keskiviikko 2. elokuuta 2017

Splatoon 2 (Arvostelu)



  • Kehittäjä: Nintendo EPD
  • Julkaisija: Nintendo
  • Julkaisupäivä: 21.8.2017
  • Alustat: Nintendo Switch
  • Pelattu: Nintendo Switch
  • Kotisivut: http://splatoon.nintendo.com/
  • Ikäraja: PEGI 7


Ensimmäinen Splatoon vuodelta 2015 oli menestys. Nintendon täysin uuden räikeän pelisarjan ensimmäinen osa oli myynyt huikeat 4,8 miljoonaa kappaletta Nintendo Wii U:lla, jota voidaan pitää melkoisena menestyksenä ajatellen, että itse Wii U -konsolia myytiin maailmanlaajuisesti vain ja ainoastaan 13,56 miljoonaa kappaletta. Nintendo yrittää nyt jatkaa menestystarinaansa Nintendo Switchillä, kun pelisarja sai jatkoa täysin uudella Splatoon 2 -pelillä.

Myönnetäköön heti alkuun, että minulla ei ole kokemusta ensimmäisestä Splatoonista. Ennen Switchillä olleita Splatoon 2:n maailmanlaajuisia testisessioita ja itse julkaisua ainoat kokemukset itse Splatoon -sarjasta ovat oikeastaan olleet vain omat ihailevat katseet kyseisestä pelistä YouTuben ihmeellisestä maailmasta. Toisin sanoen itse Splatoon 2 -testien lisäksi pelin pelaaminen oli myös ensimmäinen kastautumiseni Splatoonin maailmassa ja täytyy sanoa, että tätä hetkeä on kyllä odoteltukin melkoisen innokkaasti. Pettymystä ei myöskään tullut.

Splatoon 2 on pelinä yksinkertaisesti netissä pelattava kolmannen persoonan räiskintäpeli, mutta se on todella poikkeava ja uniikki tapaus verrattuna genren toisiin osallisiin. Kun muut räiskintäpelit keskittyvät vihollisten päänahkojen keräämiseen, niin Splatoon 2 keskittyy maailman maalaamiseen räikeisiin neonväreihin. Pelin perusmuoto Turf War on nimittäin yksinkertaisesti maalaamista: pelaaja laitetaan 4 vastaan 4 otteluun, jossa voittajatiimi on se, joka on maalannut pelikenttää eniten tiimin omalla värillä. Vastustajien päänahkoja voi kyllä kerätä plakkariin ja se on myös yksi taktinen elementti voittoon, mutta maalaamisella pelaaja saa itselleen kaikista parhaimmat pisteet. Se jos mikä on hienoa.

Räikeät rähinät menossa

Pelimuotoja on toki muitakin, mutta niissäkin maalaaminen korostuu. Ranked -otteluissa löytyy esimerkiksi alueiden hallintaan perustuva Splat Zones, tornin liikuttamiseen keskittyvä Tower Control sekä Rainmaker nimisen aseen kuljettamista vastustajan alueelle, joka tunnetaan nimellä Rainmaker. Kun pääsee Rankedissa tasolle B-, niin pelaajalle avautuu kovan luokan League Battles -pelimuoto, jossa pelaajat pääsevät tosissaan ottamaan toisistaan mittaa. Ajoittain pelaaja pääsee myös pelailemaan Salmon Run -nimistä pelimuotoa, jossa pelaajat taistelevat suuria lohivihollisaaltoja vastaan keräten samalla kultaisia munia talteen. Yksinpelaajille on vielä tarjolla tarinallinen kampanja, joka käytännössä opettaa pelaajalle pelin aseiden ja kykyjen käyttöä pienten erilaisten pulmatilanteiden avulla. Yksinpelattavaa löytyy noin 6-9 tunnin verran pelaajan omasta tahdista riippuen, joten pelattavaa kyllä riittää. En kuitenkaan voi millään muotoa suositella Splatoon 2 -pelin hankintaa pelkästään yksinpelin vuoksi, nimittäin pelin pääidea sekä sielu pyörii nimenomaan moninpelin puolella. Kampanja on kuitenkin oikein onnistunut ja hauska tapa oppia Splatoonin pelimekaniikkaa yksinään. Kampanjan haastavuuskin nousee sopivaa tahtia loppua kohden.

Splatoon 2 sisältää mainion yksinpelin, mikä opettaa pelin aseiden käyttöä

Kun pohtii Splatoon 2:sta räiskintäpelinä, niin kyseessä on loppujen lopuksi erittäin kevyehkö räiskintäpeli. Noin kolme minuuttia kestävät nopeatempoiset moninpeliottelut menevät hetkessä ohi ja pelaaja pääseekin pelaamaan useita otteluita lyhyen ajan sisällä, nimittäin pelin serverit toimivat lähtökohtaisesti erittäin nopeasti. Kevyen räiskintäpelin kuvaa nostaa vielä se, että vaikka pelin idea on todella nerokas, niin se on myös todella yksinkertainen. Tästä huolimatta Splatoon 2 pystyy tarjoamaan erittäin taktista ja strategista syvyyttä, jos siihen junaan lähtee mukaan. Suurin osa taktisuudesta syntyy siitä, että pelaajan ohjastama inkling -hahmo pystyy muuttumaan eräänlaiseksi kalmareiden lohkoon kuuluvaksi mustekalaksi, jolloin pelaaja ensinnäkin pystyy liikkumaan nopeasti kentällä oman tiimin värin musteessa (vastaavasti vastustajan tiimin väri hidastaa ja pahimmassa tapauksessa listii pelaajan hahmon), mutta myös lataa "panoksia" omaan aseeseen. Jos tiimin väriä on seinällä, niin pelaaja pystyy kalmarimuodossa liikkumaan seinillä ja jos pelaaja on kyseisessä muodossa aivan paikoillaan oman tiimin musteessa, niin vastustajat eivät näe tällöin kyseistä pelaajaa. Tällaiset mahdollisuudet tuovat peliin rutkasti syvyyttä ja luo samalla jopa mahdollisuuksia erilaisiin jekkumaisiin temppuihin vastustajan pään menoksi. Tällaiset mahdollisuudet tekevät Splatoonista aivan järkyttävän hauskan pelin, jota jaksaa pelata tunti toisensa jälkeen.

Kissat toimivat otteluiden tuomareina.

Isoin yllätys itselleni Splatoon 2:n kohdalla on pelin vetovoimaisuus ja charmikkuus. Omasta inkling -hahmosta pystyy rakentamaan erilaisten vaatteiden avulla todella persoonallisen näköisiä kokonaisuuksia, pelin aseet ovat myös persoonallisia (esim. tavallisia maalipyssyjä, maaliteloja, pensseleitä, maaliämpäreitä kuin jopa NES Zapper, ja nämä olivat vasta pääaseita), pelin kaupunki Inkopolis Square viehättä urbaanilla olemuksellaan, pelissä oleva dialogi on todella veikeän huumoripitoista ja pelin eräänlainen musiikillinen teemakin maalaamisen ohella herättää niin kiinnostusta kuin intoakin. Tästä on hyvänä esimerkkinä pelin DJ -kaksikko Pearl ja Marina, jotka kertovat aina pelin aloittaessa Splatoon 2:n kyseisen hetken uutiset ja he myös järjestävät ajoittain suuret musiikkijuhlat, eli Splatfestin. Vaikka Splatoon 2:n maailmassa ei ole mitään mullistavaa tarinallista lorea, niin sen olemuksessa ja persoonallisuudessa on jotain sellaista magiaa, mikä yksinkertaisesti vain vie mukanaan. Ehkä se on se ilmassa vallitseva ilmapiiri, jossa kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, vaan otetaan rennommin ja pidetään vain hauskaa. Siinä Splatoon 2 ainakin onnistuu loistavasti.

Splatoon 2 on ehdottomasti loistava ja kaiken lisäksi erittäin hauska peli monessa suhteessa, mutta se sisältää silti muutamia hyvin erikoisia ratkaisuja, jotka eivät suoranaisesti ole negatiivisia asioita, mutta niiden olemassaolo herättää jonkin verran kysymyksiä. Isoin mainitsemisen arvoinen erikoinen ratkaisu on pelitiloissa ja kartoissa, nimittäin kaikki kartat ja pelimuodot eivät ole koko ajan saatavilla. Salmon Run -pelimuoto on esimerkiksi auki vain tiettyinä ajankohtina ja muissa pelimuodoissa pelaaja voi pelata vain ja ainoastaan kahdessa eri kartassa tietyn ajan sisällä (pois luettuna privaattiottelut). Kartat päivitetään tosin aina jokaisen tunnin välein, joten esimerkiksi Turf Waria jaksaa kyllä pelata sen tunnin ajan kahden eri kartan maisemissa, mutta toisaalta sitä toivoisi, että jokainen kartta olisi auki jatkuvasti, nimittäin kuuluvathan kartat pelin perussisältöön. Salmon Run -pelimuodon tosin voin nähdä vielä eräänlaisena hetkellisenä tapahtumana, mutta karttojen ajallinen rajoitus kummastuttaa. Toisaalta tällä tavalla jokainen kartta saa ainakin sen oman tähtihetkensä.

Salmon Run -pelimuodossa taistellaan joukossa tulevia lohia vastaan.

Neonvärinen Splatoon 2 on ehdoton valinta jokaisen Nintendo Switchin omistavan pelivalikoimaan, varsinkin jos vähänkin kiinnostaa räiskintäpelit. Splatoon 2 tuo ehdotonta vaihtelua ihan yleiselläkin tasolla pelimaailmaan ja kyseiselle pelille on varmasti tulossa valoisa tulevaisuus. Jos pelin kehittäjät jaksavat vielä tukea peliä pitkälle tulevaisuuteen uuden sisällön muodossa, niin Splatoon 2 tulee todennäköisesti kantamaan ainakin jonkinlaista kruunua koko Nintendo Switchin eliniän ajan. Tai no, ainakin niin pitkään, kunnes markkinoille saapuu Splatoon 3.




ARVOSANA:

9

POSITIIVISTA:

+ Hauskaa räiskintää, joka painottuu alueiden maalaamiseen
+ Persoonallinen ja mukaansa tempaava maailma
+ Pelattavaa löytyy paljon jokaisessa pelimuodossa


NEGATIIVISTA:

- Pelikarttojen rajoittaminen ajalla kummastuttaa



Splatoon 2 - julkaisutraileri



Kiitos Bergsalalle arvostelukappaleesta!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti