Drawn to Death (Arvostelu)



  • Kehittäjä: The Bartlet Jones
  • Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
  • Julkaisupäivä: 4.4.2017
  • Alustat: PlayStation 4
  • Pelattu: PlayStation 4
  • Kotisivut: http://drawntodeath.com/en-us/age_gate
  • Ikäraja: PEGI 16

David Jaffen takataskussa on jos jonkinmoista meriittiä. Hänen tunnetuimmat saavutukset lienevät muun muassa God of Warin ja Twisted Metalin luomiset, joten miehen saavutusluettelo on jo näiden teosten vuoksi melkoisen kirkas. Jaffe on oman studionsa voimalla rakentanut jo vuodesta 2013 lähtien Drawn to Death nimistä räiskintäpeliä, joka ilmestyi vihdoin tässä kuussa; vieläpä ilmaisena PS Plus -tilaajille. Jaffen ansioluettelo on kuitenkin saanut aikamoisen kolauksen hänen uutukaisensa myötä. Näin arvostelun alkuvaiheilla voin jo todeta, että Drawn to Death on melkoisen huono peli.

Drawn to Death on eräänlainen neljän pelaajan areenamoninpeliräiskintä, joka yrittää olla 90-luvun shooter -pelien hengenheimolainen (DOOM, Quake, Blake Stone, Unreal Tournament, Wolfenstein jne.). Peli koostuu käytännössä erilaisista pienimuotoisista pelimuodoista. Vaikka pelimuotoja on muutamia erilaisia versioita, niin kaikki keskittyvät kuitenkin saman idean ympärille: saa muiden pelaajien hahmot hengiltä (Deathmatch). Pelissä on tällä hetkellä kuusi erilaista hahmoa, jotka kaikki ovat todella persoonallisen näköisiä: haipäinen naisninja, brittiläinen punkkari kuin kyborgivampyyri kertonee jo tästä paljon. Hahmoilla on lisäksi erilaisia kykyjä, jotka tekevät jokaisesta hahmosta hieman erilaisen pelattavan. Hieno juttu, mutta harmillisesti hahmot ovat vain järkyttävän huonossa balanssissa keskenään kykyjen suhteen.

Drawn to Deathin tuoksinnassa.

Ensinnäkin hahmoihin kehitetyt vahvuudet ja heikkoudet ovat luotu todella erikoisella tavalla. Lähes kaikissa peleissä esimerkiksi vahvuudet ovat pyritty luomaan logiikan avulla. Vesi tehoaa tuleen, lähitaisteluun perustuva hahmo ei pärjää kaukana oleskelevalle tarkka-ampujalle ja niin eteenpäin. Drawn to Deathissa asiat eivät ole kuitenkaan näin näkyviä logiikan suhteen: Hahmon A tietyt liikkeet tehoavat hahmoon B paremmin kuin hahmoon C. Mitään tarkempaa syytä ei edes anneta. Hahmo A nyt vain sattuu olemaan tehokkaampi hahmoa B vastaan, siinä se. No jep, sanon minä. Tämän lisäksi on erikoista, kuinka hahmojen henkilökohtaiset erikoishyökkäykset ovat todella epätasapainossa: tiettyjen hahmojen liikkeet vaativat huomattavasti paljon enemmän tarkkuutta kuin toisten (huomioiden vielä, että tarkempi isku ei kuitenkaan ole sen tehokkaampi kuin epätarkempi), ja joidenkin kyvyt ovat lisäksi selvästi hyödyllisempiä kuin muiden. Tiettyjen hahmojen välinen taistelu kykyjen suhteen tuntuukin kuin keskenään kinastelisivat Perjantai 13. -elokuvasta tuttu Jason Voorhees ja Punch-Out -pelisarjan Glass Joe. Jason sen tietenkin vie heittämällä. Tästä on siis hyvä aloittaa täysin epätasapainossa olevan pelin pelaaminen. Mainitsinko muuten, että pelaajan hahmo tekee aina sitä enemmän damagea, mitä enemmän hän on sillä pelannut? Uudella hahmolla pelatessa olet toisin sanoen hieman alakynnessä peliä pidempään pelanneita vastaan, koska olet niin sanotusti "uusi pelaaja". Jep, jep.

Kyvyt itsessään ovat osa Drawn to Deathia, mutta niin ovat myös taisteluvälineet, eli tässä tapauksessa aseet. Aseita on pelissä isot läjät ja ne ovat myös todella mielikuvituksellisia. Vaikka valikoima on suuri, koittuu ongelmaksi jälleen epätasapaino: ei ole mitään järkeä käyttää hauskan näköistä, mutta muuten hitaasti latautuvaa asetta, kun nopeammilla aseilla saat yllättäen huomattavasti pikaisemmin tulosta aikaan. Tämä korostuu sillä, että nopeillakin aseilla saa osua vihollishahmoihin useiden sekuntien ajan, kunnes hahmon elämäpalkki on täysin tyhjä. Tämä ei todellakaan ole viisasta pelisuunnittelua jo pelkästään pelin vauhdikkaan ideologian vuoksi. Heitetään kyseiseen soppaan vielä lisäksi aikaisemmat ongelmakohdat, niin eihän tästä sekamelskasta synny yhtikäs mitään.

Aina kuollessaan ja kierrosten alussa pelaaja lasketaan takaisin peliin yläilmoista käsin.
Drawn to Deathissa on kuitenkin hieman syvyyttä itse pelimekaniikan suhteen. Aseiden runsaudesta voi varmasti koota omalle hahmolle useita erilaisia optimivalintoja eri taktiikoille ja hahmojen kykyjä voidaan todennäköisesti hyödyntää monilla erilaisilla tavoilla, joita minä en ole välttämättä edes tajunnut. Harmillisesti tämä syvyys ei kuitenkaan pääse esille Drawn to Deathissa monien haitallisten liikkuvien osien vuoksi, jotka yksinkertaisesti heikentävät pelin kuvaa laadukkaana areenaräiskintänä. Ikävä homma, nimittäin minä silti näen pelin matseissa sen hauskuuden, johon Jaffe kumppaneineen on pelissä pyrkinyt. Väittäisin jopa, että jos pelaaja pystyy sulkemaan täydellisesti silmänsä kaikista mahdollisista ongelmista, niin pelaajalla on tällöin käsissään todella keskinkertainen areenaräiskintä. Pelistä pystyy varmasti nauttimaan jonkin aikaa, mutta tuskin pitkään.

Ikävä todeta, mutta pelin ongelmat eivät sijoitu pelkästään pelilliseen puoleen. Drawn to Deathin matsit eivät ole pitkäkestoisia. Yksi ottelu kestää korkeintaan kymmenen minuuttia. Muutamien minuuttien otteluiden eteen pelaaja joutuu odottamaan matsin alkua useita minuutteja (johon tarvitaan kolme muuta pelaaja). Drawn to Deathilla on isoja ongelmia matsien luomisessa enkä tiedä, johtuuko tämä serverien heikkoudesta vai pelaajien vähyydestä. Toisaalta se voi olla kumpikin syy samaan aikaan: yli puolet omista peleistäni keskeytyi serveriongelman vuoksi, mutta peli on myös sen verran heikko tapaus, että moni pelaaja ei todennäköisesti tule palaamaan pelin pariin muutaman ottelun jälkeen. Drawn to Deathin tulevaisuus ei näytä todellakaan valoisalta.

Palataan kuitenkin Drawn to Deathin konseptiin. Pelissä pelaaja ohjastaa hahmoaan angstisen, kenties jopa anarkistisen teinilapsen kouluvihossa, johon pelin teini on piirrellyt jos jonkinmoista piirustusta. Teini purkaa pahaa oloaan piirtämällä ja pelin ottelut kuvaavat kyseisen henkilön piirroksien tapahtumia. Näistä lähtökohdista syntyy pelin todella uniikki graafinen ulkoasu, josta annan ehdottomasti plussaa. Konsepti ei kuitenkaan näy pelkästään graafisuudessa: Koska pelin teinillämme on paha olo ja hän haluaa purkaa sitä, niin pelin kielenkäyttö on todella alatyylistä. Shokeeraavaan huumoriin pyrkivä Drawn to Death haukkuukin pelaajaa jopa todella ilkein sanoin jatkuvalla syötöllä ja tutoriaalissa peli jopa asettaa pelaajan muutamassa kohdassa puhtaasti naurunalaiseksi. Ymmärrän tällaisen todella ilkeän huumorin syyt pelin teeman vuoksi, mutta rehellisesti sanottuna se on todella poistyöntävää: monet pelaajat eivät muutenkaan siedä nettipeleissä muiden pelaajien törkeyksiä ja peli-innon pilaamista, joten miksi ihmeessä he sietäisivät peliä, joka tekee samaa kuin nettipelien häiriköt?

Drawn to Death on todella erikoinen tapaus.

Loppujen lopuksi on todella vaikeaa edes sanoa, mikä on Drawn to Deathin kohderyhmä. Totta kai peli pyrkii luomaan kontaktia areenaräiskinnöistä pitäville, mutta moni varmasti suuntaa katseensa genren huomattavasti parempiin peleihin. Entä teema? Pahaa oloaan purkava teini, joka on piirtänyt melkoisia piirroksia vihkoon höystettynä ilkeällä, shokeeraavalla huumorilla (jota oikeassa elämässä voisi laskea jopa tiettyjen mittareiden mukaisesti kiusaamiseksi). Jaffe on sanonut, että hän pyrkii pelillään tuomaan pelaajat takaisin 13-14 -vuotiaiksi lapsiksi. Itselleni tuli pelatessani enemmän mieleen, että pelillä pyritään juuri saamaan mukaan näitä tällä hetkellä eläviä 13-14 -vuotiaita, jotka juuri piirtelevät omiin vihkoihinsa ihmeellisyyksiä ja puhuvat törkeyksiä kaveriporukoissa. Tämän ikäiset voisivat jopa pitää Drawn to Deathia pelillisesti hyvänä, koska onhan se sentään saatu ilmaisiksi PS Plussan kautta (normaalisti maksaa 20 euroa. Mielenkiintoinen siirto, koska alunperin Drawn to Deathin piti olla free-to-play -peli. F2P -ideologiaa on myös jäänyt peliin muun muassa mikromaksujen myötä), eikä rahaa ole hankkia kaupasta parempia areenaräiskintöjä. "Ilmaiseksi saatuna tämä on hyvä peli". Ehkä ajatuksessani on perää. Tai sitten ei.

Drawn to Death on todella ongelmallinen tapaus. Pelin parissa pystyy kyllä viettämään hauskaa aikaa, mutta pelin laajat ongelmat, heikko pelisuunnittelu ja osittain jopa pelin ilkeily vie peliltä maton alta melkoisen nopeasti. Tällä hetkellä Drawn to Deathin ainoa myyntivaltti onkin, että se omistaa todella uniikin konseptin graafisuuden osalta. Pelillisesti se ei nimittäin tarjoa erikoisuuksia, eikä Drawn to Deathissa ole tällä hetkellä muutenkaan paljoa sisältöä: kuusi hahmoa, pari hassua karttaa sekä muutama Deathmatch -pelimuoto pienillä twisteillä. Jos peli halutaan nostaa potentiaaliseksi menestyjäksi, niin The Bartlet Jones -studion täytyy tarttua heti pelin ongelmakohtiin ja luoda pian parannuksia; tällä menolla ja tulevalla 20 euron hintalapulla pelin pelaajamäärä ei ainakaan tule kasvamaan. Täten veikkaan, että peli voi olla jo lopetettu parin vuoden sisällä. Toisin sanoen jos Drawn to Death kiinnostaa, niin suosittelen nappaamaan sen nyt ilmaiseksi PS Plussasta vielä kun voi. Jos mielenkiintoa ei herää, niin pelin voi todella hyvällä omallatunnolla jättää välistä.


ARVOSANA:

4

POSITIIVISTA:

+ Drawn to Death sisältää uniikin ulkoasullisen konseptin


NEGATIIVISTA:

- Peli on useassa asiassa epätasapainossa
- Serveriongelmat
- Pelillisesti todella mitätön



Drawn to Death PlayStation Experience -traileri:





Kommentit