King's Quest Chapter 1 -fiilistelyä

Pelattu PlayStation 4 -konsolilla

Tämän vuoden kesällä Sierran klassista pelisarjaa King's Questia aloitettiin elvyttämään uuden pelin myötä. The Odd Gentlemanin kehittämä ja Sierran sekä Activisionin julkaisema uusi King's Quest kuitenkin poikkeaa aikaisemmista KQ -peleistä. Ensinnäkin tällä kertaa peli julkaistaan episodimaisesti. Toiseksi kyseessä ei ole enää  point-and-click seikkailu, vaan peli muistuttaa enemmän perinteikästä seikkailupeligenreä. Itse olen nyt pelannut PlayStation 4:lla kyseisen pelin ensimmäisen episodin läpi ja ajattelin hiukan pohdiskella, minkälaisia tuntemuksia tämä nyt oikein herätti. Tavallisesti olisin tehnyt tästä arvostelun selkeyden ja kokonaisvaltaisuuden takia, mutta kun en ole koko peliä pelannut läpi (eikä kaikkia episodeja ole edes julkaistu), niin en voi tehdä mitään lopullista arviota. Toisaalta arvostelussakin painotan enemmän tekstiä kuin jotain arvosanaa (arvosana ehkä toimii enemmän sellaisena "selkeyttäjänä"), joten eipä sillä nyt niin väliä ole millä tavalla omat tuntemukset tuon esille. Tällä kertaa mennään siis näin.

Graafinen ilme on hyvin persoonallinen

King's Quest sijoittuu tarinallisesti fantasiamaailmaan, jossa saamme kohdata melko perinteikkäitä fantasiahahmoja lohikäärmeistä ritareihin. Aikaisemmista peleistä tuttu Graham on tälläkin kertaa valokeilassa. Nyt tosin kuningas Graham on jo melko vanha mies, mutta saamme silti kuulla hänen nuoruudestaan tarinoita herran itse kertomana. Ensimmäisessä osassa kuningas kertookin meille tarinaa siitä, kuinka hänen matkansa kohti ritarin arvonimeä oikein eteni.

En ala tarinaa tuota enempää spoilaamaan, mutta jos tuota stooria katselee yleisesti, niin se oli ihan hyvä. Se ei kuitenkaan ole mitään huippuluokkaa, mutta ei se nyt todellakaan mikään huono ollut. Sanoisin, että sellaista keskitasomaisen hyvää. Syynä tähän voi olla ihan se, että kyseessä on vasta ensimmäinen episodi, ja aihe pyöri aika paljon turnajaisten ympärillä, eikä mitään kummallista oikein tapahtunut. Olen melko varma, että tulevissa episodeissa päästään enemmän tarinallisesti vauhtiin.

Mikä kuitenkin yllätti minut kovin oli pelin toteutus. King's Questissa oleva atmosfääri on nimittäin erittäin mukaansa tempaava. Se, kuinka itse ohjailet nuorta Grahamia vanhan Grahamin samalla kertoen tarinaa lapsenlapselleen toi hyvin esille sellaista klassista satumaisuutta. Tästä isot kiitokset menevät Christopher Lloydin suuntaan, joka hoitaa vanhan Grahamin ääninäyttelyä aivan loistavasti. Myös Josh Keaton hoitaa hyvin oman osuutensa päähenkilön nuorena kuvana, mutta tosiasiassa ilman Llodia tarinankerronta olisi voinut olla melko huonoa tai ainakin atmosfääri olisi ollut miedompaa. Jälleen esimerkki siitä, kuinka ääninäyttelyllä on merkitystä.

Myös valintoja päästään tekemään King's Questissa. Käsittääkseni valinnoilla ei kuitenkaan pitäisi olla suurta merkitystä lopputuloksiin. Näin ainakin menee ensimmäisessä osassa.

Kokemus itse pelimekaniikasta on myös positiivinen. Grahamin ohjailu hienosti luodussa fantasiamaailmassa on rentoa ja samalla melko nopeaa. Kulkemisen oleminen nopeaa on vain hyvä asia, koska King's Quest sisältää paljon perinteistä, mutta samalla melko ärsyttävää "Tuo minulle se tietty asia, niin saat jotain tilalle" -jatkumoa. Tällaisen jatkumon luominen tarkoittaa myös tietysti sitä, että peli sisältää jonkin sortin puzzleilua. King's Questin puzzlet ovat kuitenkin erittäin yksinkertaisia ja helppoja, eli mikään oman elämänsä Garry Kasparov ei tarvitse olla. Tärkeää kuitenkin on, että seurailee ympäristöä tarkkaan, koska joskus tehtävän suorittamiseen saatetaan vaatia jotain hyvin pientä yksityiskohtaa jostain asiasta. Kaiken lisäksi tehtävät ovat idealtaan melko erilaisia, eli saman toistoa ei tarvitse pelätä.

Tärkeitä kysymyksiä, tärkeitä kysymyksiä...

King's Questin ensimmäinen osa oli hyvin rento kokemus. Tarinankerronta oli sujuvaa ja välillä sai myös hiukan hymähdellä typerille sanaleikeille (joita muuten kerrotaan melkein koko ajan) ja pilke silmäkulmissa väännetyille vitseille. Ehkä King's Questin atmosfäärin salaisuus on juuri se, että se ei ota itseään liian vakavasti. Vaikka näin on, niin samalla paketti pysyy myös kasassa. Aion palata King's Questin pariin varmasti jossain vaiheessa, mutta todennäköisesti odotan siihen asti, kunnes kaikki episodit ovat ulkona. Pääseepähän tarinan silloin kokemaan kokonaisena ilman mitään pitkiä taukoja.

Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan kuningaskuntaan. Luotto tulevaisuuteen on kova ainakin ensimmäisen osan myötä, mutta toisaalta selkäpiissä karmii ajatus pettymyksestä. Toivon, että seuraavissa osissa tulemme näkemään jo syvällisempää tarinaa. Tarinankerronta varmasti tulee jatkossakin toimimaan hyvin, mutta ei sekään auta King's Questia, jos itse kerronnassa oleva tarina ei pääse vauhtiin. 

King's Questissa ollaan panostettu myös maisemiin