
  • Elder Scrolls V: Skyrim 
  • Project Sonic 2017 
  • Wonder Boy: The Dragon's Trap 
  • Monster Boy and the Cursed Kingdom 
  • Celeste 
  • Steamworld Dig 2 
  • Yooka-Laylee 
  • Overcooked Special Edition
  • The Escapists 2 
  • Gonner 
  • Dungeon of Zaar
  • Kingdom, Two Crowns 
  • Flipping Death 
  • Wargroove 
  • Away: Journey to the Unexpected 
  • Battle Chef Brigade 
  • Duck Game 
  • Enter the Gungeon 
  • Hollow Knight 
  • Hover: Revolt of Gamers 
  • Ittle Dew 2 
  • Mutant Mudds 
  • NBA Playgrounds 
  • NeuroVoider 
  • Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas 
  • Pankapu 
  • Perception 
  • Portal Knights 
  • Rogue Trooper Redux 
  • Space Dave! 
  • Splasher 
  • State of Mind 
  • sU and the Quest for Meaning 
  • Tank It!
  • Terraria 
  • The Fall Part 2: Unbound 
  • The Jack Box Party Pack 3 
  • The Next Penelope 
  • Thumper 
  • ToeJam and Earl: Back in the Groove 
  • TowerFall Ascension 
  • Treasurenauts 
  • Ultimate Chicken Horse 
  • Unbox: Newbie's Adventure 

Tämän lisäksi vuodelle 2018 on varmistettu nimeämätön Fire Emblem -videopeli. Lisäksi seuraavat pelit ovat varmistettu Switchille, mutta julkaisuun liittyvästä ajankohdasta ei ole vielä tietoa (retail- ja digitaaliversiot):


  • 1001 Spikes 
  • Cave Story 
  • Constructor 
  • Cube Life: Island Survival 
  • Dragon Quest X 
  • Dragon Quest XI 
  • Dragon Quest Heroes I and II 
  • Dragonball Xenoverse 2 
  • EA Sports FIFA 
  • Farming Simulator
  • Flipping Death
  • Graceful Explosion Machine 
  • LEGO Worlds 
  • Minecraft
  • Minecraft: Story Mode - The Compete Adventure 
  • Rayman Legends: Definite Edition 
  • Redout 
  • Seasons of Heaven 
  • New Shin Megami Tensei 
  • Stardew Valley 
  • State of Mind 
  • Steep 
  • Syberia 3 
  • Project Octopath Traveller 
  • Taiko Drum Master 
  • New Travis Touchdown game 
  • New 'Tales of' RPG 
  • Old Time Hockey
Lista on jo näin konsolin alkuvaiheilla vaikuttavan kokoinen, mutta kuten moni varmasti huomaa, niin suurin osa tällä hetkellä tiedossa olevista peleistä ovat indie -painotteisia. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta edelleen ne isot nimikkeet ovat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kadoksissa. Oletettavasti nämä isot nimikkeet tulevat joko hiljattain esille ajan kuluessa (kuten monesti on käynyt), mutta tässä vaiheessa on pakko myös mainita, että ensi kesän pelitapahtumista (E3, Gamescom jne.) voi tulla erittäin mielenkiintoisia nimenomaan Nintendo Switchin suhteen. Saa nähdä, mitä kaikkea Switchille on vielä tulossa!


Studioita ja julkaisijoita, jotka ovat antaneet tukensa Switchille




Tekstin tietojen lähteet: nintendo.comEurogameren.wikipedia.org

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Nintendo Switch (Arvostelu)




Viime viikon perjantaina (3.3.2017) se tapahtui: Nintendo julkaisi kauppoihin vihdoinkin uuden konsolinsa, joka on melkoisen mielenkiintoinen tapaus. Kiinnostus oli konsolia kohtaan suuri, joten minä astelin kyseisenä perjantaina hakemaan oman kappaleeni kyseisestä laitteesta. Peruspaketin lisäksi mukaan tarttui kauan odotettu The Legend of Zelda: Breath of the Wild -peli. Konsolia on nyt käsitelty jo jonkin aikaa ja Zeldaa pelailtu, joten se iso ja tärkeä kysymys kuuluu: Miltä tuntuu Nintendo Switch?

MIKÄ ON NINTENDO SWITCH JA KUINKA SE TOIMII?

Tämän kaiken Switch -paketti sisältää (kuvasta tosin puuttuu HDMI -kaapeli
ja AC -adapteri)


Todennäköisesti jokainen jo tätä lukeva tietää, mikä Nintendo Switch on, mutta kertaus on opintojen äiti: Nintendo Switch on lyhyesti sanottuna eräänlainen hybridikotikonsoli, joka yhdistää itseensä kolme erilaista pelitapaa: Ensimmäisenä mainittakoon TV Mode, joka on nimensä mukaisesti pelaamista television ruudusta. Sitten on Handheld Mode, joka tekee Switchistä kannettavan käsikonsolin ja kolmanneksi konsolissa on vielä Tabletop Mode, jonka avulla konsolilla voidaan pelata esimerkiksi ulkona tuttavien kesken. 

Kuulostaa melkoisen erikoiselta, eikö vain? Seuraava kysymys kuuluukin, että kuinka tämä kaikki sitten toimii? Vastaus on, että kaikki toimii yllättävän yksinkertaisen helposti ja vielä todella nopeasti.

Nintendo Switchin emokonsoli muistuttaa hyvin paljon markkinoilta löytyviä tabletteja. Konsoli onkin raa'asti sanottuna käytänössä tabletti, joka sisältää 6,2 tuuman monikosketusnäytön (näyttö muoviseosta) sekä kaiket muut yleiset osat aina virtanappulasta pelikorttipaikkaan kuin kaiuttimista ääniliittimeen. Pelkän konsolin lisäksi tarvitset kaksi ohjainta eli Joy-Conia (jotka siis muistuttavat melko paljon Nintendo Wiin Wii Remote -kapuloita) ja täten pelaaja on jo valmis käyttämään kahta erilaista pelitapaa. Liittämällä todella helposti ja nopeasti kyseiset Joy-Conit konsolin sivulla oleviin kiskoihin on konsoli jo valmis käsikonsoliksi. Toinen vaihtoehto on kääntää konsolin takaa löytyvä tukijalka auki, jolloin konsoli pysyy pystyssä esimerkiksi pöydällä. Antamalla toisen Joy-Conin pelikaverillesi pystytte pelaamaan kahdestaan pelejä missä tahansa. Tämä on niin kutsuttu Tabletop Mode.
Telakan takaa avataan luukku, josta löytyy tarvittavat päätteet

Entä miten toimii televisiolla pelaaminen? Onko siihen jokin erillinen laite? Ei, televisiolla pelaamiseen käytetään edelleen samaa laitetta. Konsoli vain laitetaan kiinni telakkaan, joka on kytkettynä televisioon HDMI -kaapelin kautta. Telakassa on myös AC -adapteriportti (eli telakkaan vaaditaan virtalähde, joka tulee konsolin mukana) sekä USB -portti. Kun kaikki tarvittavat kaapelit on kytketty telakkaan, niin konsoli vain kiinni siihen ja kaikki on valmista television ruudulta pelaamiseen. Hauskaahan tästä TV Modesta tekee sen, että voit ottaa Switchin milloin vain pois telakasta, jolloin muutamassa sekunnissa äsken TV:ssä nähty kuva näkyy konsolin omasta ruudusta, eli laite on samantien valmis otettavaksi mukaan. Yksinkertaista, helppoa ja kaiken lisäksi nopeaa toimintaa. Tässä vaiheessa on muuten myös hyvä mainita, että telakka toimii samalla Switchin akkuvirran lataajana, eli Switch Joy-Stickeineen telakkaan kiinni, niin kaikki latautuu! 

NINTENDO SWITCHIN OHJAIMET

Vasen sekä oikea Joy-Con sekä siihen liitettävät Joy-Con Strapit


Kuten aikaisemmin mainittiin, niin Joy-Conit toimivat Switchin ohjaimina. Joy-Conit ovat hengenheimolaisia Wii Remote -ohjainten kanssa, nimittäin yhtäläisyyksiä näistä löytyy paljon. Joy-Conit eivät kuitenkaan ole keskenään identtisiä, nimittäin vasen ja oikea Joy-Con eroavat hieman toisistaan. 

Vasen Joy-Con sisältää L- ja ZL -painikkeet (eli ns. triggerit), miinus -painikkeen, analogisen sauvan, suuntapainikkeet, Capture -napin (eli screenshotteja varten, videonkaappaus on tietojen mukaan tulossa myöhemmin), SL- ja SR -painikkeet, SYNC -napin sekä tietenkin kiskon kiinnittämistä varten. Lisäksi vasen Joy-Con sisältää kiihtyvyysanturin sekä gyroskoopin. Yhteys konsoliin toimii Bluetooth 3.0:n avulla, joka mahdollistaa samalla liikkeentunnistuksen.

Oikea Joy-Con taas sisältää R- ja RZ -triggerit, Plus -painikkeen, A/B/X/Y -napit, analogisen sauvan, HOME -napin (eli suomeksi valikkonappi), SR- ja SL -painikkeet sekä tietenkin SYNC -napin ja kiskon. Oikea puolisko sisältää myös kiihtyvyysanturin ja gyroskoopin, mutta tämän lisäksi se sisältää liikettä tunnistavan IR -kameran. Yhteydet konsoliin toimii myös samaisen Bluetooth 3.0:n kautta, mutta Bluetoothin lisäksi oikeanpuoleinen Joy-Con sisältää toisenkin yhteysominaisuuden, eli NFC:n. NFC on tarkoitettu esimerkiksi amiibojen lukemiseen. En tällä hetkellä omista yhtään amiiboa, joten NFC:n toimivuutta en ole päässyt testaamaan. Olen kuitenkin kuullut, että se toimisi ihan hyvin.

Joy-Coneissa on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiäkin, koska nämä ohjaimet täydentävät toisiaan (vaikka niitä tästä huolimatta voidaan käyttää yksinäänkin). Molemmat sisältävät esimerkiksi HD Rumblen (eli värinän), jota Nintendo on mainostanut tarkkana. Ohjaimet käyttävät 525 mAh:n litiumioniakkua, jonka täyteen lataamisessa kestää noin 3,5 tuntia (ohjaimet ladataan Joy-Conien ollessa kiinni konsolissa ja mieluiten vielä telakassa ollessaan). Akku kestää myös melkoisen pitkään, nimittäin ohjainten akun kesto on arviolta noin 20 tuntia riippuen siitä, kuinka ohjaimia käytetään. 

Joy-Conit ovat melkoisen pieniä kapuloita ja ne ovat täten myös melko kevyitä (noin 50 grammaa kumpikin). Jos pelaajalla on isommat kädet, niin Joy-Coneilla pelaaminen Wii Remoten tavoin tai tabletop modessa voi olla hankalaa. Joy-Conien koko ei ole itselleni ongelma, mutta kokonsa vuoksi näppäimiä on sijoiteltu hiukan kömpelösti ja täten pelaamisestakin voi tulla joillekin pelaajille haasteellisempaa. Joy-Conit eivät mielestäni ole kuitenkaan huonot, vaan tietyissä määrin jopa todella hyvät sellaiset (verrattuna esimerkiksi Wii Remoteen): koostaan ja nappuloiden "hassuista" sijoituksista huolimatta sormet hakeutuvat juuri sinne, minne niiden pitääkin. Kyllä näilläkin ohjaimilla nyt muutamat todella hyvät Mario Kart -turnaukset saadaan aikaiseksi! Joy-Conit kuitenkin muuttuvat huomattavasti paremmiksi, kun niihin liitetään konsolin mukana tulleet Joy-Con Strapit (eli eräänlaiset laajennuskiskot hihnoilla) kiinni, jotka kasvattavat samalla ohjaimen kokoa. Strapeilla tuntuma paranee huomattavasti, joten suosittelen käyttämään niitä aina tarvittaessa.

Joy-Conit kiinni Joy-Con Gripiin, niin saadaan aikaiseksi perinteisemmän
oloinen peliohjain


Monella pelaajalla alkaa kuitenkin olemaan toinen ääni kellossa, kun Joy-Conit kiinnitetään peruspaketin mukana tulevaan Joy-Con Gripiin. Gripiin liitettäessä Joy-Coneista kehittyy perinteisemmän ohjaimen oloinen kapistus. Veikeän oloinen ohjain on oikeasti todella mukava kädessä ja sillä on hyvä pelata, mutta symmetrisen neliömäisyyden vuoksi se ei tunnu parhaimmalta mahdolliselta ohjaimelta ergonomian kannalta, joten joillakin saattaa sormissa tai käsissä tuntua pidempien pelailuhetkien jälkeen jumitusta tai muuta vastaavanlaista ikävämpää vaivaa. Itselläni tällaista ei ole kuitenkaan tullut vielä vastaan, joten pystyn lämpimin mielin suosittelemaan kyseistä viritelmää. Jos tämä ei kuitenkaan tunnu yhtään hyvältä, niin ei hätää: kaupoissa myydään Switchille Pro Controlleria, joka käytännössä muistuttaa Wii U:n omaa Pro Controlleria. Teille ketkä ette tiedä, miltä Wii U:n tai Switchin Pro -ohjain näyttää, niin se on ulkoasultaan verrattavissa Xbox -ohjaimiin. Kuten aikaisemmin on todettu, niin en tällä hetkellä omista mitään muuta tämän Switchin peruspaketin ja Zeldan lisäksi, joten en osaa sanoa yhtikäs mitään Pro Controllerin laadusta. Tiedoksi kuitenkin, että tällainen on myös olemassa.

Switchin ollessa käsikonsolimuodossa Joy-Conit tuntuvat hyviltä. Konsoli yhdistettynä Joy-Coneihin ei tunnu liian isolta eikä liian pieneltäkään, eli kokonsa vuoksi käsikonsolimuoto osuu nappiin. Nappiin osuu myös sen tuntuma ja väittäisin, että Switch on markkinoiden tämän hetken paras käsikonsoli juuri tuntuman suhteen. Hyvää työtä, Nintendo!

Nintendo Switchin ohjaimet ovat lähtökohtaisesti todella hyviä ajatellen Switchin monipuolista käyttötapaa, mutta ohjainten pienet piirteet saattavat haitata joitakin pelaajia suuresti. Onneksi Switch kuitenkin tarjoaa useita erilaisia vaihtoehtoja juurikin pelien ohjailemisen suhteen, joten melko varmasti sieltä löytyy juuri jokaiselle sopiva tapa pelata Switchin pelejä. Plussat tästä monipuolisuudesta!

SWITCHIN TEHOT

Käsikonsolimuodossa Switch näyttää tältä. Näyttöön heijastui kuvassa huoneen katto


Pelilaitteiden tehot tuntuvat nykyisin kiinnostavan kaikkia, joten totta kai tämäkin otetaan esille. Switchin suorittimena ja grafiikkaprosessorina toimii Switchille räätälöity Nvidia Tegra (mallia X1). Tämä mahdollistaa pelien pelaamisen televisiolla maksimissaan 1920x1080 resoluutiolla ja 60 FPS:llä, mutta handheld- ja tabletop -moodissa resoluutiot muuttuvat maksimissaan 1280x720:si, joka on myös Switchin näytön tarkkuus. 

On täysin selvää, että tehojen suhteen Switch häviää selkeästi kilpailijoilleen, eli PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Switch on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi kuin Nintendon aikaisempi konsoli, eli Nintendo Wii U. Tässä täytyy kuitenkin myös muistaa, että Switch on samalla myös käsikonsoli, joten tämän hetkisellä teknologialla ei suurella todennäköisyydellä voida tehdä yhtä tehokasta käsikonsolia kuin vaikka kotisohvan PS4. Vaikka Switch häviää kotisohvan konsoleille, niin tehojen suhteen kyseessä on silti tämän hetken markkinoiden tehokkain käsikonsoli. 
Switchillä ei todennäköisesti tulla koskaan näkemään yhtä komeita pelejä grafiikan suhteen kuin vaikka tällä hetkellä suosittuna oleva pleikkarin yksinoikeuspeli Horizon Zero Dawn. Minulla tai kenellä muullakaan tavallisella kaduntallaajalla ei ole varmaan harmaintakaan aavistusta, että mihin nimenomaan Switchille räätälöity Nvidia Tegra pystyy (lukuunottamatta sitä tietoa, että Tegra -malleja käytetään useasti juuri pelaamiseen suunniteltuihin tabletteihin). Melko varmaa on, että se ei todellakaan pääse PS4:n tai Onen tasolle, mutta toisaalta Nintendolla osataan hyödyntää varsin hyvin laitteiden sisällä piilevä rauta: tästä on hyvänä esimerkkinä nimenomaan uusin Zelda, joka näyttää aivan järkyttävän kauniilta graafisesti (yksi kauneimmista peleistä, mitä olen ikinä nähnyt) niin television kuin itse konsolin kautta katsottuna, eikä peli edes bugaile tai lagaa tämän myötä. Tämä on vasta Switchin alkua ja useimmiten konsolin vanhetessa pelit muuttuvat graafisesti aina paremman näköisiksi, kun kehittäjät alkavat hiljalleen löytämään konsolin tehojen salat. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Switchillä on voimaa pyörittää todella huikean näköisiä pelejä lagaamatta. Mainittakoon vielä lopuksi, että Switchin massamuistina toimii Samsungin valmistama eMMC -moduuli ja äänipuolen hoitaa Realtekin ALC5639.

AKUNKESTO


Switchin ollessa kytkettynä televisioon ei akusta tarvitse välittää ollenkaan, koska sehän tällöin lataa jatkuvasti itseensä virtaa. Isoksi kysmykseksi akunkesto kuitenkin nousee, kun konsoli otetaan matkalle mukaan. Käsikonsolimuodossa Switchin akunkesto on parhaimmillaan kuusi tuntia ja arviolta alimmillaan kolme tuntia, eli akunkesto riippuu paljolti pelattavasta pelistä. Esimerkiksi omassa testissäni Zeldaa pelatessani noin kahden tunnin paikkeilla Switchin akkua oli jäljellä enää 46%, eli arviolta akku olisi kestänyt juurikin sen kolme tuntia. Akunkesto on Switchin yksi isoimmista kiistakapuloista; periaatteessa alimmaiset kolme tuntia on oikeastaan todella paljon ajatellen kaikkia niitä pelejä, mitä sillä voi pelata. Alimmaiset kolme tuntia ovat myös sopiva määrä esimerkiksi muutaman tunnin juna- tai bussimatkalle, ajanvietteeksi sähkökatkon ajaksi, kaverin luona pelaamiseen tai mihin tahansa muuhun muutaman tunnin tilanteeseen, missä Switchiä voisi käyttää tai jopa tarvita. Kuitenkin huomattavasti pidempiä matkoja ajatellen jopa maksimi kuusi tuntia kuulostaa melkoisen lyhyeltä ajalta, koska onhan se oikeasti aika lyhyt aika verattuna moniin muihin kannettaviin laitteisiin. Toisaalta Nintendo 3DS- ja PS Vita -käsikonsoleiden akunkesto heittelee samoissa ajoissa Switchin kanssa, joten Switch ei tässä kuitenkaan jää kakkoseksi tai edes kolmanneksi, vaan melkoisen tasoissa kulkevat nämä kaikki konsolit akunkeston suhteen.

MUISTI

Telakassa ollessaan ja johtojen ollessa kiinni konsoli lataa akkuaan. Telakkaan
kertyy herkästi myös sormenjälkiä, kuten kuvasta näkyy


Jos Nintendo Switchin akunkesto on ollut puhuttava aihe, niin samaa voidaan sanoa myös konsolin muistista. Switchin järjestelmämuisti on kokoa 32GB ja tästä pelaajan käytettäväksi jää noin 25 gigaa. Muistin määrä on todella pieni, joten pelaajan täytyy melko tarkkaan katsoa, että miten käyttää konsolinsa muistia. Yksi hyvä tapa on esimerkiksi ostaa fyysisiä pelejä (fyysiset pelit eivät muuten ole enää alueellisesti lukittuja): fyysiset pelit eivät nimittäin asennu Switchille, kuten digitaaliset pelit. Toisin sanoen fyysisessä muodossa pelit vievät konsolilta vain pelitallennusten verran tilaa, kun taas digitaalisesti ladattu Zelda veisi Switchistä jo huimat 13GB:n verran muistia. 
Tässä ei ole kuitenkaan vielä mitään hätää, nimittäin Switchin muistia voidaan kasvattaa todella paljon, mutta tämä taas vaatii rahallista sijoittamista. Konsolin takaa olevan tukijalan alta löytyy nimittäin MicroSD -paikka, jossa toimii niin microSD, microSDHC kuin microSDXC. Tallennuskorttien suhteen täytyy kuitenkin aina varmistaa, että toimiiko kyseinen kortti Switchissä. Tällä hetkellä suurimman tallennuskapasiteetin omaava tallennuskortti, joka vielä toimii Switchissä on suuruudeltaan kaksi teratavua, joten rahaa käyttämällä konsoliin saadaan rutkasti muistia.
Ikävämpi puoli Switchin tallennuksissa kuitenkin on se fakta, että pelitallennuksia ei voida varmuuskopioida mihinkään tai siirtää esimerkiksi microSD -kortille. Pelitallennukset pysyvät konsolissa ja jos muisti alkaa täyttyä, niin pelaajan on aika poistaa omia pelitallennuksiaan. Mielenkiintoista nähdä, että tuleeko tulevaisuudessa tähän jonkinmoista ratkaisua esimerkiksi pilvitallennuksen myötä. Varmuuskopioinnin puuttuminen on melkoisen erikoinen ratkaisu, nimittäin Nintendon aikaisemmissa konsoleissa tämä on ollut itsestäänselvyys. No, aika näyttää. 

VALIKKO

Valikko on todella yksinkertainen ja helppokäyttöinen

Laitteista puhuttaessa yksi tärkeimmistä asioista itselleni on nimenomaan valikot. Surkeasti luodut valikot alkavat vain ärsyttämään entistä enemmän ajan kuluessa, mutta onneksi Switchin valikko ei ole tällainen. Päävalikko on hyvin simppeli, jossa isoissa keskellä olevissa ruuduissa näkyy konsoliin yhdistetyt pelit, vasemmassa ylänurkassa pääsee pelaajan profiiliin. Aivan alhaalla on taas omat nappulansa uutisiin, Nintendon eShopiin, kuva-albumiin, ohjainasetuksiin sekä muihin yleisiin asetuksiin ja viimeisenä nappi unitilaan. Samanlainen yksinkertaisuus näkyy kaikissa valikoissa, joten laite on todella helppokäyttöinen jopa pienille lapsille. 

KONSOLIN MUUT OMINAISUUDET

Kun tämän hetken muita pelikonsoleita mainostetaan jopa isoina viihdekeskuksina, niin tällä hetkellä Nintendo Switch on tämän osalta jäljessä. Ehkä Nintendo haluaa nimenomaan pitää Switchiä pelilaitteena? Ken tietää. Se on kuitenkin varmaa, että Switchillä on valmius multimedian pyörittämiseen, mutta tällä haavaa ei ole tiedossa, että onko laitteeseen edes tulossa nettiselainta, YouTubea, Netflixiä, Facebookia, Spotifya, Twitteriä tai muita vastaavia sovelluksia. Mihinkään näihin ei ole vielä sanottu kielteisesti mitään, mutta saapa nähdä!
Tällä hetkellä Switchin muut ominaisuudet ovat muutenkin vähissä: Virtual Console on tulossa konsoliin vasta myöhemmin, joten tällä hetkellä ainoiksi niin sanotuiksi "ylimääräisiksi" ominaisuuksiksi jäävät ruudunkaappaukset (videotallennus tulossa myöhemmin) ja niiden lähettäminen Facebookiin tai Twitteriin. Toki Switch sisältää vielä Nintendon perinteiset amiibo - ja Mii -tuet. 


MONINPELI (ELI NETTIPELAAMINEN)

Kauhistusta aiheutti pelaajissa tieto, että myös Nintendon nettipelaaminen muuttuu maksulliseksi. Switchin nettipelaaminen on ilmaista esimerkiksi Suomessa vuoden 2017 syksyyn asti, jolloin ilmestyy virallisesti Switchin Online Multiplayer -jäsenyys. Jäsenyys tämän hetken tietojen mukaan sisältää jäsenalennuksia ja jokaiselle kuukaudelle yhden ilmaisen NES -pelin pelattavaksi (peliä ei tosin saa omaksi). Lisäksi jäsenille saapuu Online Lobby ja Voice Chat sekä jäsenyys tietenkin takaa netissä pelattavan moninpelaamisen. 
Ystävien lisääminen (joka muuten hoituu ystäväkoodeilla), pääsy eShopiin, screenshottien jakaminen ja esimerkiksi Parental Control -sovellus ovat kuitenkin kaikkien käytettävissä.
Jäsenyyden hinnasta ei tällä hetkellä ole tietoa, mutta lähteiden mukaan se on huomattavasti halvempi verrattuna kilpailijoiden online -jäsenpalveluihin.

Tässä vaiheessa on myös hyvä muistuttaa, että useampien konsolien linkittäminen (max. 8) toisiinsa paikallisesti tai pelaaminen yhdellä konsolilla useamman pelaajan kanssa ei vaadi maksullista jäsenyyttä.


PELIT

Switchille saatava The Legend of Zelda: Breath of the Wild on ollut arvostelumenestys

Pelit ovat sitten jo itsessään yksi konsolin hankkimisen prioriteetti. Nintendo itse omistaa ison määrän huikeita yksinoikeuspelisarjoja, joihin lukeutuu muun muassa Mario, Zelda, Metroid, Star Fox, Pokémon, Kirby, Fire Emblem, Donkey Kong, Splatoon, Pikmin, Xenoblade ja monet muut huippunimikkeet. Tulevaisuudessa tulemme varmasti näkemään kyseisten pelisarjojen pelejä Switchillä, mutta isoin kysymys kuuluu, että mitä kuuluu kolmannen osapuolen peleille? Nintendo Wii U:lle kävi nimittäin melkoisen köpelösti, kun lähes kaikki kolmannen osapuolen studiot ja julkaisijat jättivät Nintendon oman onnensa nojaan. Tällä hetkellä kuitenkin tämä puoli näyttää melko lupaavalta: useammat isommat studiot ovat antaneet tukensa Switchille ja vähän aikaan sitten Nintendo julkisti tälle vuodelle yli 60 melkoisen nimekästä indie -peliä saapuvan Switchille.
Pelien suhteen Switchin tulevaisuus näyttää valoisalta, varsinkin kun konsolin ominaisuudet itsessään tarjoavat hyvin erilaisia mahdollisuuksia pelien luomiseen. Näin heti julkaisun jälkeen Switchin pelivalikoima ei todellakaan huimaa päätä, mutta tilanne voi olla erilainen vuoden 2017 loppupuolella. 


YHTEENVETO JA FIILIKSET

Nintendo Switch oli pakattu hyvin pakettiin. Jos Switchin koko kiinnostaa,
niin katsokaa paketin edessä ja takana olevaa kuvaa Switchistä: Konsoli on
täsmälleen sen kokoinen kuin kuvassa!


Nintendo on onnistunut luomaan todella innovatiivisen konsolin, josta ei ainakaan kunnianhimoa puutu. Nintendon kuuluisi myös olla ylpea laitteestaan: Switch on todellakin onnistunut konsoli. Kotisohvalta tai vaikka matkalla pelaaminen on täysin vaivatonta ja kaikki vielä toimii aivan loistavasti, oikeastaan jopa yllättävän hyvin. Switch ei ehkä ole se markkinoiden tehokkain konsoli varsinkin verrattaessa PlayStation 4- tai Xbox One -konsoleihin, mutta siinä on tarpeeksi potkua luoda graafisesti todella upean näköisiä pelejä niin televisioon kuin sen omaan näyttöön. Itse emokonsolin ja Joy-Conien monipuolisuus tuovat lisäksi paljon mahdollisuuksia Switchille kuin siihen kehitettäviin peleihin. Switch on lisäksi onnistunut luomaan pelaamisesta entistä sosiaalisemman ja hauskemman nimenomaan samalta sohvalta pelattaessa (tykkäänkin kutsua Switchiä "hyvän mielen konsoliksi"), mutta toisaalta se pystyy samalla tarjoamaan Zeldan kaltaisia upeita yksinpelikokemuksia. Joy-Conien pienet ikävät tekijät, muistin pienuus ja akunkesto ovat konsolin negatiivisimmat asiat, mutta hankkimalla lisää tarvikkeita nämä ongelmat voidaan minimoida helposti: Se vaatii vain enemmän rahallista sijoitusta.

On ymmärrettävää, että Nintendo Switch on kokonaisuus, joka ei vetoa kaikkiin. Ohjainten muotoilut, siihen tulevat pelit, konsolin oma olemus ja monet muut jutut voivat olla tähän haittatekijöitä ja tämä on ihan ymmärrettävää, varsinkin kun makuja on monia ja puhumattakaan vielä siitä, että Switch on itsessään muutenkin hyvin erikoinen tapaus. 

Nintendo Switch on mielestäni onnistunut konsoli, mutta Switchin muuttuminen superhitiksi vaatii silti niitä pelejä. Vaikka tulevaisuus näyttää lupaavalta pelien suhteen, niin Nintendon olisi hyvä saada konsolilleen myös vahva kolmannen osapuolen tuki, joka jatkuisi koko konsolin eliniän ajan. Vaikka Switch pystyisi saamaan vahvan menestyksen helposti jo pelkästään omilla yksinoikeuksillaan, niin suureen huippumenestykseen vaaditaan myös niitä muillakin konsoleilla nähtäviä pelejä. Koti- ja käsikonsolin yhdistelmä nimittäin varmasti houkuttelisi monien pelien hankkimisen mieluummin Switchille kuin sen kilpailijoiden laitteille, tosin tähän tietenkin vaikuttaa itse peli ja sen tyyli, esimerkiksi FPS -pelit Switchillä kuulostaa melkoisen hirvittävältä, mutta oikeastaan kaikki muu voi toimia melkoisen hyvin kyseisellä konsolilla. Ainakin itselläni vilisee silmissä useita vanhempia kuin tuleviakin pelejä, mitkä vain yksinkertaisesti toimisivat Switchillä loistavasti.

Nintendo Switch on teknologian ja monipuolisen käyttönsä vuoksi noussut itselleni tämän hetken suosikkikonsoliksi. Kun mietin koko Switch -pakettia aina onnistuneista monipuolisista ominaisuuksista tehoihin, niin väittäisin tässä olevan tämän hetken pelimarkkinoiden paras pelikonsoli. Jos Nintendo onnistuu lisäksi haalimaan konsolilleen oikeasti paljon hyviä pelejä ihan eri julkaisijoilta asti, niin Switch on vahvasti edellä verrattuna kilpailijoihinsa: kun muut panostavat vahvaan graafiseen ulosantiinsa ja tehoihin, niin samalla Switch vie muita sen monipuolisen pelattavuuden ansiosta. Se jos mikä on pelaamisessa tärkeää.


Nintendo Switch Play Together -traileri: