 |
| Vasemmalla Street Fighter II, oikealla Street Fighter V |
Moni pelaaja on varmasti törmännyt kysymykseen, jonka aiheena on vanhempien pelien, eli niin sanottujen "klassikoiden" vertaaminen nykyisiin markkinoilla oleviin peleihin: kummat näistä ovat yksinkertaisesti parempia? Vastauksia tähän kysymykseen on kuultu jos jonkinmoista, ja nyt itse vastaan tähän kysymykseen tuoden mukaan myös hieman logiikkaa.
Jos kysymystä lähdetään näin alustavasti pohtimaan, niin kysymys itsessään on jo todella tyhmä, nimittäin jokainen tietenkin itse määrittää omassa päässään sen, että ovatko uudet vai vanhat pelit parempia. Oikeaa vastausta ei ole edes olemassa, vaan vastaus löytyy jokaisen pelaajan omasta sydämestä. Toiseksi kysymyksen asettelu on itsessään todella huono, nimittäin on olemassa paljon syitä, minkä takia esimerkiksi vanhat pelit jäävät täysin uusien pelien varjoon.
Mitä minä tällä käytännössä tarkoitan on se, että nykyisin videopelit ovat teknologian osalta huomattavasti paljon kehittyneempiä verrattuna esimerkiksi 30 vuotta sitten ilmestyneisiin peleihin. Ennen videopelien tekemiselle on jouduttu antamaan pienemmät raamit johtuen joko pelinkehittäjien omien työvälineiden tai itse pelilaitteen heikkojen (huom! silloin menneisyydessä sen ajan tehokasta huipputeknologiaa) tehojen vuoksi. Pelinkehittäjät ovat joutuneet toisin sanoen tyytymään siihen vähään, mitä teknologia on tuolloin pystynyt tarjoamaan (esim. Nintendon Luigi -hahmolla on vihreät vaatteet siksi, koska yksinkertaisesti silloin aikoinaan väripaletti oli todella rajallinen pelinkehityksessä). Nykyisin tilanne on toinen: teknologia on sen verran pitkällä, että pelinkehityksen raamit ovat niin korkealla, että peleihin on käytännössä mahdollista tehdä mitä tahansa, kunhan itse pelilaitteet jaksavat/pystyvät sitä pyörittämään (innovatiivisuudelle voidaan siis nykyisin antaa huikeat määrät tilaa). Tämä näkyy muun muassa siinä, että nykyisin peleissä on useimmiten paremmat kontrollit, monimutkaista pelimekaniikkaa, syvällisempää tarinaa sekä puhumattakaan vielä grafiikan paremmuudesta (grafiikka ei edelleenkään tee pelistä hyvää, mutta se on silti tärkeää ottaa huomioon tässä kysymyksessä: esim. pelien design kuuluu nimenomaan graafiseen osuuteen, ja sillä on erittäin tärkeä osanen peleissä). Videopelit ovatkin nykyisin huomattavasti paljon kehittyneempiä verrattuna menneisyyden peleihin, ja monien vanhempien pelien ainoiksi järkeviksi puolustuksiksi niiden paremmuudesta jäävätkin lähinnä puheisiin niiden vaikeudesta, mikä pitää ihan paikkaansa. Toisaalta vaikeita pelejä tehdään nykyäänkin, mutta moni näistä jää huomioimatta lähinnä sen takia, että pelejä tuotetaan nykypäivänä huomattavasti paljon enemmän verrattuna vuosikymmeniä taaksepäin olleeseen ajankohtaan. Vanhempia pelejä vielä puolustetaan "ne muuttivat ja mullistivat pelialaa" tapaisilla kommenteilla. Tämä pitää täysin paikkaansa, mutta ne ovat ainoastaan meriittejä nimikkeen takaa, eivätkä ne täten kerro mitenkään vanhempien pelien paremmuudesta verrattuna uusiin peleihin. Yksi monesti käytetty kommentti liittyen vanhempien pelien paremmuuteen on myös se, että ennen ei ollut DLC:tä, joita "käytetään rahastukseen". Pitää paikkaansa, mutta tämä taas ei jälleen kerran liity mitenkään pelien paremmuuteen: tämä on vain ja ainoastaan muutos markkinoissa ja bisneksessä, mikä on taas ihan täysin oma asiansa. Ajat ovat nimittäin muuttuneet, emmekä me pysty sinisilmäisesti vertaamaan vanhoja ja uusia pelejä ainakaan täysin suoraan keskenään. Ympäröivä maailma täytyy nimittäin muistaa ottaa huomioon näin tehtäessä.
Vaikka uudet pelit vievätkin vanhoja pelejä teknologian osalta kuin pässiä narussa, niin tämä ei millään tavalla heikennä menneisyyden pelien laatua hyvinä peleinä. Super Mario Bros. kuin SMB3 ovat edelleen aivan loistavia tasohyppelypelejä ja ne ovat myös siellä tasoloikkapelien kärkikastissa, vaikka näillekin peleille on kertynyt ikää jo noin 30 vuoden verran. Sama voidaan sanoa myös kohta 20 vuoden ikään pääsevästä Banjo-Kazooiesta. Tappelupelien puolelta taas esimerkiksi Street Fighter II tullaan varmasti muistamaan isompana nimikkeenä kuin pelisarjan uutukainen Street Fighter V. Diablo II:lla kuin UFO: Enemy Unknownilla on edelleen vankka pelaajajoukko, vaikka ikää näillekin peleille on tullut jo jonkin verran sekä puhumattakaan vielä siitä, että kummallekin kyseiselle pelille löytyy jo jatko-osia. Minäkin pelailen edelleen usein monia vanhempia pelejä, eikä takana aina ole edes nostalgian hakeminen vaan ihan se tosiasia, että vanhatkin pelit ovat aivan pirun hyviä tapauksia. Ennen pelinkehityksen raamit olivat ehkä pienempiä, mutta toisaalta niitä raameja osattiin myös hyödyntää loistavasti. Nykypäivään verrattuna monet vanhemmat pelit ovat todella simppeleitä tapauksia, mutta itse simppeli olemus on saatu toimimaan onnistuneesti. Hyvään peliin ei tarvita monimutkaista pelimekaniikkaa tai huippulaatuista grafiikkaa; hyvän pelin täytyy olla toimiva ja hauska, olkoon toteutustapa mikä tahansa. Tämän vuoksi minua usein harmittaa, että monet nykyajan pelaajat eivät halua koskea vanhoihin peleihin, koska "ne näyttävät liian vanhoilta ja täten ne näyttävät myös tyhmiltä". Oma on tietenkin valinta, mutta väitän tällaisella mentaliteetilla pelaavan pelaajan menettävän paljon upeita ja hienoja kokemuksia.
Vanhempien tai uusien pelien paremmuudelle ei siis ole oikeaa vastausta, eikä mielestäni sellaista tarvitse edes löytää. Tämä kaikki on täysin subjektiivista, enkä minä esimerkiksi halua todellakaan edes lähteä listaamaan mustavalkoisesti eri vuosikymmenien paremmuutta pelien suhteen. Ainut asia, mistä me kaikki pystytään olemaan oikeasti samaa mieltä on se, että uudet pelit ovat parempia teknologian suhteen, koska se on puhdasta faktaa. Kaikki muu onkin aivan täysin itse pelaajan pelimausta sekä kiintymyksistä kiinni. Oikeastaan ainut tapa, jolla tavalla tätä "paremmuutta" voitaisiin edes jollain tavalla mitata on aika. Odotetaan 20-30 vuotta ja katsotaan sitten, kuinka monta peliä esimerkiksi 2010 -luvulta muistetaan hyvin klassikon asemassa vuonna 2040 tai 2050 (niitä on varmasti monia). Jos emme vuonna 2050 saa päähän paljoa 2010 -luvun pelejä (mutta esim. 80 -luvun pelejä kyllä), niin tällä hetkellä markkinoilla olevat pelit ovat varmaan sitten olleet heikompia viime vuosituhannen peleihin verrattuna. Tai sitten ei. Siitä minä olen kuitenkin varma, että jokaisella vuosikymmenellä syntyy niin mestariteoksia kuin niitä täysiä floppeja, eikä mielestäni eri aikakausien pelien paremmuutta tarvitse edes verrata. Hyvä peli tulee todennäköisesti olemaan hyvä peli myös tulevaisuudessa. Hyvyyden titteli ei nimittäin helposti katoa ajassa.
 |
| Super Mario Bros. 3 -peliä pidetään edelleen yhtenä parhaimmista tasoloikkapeleistä |
 |
| Diablo II -pelillä on edelleen vankka pelaajakunta |
Vaikka uudet pelit vievätkin vanhoja pelejä teknologian osalta kuin pässiä narussa, niin tämä ei millään tavalla heikennä menneisyyden pelien laatua hyvinä peleinä. Super Mario Bros. kuin SMB3 ovat edelleen aivan loistavia tasohyppelypelejä ja ne ovat myös siellä tasoloikkapelien kärkikastissa, vaikka näillekin peleille on kertynyt ikää jo noin 30 vuoden verran. Sama voidaan sanoa myös kohta 20 vuoden ikään pääsevästä Banjo-Kazooiesta. Tappelupelien puolelta taas esimerkiksi Street Fighter II tullaan varmasti muistamaan isompana nimikkeenä kuin pelisarjan uutukainen Street Fighter V. Diablo II:lla kuin UFO: Enemy Unknownilla on edelleen vankka pelaajajoukko, vaikka ikää näillekin peleille on tullut jo jonkin verran sekä puhumattakaan vielä siitä, että kummallekin kyseiselle pelille löytyy jo jatko-osia. Minäkin pelailen edelleen usein monia vanhempia pelejä, eikä takana aina ole edes nostalgian hakeminen vaan ihan se tosiasia, että vanhatkin pelit ovat aivan pirun hyviä tapauksia. Ennen pelinkehityksen raamit olivat ehkä pienempiä, mutta toisaalta niitä raameja osattiin myös hyödyntää loistavasti. Nykypäivään verrattuna monet vanhemmat pelit ovat todella simppeleitä tapauksia, mutta itse simppeli olemus on saatu toimimaan onnistuneesti. Hyvään peliin ei tarvita monimutkaista pelimekaniikkaa tai huippulaatuista grafiikkaa; hyvän pelin täytyy olla toimiva ja hauska, olkoon toteutustapa mikä tahansa. Tämän vuoksi minua usein harmittaa, että monet nykyajan pelaajat eivät halua koskea vanhoihin peleihin, koska "ne näyttävät liian vanhoilta ja täten ne näyttävät myös tyhmiltä". Oma on tietenkin valinta, mutta väitän tällaisella mentaliteetilla pelaavan pelaajan menettävän paljon upeita ja hienoja kokemuksia.
Vanhempien tai uusien pelien paremmuudelle ei siis ole oikeaa vastausta, eikä mielestäni sellaista tarvitse edes löytää. Tämä kaikki on täysin subjektiivista, enkä minä esimerkiksi halua todellakaan edes lähteä listaamaan mustavalkoisesti eri vuosikymmenien paremmuutta pelien suhteen. Ainut asia, mistä me kaikki pystytään olemaan oikeasti samaa mieltä on se, että uudet pelit ovat parempia teknologian suhteen, koska se on puhdasta faktaa. Kaikki muu onkin aivan täysin itse pelaajan pelimausta sekä kiintymyksistä kiinni. Oikeastaan ainut tapa, jolla tavalla tätä "paremmuutta" voitaisiin edes jollain tavalla mitata on aika. Odotetaan 20-30 vuotta ja katsotaan sitten, kuinka monta peliä esimerkiksi 2010 -luvulta muistetaan hyvin klassikon asemassa vuonna 2040 tai 2050 (niitä on varmasti monia). Jos emme vuonna 2050 saa päähän paljoa 2010 -luvun pelejä (mutta esim. 80 -luvun pelejä kyllä), niin tällä hetkellä markkinoilla olevat pelit ovat varmaan sitten olleet heikompia viime vuosituhannen peleihin verrattuna. Tai sitten ei. Siitä minä olen kuitenkin varma, että jokaisella vuosikymmenellä syntyy niin mestariteoksia kuin niitä täysiä floppeja, eikä mielestäni eri aikakausien pelien paremmuutta tarvitse edes verrata. Hyvä peli tulee todennäköisesti olemaan hyvä peli myös tulevaisuudessa. Hyvyyden titteli ei nimittäin helposti katoa ajassa.
Kommentit
Lähetä kommentti