The Legend of Zelda: Breath of the Wild (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Nintendo EPD
  • Julkaisija: Nintendo
  • Julkaisupäivä: 3.3.2017
  • Alustat: Wii U, Switch
  • Pelattu: Switch
  • Kotisivut: http://zelda.com/breath-of-the-wild/
  • Ikäraja: PEGI 12

Breath of the Wild on ehdottomasti viime vuosien suhteen kenties kaikista odotetuin peli. Peliä on väännetty jo vuodesta 2013 lähtien ja alkuperäisen julkaisun piti tapahtua Wii U:lle jo vuosia sitten. Pelinkehitys kuitenkin venyi ja loppujen lopuksi uudesta Zeldasta tuli jopa Nintendon uuden konsolin julkaisupeli. Pidempi kehityskaari on selvästi tehnyt tulosta, nimittäin pelistä kehkeytyi samantien yksi parhaiten arvostelluista peleistä koskaan. Itsekin peliä odottaneena tällainen arvosteluglooria herätti jo suuria kysymyksiä pelkästään sen takia, että nykypäivänä pelille on melkoisen vaikeaa saada Metacriticin tulokseksi yli 95 ja Zelda repäisi luvuiksi samantien 97-98, eli pyöristettynä kympin suoritus. Vaikka seuraava ajatus on hyvin epätodennäköinen, niin silti mieleen heräsi kysymys: onko gloorian voinut aiheuttaa pelkkä pelin ympärillä ollut odotus sekä pelin kannessa majaileva sana "Zelda"?

Kun lähdin pelaamaan Zeldaa, niin nämä ajatukset katosivat samantien. Breath of the Wild näyttää jo heti alkumetreillä, että tätä peliähän ei vähätellä. Tällaiset maagiset tapahtumat ovat pelien suhteen harvassa, nimittäin lähes aina peleissä on ensiksi se niin sanottu "kokeillaan kepillä jäätä" -mentaliteetti. Tätä ei tapahdu Zeldassa, vaan peli imaisee pelaajan mukaansa samantien.

Kohti uusia seikkailuja!

Breath of the Wild on jo itsessään mielenkiintoinen Zelda -peli, nimittäin kyseessä on ensimmäinen avoimen maailman peli koko kyseisen pelisarjan pitkässä historiassa. Päällisin puolin avoimen maailman Zelda näyttää hyvin geneeriseltä open world -peliltä: torneihin kiipeämistä, tavaroiden keräämistä, kaupankäyntiä ja niin edelleen. Fakta kuitenkin on, että Breath of the Wild käyttää klassisen open world -pelisuunnittelun asetelmia todella uudenlaisella otteella. Uudenlainen ote on saanut aikaan sen, että osittain jopa hyvin kulahtaneet pelisuunnittelun osaset ovat saaneet aivan uudenlaista raikkautta Zeldan myötä. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu torniin kiipeäminen avaa pelin päähenkilö Linkille ainoastaan kartan palasia, joita ei oikeastaan edes tarvita pelin läpäisemiseen. Torniin kiipeäminen avaa toki myös kyseiselle paikalle pikamatkustuspysäkin, mutta siihen kaikki jääkin. Hyvin pieni ja osittain jopa mitätön asia, mutta kyseessä on kuitenkin kokonaisuutta ajatellen todella tärkeä osanen.

Avoimen maailman pelit ovat aivan liian usein kärsineet ongelmasta, jossa pelaajaa ikään kuin kuljetetaan narussa jatkuvasti paikasta A paikkaan B, jotta peliin kehitetty lineaarinen tarina saataisiin kerrottua tai jotta pelaaja saisi jonkin ominaisuuden, jonka avulla pelaaja pääsisi jatkamaan peliä. Tämä aiheuttaa useimmiten tuntemuksen, että peli ei olekaan niin avoin kuin se antaa itsestään ymmärtää. Breath of the Wild heittää tällaisen ajattelutavan roskakoriin. Kyseisessä pelissä voit nimittäin aivan alusta alkaen astella loppubossin luokse, jos siltä tuntuu. Peliin on tietenkin kehitelty tietynlainen polku tehtävien osalta, miten peli kannattaisi pelata. Kyseistä polkua ei ole kuitenkaan pakko kulkea, vaan kaikki pelin tehtävät voi tehdä ihan siinä järjestyksessä miten pelaaja itse haluaa, eikä pelin tarinakaan edes kärsi tästä. Tämä se vasta on aitoa open world -pelaamista!

Tällainen avoimuus tarinan osalta kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei pelin tarina itsessään ole kovinkaan erikoinen. Itse asiassa Breath of the Wildin tarina on melkeinpä samankaltainen kuin mikä tahansa muu Zelda -peli, mutta se sisältää tietenkin erilaisia tarinallisia twistejä sisällään: Link on ollut unessa sadan vuoden ajan, jonka aikana pelin maailman eli Hyrulen on ottanut valtaansa itse pahuus, eli Calamity Ganon. Linkin tehtävänä on voittaa Calamity Ganon ja täten pelastaa niin Hyrule kuin Ganonin kynsissä oleva prinsessa Zelda. Seikkaillessaan ympäri maailmaa Link yrittää samalla saada takaisin muistojansa ja ajoittain hän myös kuulee, että mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana. Lorea ja tarinaa kehittyy toisin sanoen nimenomaan oman seikkailemisen yhteydessä niin maailman ulkoasun, keskustelun kuin vaikka eri tekstinpätkien yhteydessä. Tällainen tarinankerronta on erittäin toimivaa suurissa open world -peleissä kuten Breath of the Wildissa, joka muutenkin sisältää todella upeita tarinallisia hetkiä.

Peli sisältää välianimaatioita, joista osa sisältää ääninäyttelyä ensimmäistä kertaa
koko Zelda -pelisarjan historiassa! 

Seikkailu on oikeastaan sana, jolla voisi kuvata koko Breath of the Wild -tuotosta. Pelaajalle annetaan heti pelin alussa kaikki Linkin kyvyt (eli hyvästit kykypuulle), jonka jälkeen pelaaja heitetään todella isoon, mutta samalla hyvin mielenkiintoiseen, elävään kuin todella persoonallisen yksityiskohtaiseen pelimaailmaan. Pelaajan tehtäväksi oikeastaan jääkin vain kaikkien varusteiden ja maaston hyödyntämisen opettelu, nimittäin Breath of the Wild on kuin Nintendon ikioma MGSV: The Phantom Pain. Jos ajattelet, että olisiko jokin tietty asia mahdollista toteuttaa, niin todella suurella todennäköisyydellä se on. Uusin Zelda antaakin aivan huiman määrän erilaisia tapoja toteuttaa asioita juuri pelaajan oman kekseliäisyyden myötä. Tämä taas luo jokaisen pelaajan Breath of the Wild -kokemuksesta juuri omanlaisensa: Breath of the Wildin päästoryn läpipeluun jälkeen olen alkanut katselemaan pieniä videopätkiä muiden pelaamisesta ja melkein jokaisessa videossa herään ajatukseen, että "ai, tuon olisi voinut tehdä myös noin!". Tämä kertoo melkoisen paljon pelin syvyydestä.

Linkin seikkaileminen ei ole pelkästään huvittelua ja maailman pelastamista. Seikkailu on samalla myös selviytymistä, ja tämän myötä Breath of the Wildiin syntyy lisää todella paljon yksityiskohtia liittyen itse pelin maailmaan ja sen tapahtumiin. Puhutaanpa vaikka niin yksinkertaisesta asiasta kuin sade. Useimmiten peleissä sade on vain hieno graafinen lisäys, jolla yritetään luoda kuvaa elävästä maailmasta. Sade elävöittää myös Zeldassa, jossa esimerkiksi kylien asukkaat menevät taloihin sateensuojaan ja puhuvat kenties huonosta säästä. Pelissä sateella on kuitenkin oikeasti myös merkityksiä, nimittäin uusin Zelda on täynnä X aiheuttaa Y:n tapaista vuorovaikutusta. Sade esimerkisi liukastaa seinien pintoja, jolloin Link ei pysty kiipeilemään niissä. Myös tulen sytyttäminen on märällä ilmalla mahdotonta. Jos maailmassa sattuu syntymään ukkosmyrsky, niin kannattaa tarkistaa kannettavien esineiden materiaalit: metalli johtaa sähköä, joten jos Link kantaa esimerkiksi metallista miekkaa, niin salama voi iskeä pelin sankariimme. Salama voi myös osua puuhun, joka taas voi aiheuttaa tulipalon. Tuli voi myös levitä itsekseen esimerkiksi heinikossa, jos tuuli sattuu olemaan kohdillaan. Vitsiläinen, nyt Link on mennyt niin kuumalle alueelle, että hän ottaa jo damagea. Mitenköhän Link saisi viilennettyä itseään kuumuudelta? Breath of the Wild on täynnä tämänkaltaisia tapahtumia, joten ihmeteltävää maailmassa riittää loputtomasti.

Upeita maisemia riittää vaikka muille jakaa

Pelissä on läjäpäin uuden oppimista, salaisuuksien löytämistä kuin erilaisten asioiden hyödyntämisen keksimistä. Uusin Zelda kuitenkin sisältää tämän ohella myös niitä tuttuja pulmatehtäviä. Maailmaan on nimittäin sijoitettu sata kappaletta niin sanottuja shrinejä, jotka sisältävät pieniä puzzle -kenttiä. Puzzle -kentissä pelaaja pääsee hyödyntämään omia tietoja ja taitojaan, joista lähes kaikki käytännössä liittyvät fysiikkapohjaiseen logiikkaan. Osa shrineistä on muutaman minuutin läpihuutojuttuja, kun taas osassa pääsee oikeasti miettimään pidemmäksi aikaa puzzlen ratkaisua. Peli sisältää myös pari isomman kokoluokan puzzle -luolastoa, mutta väittäisin tällä hetkellä shrinejen olevan aivopähkinöistä pitäville se haastavampi osuus. Puzzlet ovat aina olleet osa the Legend of Zeldan maailmaa, joten pieni aivojumppa myös Breath of the Wildissa on todella hyvä juttu seikkailun ohella, varsinkin kun pelin puzzlet ovat kaiken lisäksi todella oivaltavia sekä ensinnäkin hauskoja. 

Breath of the Wildissa on totta kai myös taisteluita. Peli sisältää useita erilaisia vihollisia, joilla jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Zeldassa on tällä kertaa myös lievää Dark Soulsmaisuutta, nimittäin todella moni vihollinen pystyy jo yhdellä iskulla pistämään pienen sankarimme jälleen kerran unten maille. Peli on kuitenkin avulias tapaus, nimittäin joissain tilanteissa pelaaja voi hyödyntää vihollisten teilaamisessa myös maaston ominaisuuksia, kuten esimerkiksi vieriviä kiviä tai mehiläisten pesiä. Useimmiten pelaaja joutuu kuitenkin taisteluun omin asein. Link pystyy väistelemään, parryamaan kuin blokkaamaan vihollisten liikkeitä kuin mikäkin RPG -pelin sankari. Taistellessa pelaaja tulee kuitenkin huomaamaan, että kaikki taisteluun tarvittavat välineet hajoavat erittäin helposti käsiin. Osa aseista voi hajota jopa muutamien lyöntien jälkeen (hajotessaan ase tekee muuten viholliseen enemmän osumaa). Tämä voi kuulostaa hyvin rasittavalta ominaisuudelta, mutta toisaalta peli tarjoaa jatkuvasti runsain määrin uusia aseita pelaajan käyttöön. Pelaaja voi löytää aseita luonnosta, aarrearkuista tai vaihtoehtoisesti jopa viedä vihollisten aseet itselleen joko viemällä ne kesken kahakan tai varastamalla ne vihollisten leireistä. Tällainen toiminta johtaa yksinkertaisesti siihen, että pelaaja tulee kokemaan suurimman osan pelin aseista ja samalla oikeasti tehokkaiden aseiden arvo nousee pelaajan silmissä suuresti. Kun aseet voivat hajota, niin niihin pienimpiin mölliköihin ei enää teekään mieli käyttää sitä tehokkainta asettaan. Kyseinen ominaisuus on myös siinä mielessä pirullinen, että nyt pelaajasta ei voi mitenkään tulla ylivoimainen sankari, vaan pelin samat vaarat elävät aina pelin alusta loppuun saakka. Mielestäni tämä on aivan loistavaa pelisuunnittelua kaikesta rasittavuudestaan huolimatta, joten en voi olla kuin pitämättä tästä ominaisuudesta.

Välillä päästään testailemaan Linkin taistelutaitoja

Pelin graafisesta puolestakin voisi sanoa sanasen. Breath of the Wild on ulkoasultaan melkoisen sarjakuvamainen, joten pelin tekstuurien suhteen peli jää melkoisen vähäpätöiseksi verrattuna useampaan muuhun tällä hetkellä markkinoilta löytyvään peliin. Sarjakuvamainen grafiikka on kuitenkin osattu hyödyntää loistavasti, nimittäin ajoittain pelaajan pysähtyessä pelin maailma näyttää kuin maalaukselta, joka on melkoinen saavutus. Zelda näyttää omasta mielestäni huomattavasti paremmalta Nintendo Switchin käsikonsolimuodossa kuin television ruudulta katsottuna, mutta ei se TV -ruudun Zeldakaan pahasti häviä kannettavaan versioonsa. Zeldan pikselit ovat käytetty onnistuneesti ja väittäisin jopa, että tyylillisesti kyseessä voi olla yksi hienoimmista ja kauneimmista peleistä, mitä olen nähnyt pitkiin aikoihin.

Vaikka pelillisesti ja ulkoasullisesti Breath of the Wild saa glooriaa asiasta kuin toisesta, niin täysin ongelmaton tapaus uusin Zelda ei todellakaan ole. Yksi pieni kritiikin aihe on esimerkiksi pelin inventaariosysteemi, joka osittain kärsii nimenomaan Switchin omassa versiossa. Inventaario on selvästi suunniteltu käytettäväksi Nintendo Wii U:n GamePadilla, joten yllättäen Switch -pelaajien inventaarion hyväksikäyttäminen on huomattavasti hitaampaa ja välillä jopa tönkömpää kuin Wii U:lla. Inventaarion käyttäminen Switchillä ei itsessään ole todellakaan hirveän huonoa, mutta siitä ikävä kyllä paistaa selvästi esille, että mille konsolille Breath of the Wildia on alun alkaen alettu kehittämään.

Toinen ongelma, joka on Zeldan kohdalla puhuttanut eniten on ruudunpäivitys. Kyllä, pelissä on todellakin ajoittain ongelmia ruudunpäivityksen kanssa. Usein ongelmat tulevat esille, kun todella yksityiskohtaisella alueella tapahtuu useita asioita kerrallaan, esimerkiksi taistelua ja sadetta. Ruudunpäivityksen pätkiminen on tosin niin matalaa, että se ei itsessään häiritse pelaamista tai pelinautintoa ja muutenkin tätä tapahtuu lähtökohtaisesti melkoisen harvoin. Kyseessä on kuitenkin melkoisen ison kokoluokan peli, joten olisi todella toivottavaa, että pienet harmittomatkin ruudunpäivitysongelmat saataisiin kokonaan kitkettyä pois. Positiivista tässä on kuitenkin se, että ajoittaisia lieviä ruudunpäivitysongelmia lukuun ottamatta peli ei sisällä bugeja tai muita häiritseviä tekijöitä. Ainakaan tällaisiin en ole vielä törmännyt.

Link shoppailemassa paikallisessa kyläkaupassa

Breath of the Wildissa on lisäksi kolmas enemmänkin omaan silmään häiritsevä tekijä kuin ongelma itsessään. Pelin maailmassa on sen enempää spoilaamatta useampia erilaisia alueita, joissa vallitsee käytännössä erilaisia ilmastovyöhykkeitä. Useimmiten pelin ilmastovyöhykkeiden vaihteleminen on onnistuttu luomaan melkoisen hyvin ja luonnollisesti, mutta muutamissa kohdissa tämä tuntuu todella epäluonnolliselta. Harvoin sitä tulee törmättyä paikkaan, jossa näen edessäni lumimyrskyisen talvimaiseman, mutta selän takanani on oikein ihanan oloinen aurinkoinen kesäpäivä. Kyseessä ei todellakaan ole mikään iso juttu, mutta tämä pisti vain silmään parissa kohtaa melkoisen paljon.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild on kokonaisuus, jota voidaan pitää arvokkaana aarteena tämän hetken pelien joukossa. Harvassa ovat ne pelit, jotka kirjaimellisesti luovat uudenlaisia käsityksiä siitä, että minkälainen open world -pelin täytyy olla. Breath of the Wild on aitoa avoimen maailman pelaamista, jossa pelaajan kekseliäisyys ja asioiden oppiminen yhdistettynä seikkailemiseen rakentavat maailman ja pelikokemuksen, joka on jokaisella pelaajalla omanlaisensa tapaus, mutta silti yhtä upea kokemus. Vaikka pelaaja olisi tehnyt kaikki pää- sekä sivutehtävät, niin pelistä löytyy silti aivan järkyttävä määrä tekemistä, olkoon se sitten ruoka- tai eliksiirireseptien keksimistä, Hylianin kielen dekoodaamista (mitä yritän seuraavaksi lähteä ratkomaan itse, vaikka tiedän kaikkien aakkosten löytyvän jo internetin ihmeellisestä maailmasta), kylissä oleskelua tai vaikka yksinkertaisesti Hylianin maailman salaisuuksien löytämistä (niitä on kuulema aika paljon). Breath of the Wildissa on aivan älyttömän paljon tekemistä ja kaiken maailman mitätönkin puuhailu on oikeasti huisin hauskaa, kun elävä maailma ja sieltä löytyvät persoonalliset NPC -hahmot ja eläimistö kaikkine yllätyksineen tarjoavat jatkuvasti pelaajalle jotain uutta mihin tarttua. The Legend of Zelda: Breath of the Wild on yksi peli siitä harvinaisesta joukosta, joka on jo syntyessään klassikko, jota vielä muistellaan lämmöllä useiden vuosikymmenien päästä. Itselleni kyseessä on ainakin yksi parhaimmista peleistä, mitä olen ikinä pelannut.



ARVOSANA:

10



POSITIIVISTA:

+ Värikäs ja todella syvällinen pelimaailma
+ Iso määrä kausaliteettia (eli syy-seuraussuhteita)
+ Suuri määrä salaisuuksia
+ Puuhailtavaa on lähes loputtomasti


NEGATIIVISTA:

- Ajoittaiset, mutta lievät ruudunpäivitysongelmat





The Legend of Zelda: Breath of the Wild - Nintendo Switch Presentation 2017 Traileri:







Kommentit