keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Peliaika 5 vuotta




Niin se luonnon laki taitaa mennä, että kerran vuodessa sitä vanhetaan iän suhteen. Näin on käynyt tänään Peliaika -blogin kanssa, joka täyttää nyt huikeat viisi vuotta. Melkoinen luku, nimittäin tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että Peliaika on ollut olemassa puoli vuosikymmentä. Se on aikamoinen saavutus ainakin näin omaan korvaan.

Lyhyesti ja ytimekkäästi iso kiitos kaikille, ketkä olette höpinöitäni jaksaneet lukea enemmän tai vähemmän. Kuten olen joskus aikaisemminkin maininnut, niin kirjoittaminen on oikeasti loistavaa puuhaa ja entistä loistavammaksi se kehkeytyy, jos huomaa omilla teksteillään olevan myös niitä vastaanottajia eli näin tuttavallisemmin puhuttuna lukijoita. Se on oikeasti todella palkitsevaa näin henkilönä, joka on tykännyt aina kirjoittaa. Jotain on siis oikeasti tehty oikein. Toivottavasti olette viihtyneet tai edes löytäneet hakemaanne tietoa täältä Peliajasta, nimittäin se on myös minulle tärkeää.

Näin loppuun myös pieni päivitys blogin tulevaisuudesta. Kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, niin viime aikoina blogin julkaisutahti on hieman hiljentynyt niin sanotusta normista. Syy tähän on se, että uudet arkikuviot ovat päättäneet nostaa arjen tempoa rutkasti ylöspäin, eikä se ole tulevaisuudessa sieltä alaspäin laskemassa ainakaan hirveästi. Oikeastaan todennäköisempää on, että tempo tulee tästä vain kasvamaan. Toisin sanoen kiirettä on sen verran, että aivan kaikkeen ei vain yksinkertaisesti riitä aika. Jotta arkielämäni pysyisi yhtä viihdyttävänä ja mukavana kuin se on tällä hetkellä, niin olen päättänyt tehdä pieniä leikkauksia Peliajan kohdalla välttääkseni stressin syntymistä näin arkitouhujen ohella (uskokaa tai älkää, mutta peliblogin ylläpitäminen vie aivan älyttömän paljon aikaa): Ensinnäkin postauksia tulee olemaan ylipäätään tulevaisuudessa vähemmän ja arvioisin, että sellaiset parista kolmeen postausta kuukaudessa on tämän hetken arjessa realistinen tavoite ilman laadun heikkenemistä, mutta postausten määrän suhteen en voi siltikään ikävä kyllä antaa minkäänlaista sataprosenttista varmuutta. Toinen leikkaus koskee itse yhtä tekstityyppiä, nimittäin olen päättänyt poistaa "Ilmestyvät pelit" -listan ilmestymisen. Kyseinen poisto on todella ikävä, koska olen itse pitänyt näistä postauksista alusta alken (lokakuusta 2012 alkaen!) ja ne ovat olleet myös ihan suosittuja ainakin katselukertojen perusteella. Harmi vain, että ilmestyvien pelien kyyläys, etsiminen ja listaus vie aivan sikana aikaa, joten nyt minun on vain tehtävä näin ja päätös tuntuu oikealta. Jäihin menee myös ikuisuusprojektiksi kehittynyt videopuoli, mikä itseäni harmittaa siinä mielessä erittäin paljon, koska olin hankkinut jo esim. laadukkaan videokaapparin näitä videoita varten ja muutenkin tuolta digitaalisesta kirjastosta löytyy jos jonkinmoista intro- ja outro -pätkää valmiina käytettäväksi. Tätäkin varten olin jo puuhaillut melkoisen paljon, mutta toisaalta blogin kirjoittaminen, videoiden editoiminen, muut harrastukset + kiireinen arki kuulostaa jo sen verran hurjalta yhdistelmältä tällä hetkellä, että jätän mieluusti videosarjan aloituksen sinne pahvilaatikkoon estääkseni sitä stressin määrää, joka tuosta voisi syntyä. Toisaalta mikään ei estä sitä, etteikö esimerkiksi joskus sinne YouTuben puolelle saattaisi eksyä jonkinlaista materiaalia!

Vaikka pieniä ikävämpiä muutoksia olen joutunut nyt tekemään, niin Peliaika lähtee silti positiivisin ja innokkain mielin jahtaamaan kuudetta elinvuottaan. Kiitos siis kaikille näistä hetkistä ja toivottavasti sinäkin olet tulevaisuudessa mukana Peliajan seurana!




sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Thimbleweed Park (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Terrible Toybox
  • Julkaisija: Terrible Toybox
  • Julkaisupäivä: 30.03.2017
  • Alustat: PC, PS4, Xbox One, Switch, Android, iOS
  • Pelattu: PC
  • Kotisivut: https://thimbleweedpark.com/
  • Ikäraja: PEGI 12

90 -luku oli huikeiden point and click -pelien aikaa. Sellaiset pelifirmat kuin LucasArts ja Sierra olivat tuolloin kovaa huutoa ja onpa kyseisille peleille nykypäivänäkin oma vankka kannattajakuntansa. Tänä vuonna paluun menneisyyteen kuitenkin teki mies nimeltä Ron Gilbert, joka tunnetaan muun muassa sellaisista klassikoista kuin Monkey Island, Maniac Mansion kuin Day of the Tentacle, eli toisin sanoen Gilbert on tunnettu LucasArtsin peleistä. Nyt herra on tehnyt nykypäivään täysin uuden pelin nimeltä Thimbleweed Park, joka tarjoaa täysin puhdasta ysäriä point and click -pelin muodossa. 

Pelissä kerrotaan tarinaa vuodelta 1987. Mystisessä Thimbleweed Parkissa on tapahtunut murha, jota kaksi agenttia lähtee ratkomaan. Mysteerin ratkaisemisen aikana pelaaja kohtaa mitä erikoisempia tilanteita sekä tapaa uusia hahmoja, joilla osalla pelaaja pääsee jopa ohjamaan Maniac Mansionin tavoin: tästä joukosta löytyy esimerkiksi rääväsuinen ilkeän huumorin ystävä Ransome *beeping* -klovni, jolla ei tällä kertaa mene kaikki ihan täysin putkeen. Tarinallisesti Thimbleweed Park tuntuukin kuin yhdeltä kadonneelta LucasArtsin menneisyyden tuotokselta puhumattakaan vielä pelin graafisesta ulosannista. Maniac Mansion vilkuttelee!


LucasArtsin henkeä huokuu myös pelillisellä puolella. Klassiseen tapaan vasemmasta alakulmasta löytyy niin sanotut toimintanäppäimet ja oikealta pelaajan tavaralaatikko. Teknologiaa on kuitenkin sen verran paranneltu, että esimerkiksi pelaaja voi nopeuttaa oman hahmon liikkumistaan halutessaan. Toisin sanoen jälleen nostalginen veto Thimbleweed Parkilta, ja sehän toimii erittäin hyvin.

Kiinnostavin kysymys kuitenkin lienee pelin puzzleissa. Ysärin aikoihin seikkailupelien puzzlet saattoivat olla melkoisen sekavia, joissa ei ollut ollenkaan päätä tai häntää. Thimbleweed Parkissa on muutama hieman erikoisempi puzzle, mutta onneksi ne kaikki ovat kuitenkin helposti pääteltävissä, eli mitään aivan älyttömyyksiin meneviä aivopähkinöitä ei pelissä ole. Tämä on hyvä, nimittäin peli pystyy täten kantamaan mukanaan niitäkin pelaajia, kenellä ei ole entuudestaan kokemusta point & click -pelien maailmasta. Kyseessä onkin peli, jota voi helposti suositella pelaajan ensimmäiseksi point and click -seikkailupeliksi, jos esimerkiksi vanhemmat klassikot eivät jostain syystä kiinnosta tai nappaa. Toisaalta Thimbleweed Park syöttää pelaajalle melkoista vauhtia pieniä mainintoja LucasArtsin aikoihin, joten jos klassikot ovat pelaamatta, niin moni vihjaus menneisyyden tuotoksiin voi mennä herkästi ohi. Tällä on sinällään iso merkitys, nimittäin peli vihjailee melkoisen paljon nimenomaan ysärin pelien aikakaudesta, joka osittain on jopa pelin suola.


Yksi iso ja tärkeä maininta on myös pelin huumori. Thimbleweed Parkin huumori on useimmiten melkoisen ilkikurista ja naljailevaa, mutta se silti sisältää eräänlaista kevyehköä ja nokkelaa huumoria, jota yllätys yllätys, nähtiin myös 90 -luvun seikkailupeleissä. Toisin sanoen pelin todella laajassa dialogikatalalogista löytyy jos jonkinmoista sekopäistä vitsiä ja kaskua, täysin päättömiä aasinsiltoja kuin rasittavuuteen asti meneviä hokemia. Jos dialogi on sinulle tärkeä osa pelikokemusta, niin Thimbleweed Park kannattaa laittaa tällöin nimenä muistiin.

Thimbleweed Park on näin vuodelle 2017 todella iloinen piristys. Se, että kyseessä on ensinnäkin eräänlainen loistava kunnianosoitus vanhoille kunnoille point & click -peleille, niin se on samalla myös erinomainen peli. On kuitenkin vaikea uskoa, että Thimbleweed Parkista kehittyisi jonkin sortin nykyajan klassikko, mutta peli on hieno osoitus siitä, että vaikka peli sisältäisikin nykystandardeilla katsottuna 'vanhettunutta' tekniikkaa tai pelisuunnittelua, niin kyseessä voi silti olla loistava peli. Toimivaa ja hyvää tuotosta kun ei usein vuosiluvut kerro, saapi sitten inspiraationsa menneisyydestä saaneet teokset. Thimbleweed Park on ehdottomasti yksi tämän vuoden kovimmista peleistä, joka kannattaa testata, jos siihen tulee mahdollisuus.



ARVOSANA

9

POSITIIVISTA:

+
Ehdotonta 90 -luvun point & click -seikkailua nykyajassa
+ Tarina ja sen huumori
+ Puzzlet ovat itsessään melkoisen selkeitä logiikan suhteen


NEGATIIVISTA:

- Uusille pelaajille Thimbleweed Parkin nostalgisuus
voi tuntua liian isolta esteeltä


Thimbleweed Park - Launch Trailer



Kiitos arvostelukappaleesta!
Postauksen kuvat ovat Thimbleweed Parkin press kitistä.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Offensive Combat Redux! (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Three Gates AB 
  • Julkaisija: Three Gates AB, Slapshot Games
  • Julkaisupäivä: 18.09.2017
  • Alustat: PC
  • Pelattu: PC
  • Kotisivut: http://www.offensivecombat.com/
  • Ikäraja: PEGI 12


Räiskintäpelit ovat tällä hetkellä pelialan kuuminta hottia, joka näkyy muun muassa yksinkertaisesti siten, että kuukausittain pelaajille tarjotaan nenän eteen jos jonkinmoista räiskintäkokemusta. Osa näistä peleistä ottaa totisemman otteen pelaajista, mutta päinvastoin on tehnyt Three Gates AB, joka tuo räiskintägenreen huumorisävytteisemmän näkökulman. Memejä, trollausta, huumoria... Näistä aiheista on oikeastaan Offensive Combat Redux! niminen peli täysin tuotettu.

Näin heti alkuun on todettava, että Offensive Combat Redux! ei ole kovinkaan maailmaa mullistava peli millään mittarilla mitattuna. Peli sisältää muutaman perinteisen pelimuodon (deathmatch, team deathmatch, capture the flag) ja kahdeksan toisistaan todella poikkeavaa persoonallista pelikarttaa. Pelimekaniikat ovat todella keskinkertaiset ja ne eivät tarjoa pelaajalle mitään erikoista, mikä saisi ruudun toisella puolella olevan PC -pelaajan vavahtumaan innostuksesta. Offensive Combat Redux! tuntuukin hieman persoonattomalta tapaukselta pelimekaniikan suhteen, nimittäin se ei anna oikeasti mitään uutta tai muuta vastaavaa, joka saisi pelaajan pysymään pelissä mukana muutamia otteluita pidempään. Peli tuntuukin hieman hätäistyltä teokselta tähän massiiviseen räiskintäpelien suosion aikakaudelle. Kyseessä on FPS -räiskintää, ei muuta.

Vaikka Offensive Combat Redux! tuntuu hätäistyltä peliltä, niin siinä on silti omat pienet jekkunsa, joka tekee pelistä ihan nautittavan pelin ainakin hetkellisesti esimerkiksi kaveriporukan keskuudessa. Pelissä olevat taisteluvälineet ovat esimerkiksi suhkot hyvässä balanssissa keskenään, ja omia tarkkuustaitojaan voi harjoitella eräänlaisella ampumaradalla, jossa ammuntamaaleja voi siirrellä itse haluamalleen etäisyydelle. Isoin koukku nimenomaan oman peliporukan keskinäiselle pelaamiselle onkin sitten pelin huumori.


 Millä tavalla pelissä tuodaan esille huumoria? Lähtökohtaisesti oman hahmon kustomoinnin avulla, josta löytyy rekvisiittaa jos jonkinmoisen hahmon luontiin; banaani, hot dog, lännen mies, Anonymous, memet, Donald Trump, alienit, eläimet... Valinnanvaraa löytyy ihan komea määrä ja jos tekijöihin on uskominen, niin rekvisiitan määrän pitäisi kasvaa ajan kuluessa. Hahmoille on vielä tyrkätty jos jonkinmoista emote -tavaraa, josta löytyy niin erilaiset tanssiliikkeet, tea baggingit tai monet muut rasittavat tai hauskat liikkeet populaarikulttuurin tiimoilta. Näistä sitten vain tekemään hauskoja tilanteita tai lausahduksia pelikentälle. Negatiivisena asiana tosin voisi lisätä, että monet näistä rekvisiitoista maksaa pelin sisäistä rahaa, jota saa pelaamalla itse peliä. Onneksi pelaajalle kuitenkin annetaan heti alkuun sen verran valuuttaa, että moni pelaajan haluama vaatekappale tai hahmoliike on helposti saatavilla, eli käytännössä heti.


Offensive Combat Reduxilla on kuitenkin yksi iso ongelma, joka ei oikeastaan liity pelimekaniikkaan tai muuhun vastaavaan: pelaajien lukumäärä. Edes kahden pelaajan saaminen linjoille vie aivan julmetun paljon aikaa, joten jos kyseisestä pelistä haluaa päästä nauttimaan edes sen pienen hetken mihin peli pystyy, niin siihen tarvitaan oikeasti se oma peliporukka. Linjoilla nimittäin saattaa oikeasti olla parhaimmillaan se muutama henkilö, eikä siitä todellakaan saada aikaiseksi eeppisiä taistelutilanteita. Porukka kasaan, niin johan se hauskuus löytyy.
Offensive Combat Redux! on kokonaisuutena melkoisen keskinkertainen peli, jonka toteutus tuntuu jääneen hieman puolitiehen. Tilannetta ei tietenkään paranna pelin hiljaisuus online -rintamalla, mutta jos peliin saa mukaan tarpeeksi tuttavia pitämään hauskaa, niin kyseessä on oikein oiva muutaman illan hauskanpitopeli. Haluan vielä loppuun painottaa nimenomaan sanaa 'hauskanpitopeli', koska totista menoa Offensive Combat Reduxin ympärille on melkoisen haastavaa saada.


ARVOSANA:
7


POSITIIVISTA:

+ Persoonallinen ote huumorin kautta
+ Toimii hyvin kavereiden kanssa, kun ei haluta totista menoa


NEGATIIVISTA:

- Tuntuu hieman keskeneräiseltä
- Ei tarjoa pelimekaanisesti mitään spesiaalia
- Ei ole pelin vika, mutta online -puoli on melkoisen tyhjä


Offensive Combat Redux! -julkaisutraileri:



Kiitos arvostelukappaleesta!