perjantai 26. elokuuta 2016

Syyskuussa 2016 ilmestyvät pelit




Tässä lista syyskuussa ilmestyvistä peleistä (levymuodossa):



2.9.2016


  • Metroid Prime: Federation Force (3DS)

8.9.2016


  • Just Sing (PS4, Xbox One)

9.9.2016


  • The Elder Scrolls Online: Gold Edition (PS4, Xbox One, PC)
  • XCOM 2 (PS4, Xbox One)

15.9.2016

  • NHL 17 (PS4, Xbox One)

16.9.2016


  • BioShock: The Collection (PS4, Xbox One)
  • ReCore (Xbox One)
  • Telltale´s Series Batman (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

20.9.2016


  • NBA 2K17 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
  • Destiny - The Collection (PS4, Xbox One)

27.9.2016


  • Forza Horizon 3 (Xbox One)
  • Forza Horizon 3 Ultimate Edition (Xbox One)

29.9.2016


  • FIFA 17 (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
  • FIFA 17 Deluxe Edition (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
  • Yesterday Origins (PS4, Xbox One)

30.9.2016


  • Beyond Flesh and Blood (PS4)
  • Farming 2017 The Simulation (PS3)
  • Forestry 2017 The Simulation (PS3)




Huom! Lista ei välttämättä sisällä kaikkia pelejä, jotka ilmestyvät tässä kuussa.





sunnuntai 21. elokuuta 2016

SpeedLink Martius Stereo Sound -pelikuulokkeet (Arvostelu)





SpeedLinkin tuotteista viimeisin saamani esine oli Martius Stereo Sound -pelikuulokkeet. Näppäimistö ja hiiri osasivat kumpikin pitää omat tehtävänsä hoidossa ja onnistuivat täten luomaan ihan positiivista kuvaa itsestään. Pelikuulokkeet tuntuvat kuitenkin olevan juuri niitä laitteita, joita vähemmänkin pelaavat ihmiset haluavat itselleen, eikä sinäänsä mikään ihme: kuulohan on tunnelman luomisen kannalta ja esimerkiksi pelaamisen suhteen hyvin tärkeä aisti ja täten olisi hyvä, että korvien päältä löytyisi sellainen laite, joka osaisi parhaiten hyödyntää kyseisen alueen aistireseptoreita. Kutkuttaako Martius siis näitä aisteja ollenkaan?

SpeedLink Martius on jälleen hyvin SpeedLinkmäinen: punaista ja mustaa yhdistelevä kuuloke, jonka korvaläppien ulkopuolella oleva Martius -logo heijastelee punaista valoa sen päällä ollessa. Lähtökohtaisesti kuulokkeet vaikuttavat aivan siltä, mitä SpeedLinkiltä odottaisikin: asiansa hoitava laite, johon on laitettu pientä hi-fistelyä, mutta se silti keskittyy lähinnä olennaiseen kaikin mahdollisin puolin, niin toiminnaltaan kuin rakenteeltaan. Kuitenkin kun alkaa käsillä koskettelemaan ja tutkimaan Martiusta, niin se alkaa tuntumaan helposti hajoavalta. Osittain tämä johtuu ihan siitä, että Martius on todella köykäinen laite. Se ei paina juuri paljoa, eikä se juurikaan rasita esimerkiksi korvia sen ollessa päässä pidempiä aikoja (plussana myös se, etteivät silmälasit ole häiriötekijänä millään tavalla). Osittain tämä johtuu myös ihan laitteen materiaalista: Korvaläpyskät ovat ulkopuolelta kovaa muovia, kuppien korvatyynyt ovat nahkalta näyttävää muovia ja itse sisältä punaista kangasta. Kuulokkeiden panta on päältä samanlaista nahakamaista muovia, mutta sitä on sisältäpäin tuettu jollain mystisellä materiaalilla, veikkaisin ohutta muovia. Pannan päähän koskettava osa on jälleen kangasta. Muovia on myös pannan sisällä muutenkin, nimittäin kun kuulokkeiden sankaa säädetään isommaksi, niin esille tupsahtaa punaista muovia. Mielestäni muovin käyttö sangassa, varsinkin tuollaisen kovemman muovin, on todella huono vaihtoehto. Tai ei suoranaisesti huono, mutta huonoin. Se antaa kyllä tukea laitteelle paljon, mutta suuremman taivutuksen myötä sanka voi irtisanoa itsensä irti huutamalla räks ja poks. Onneksi kuulokkeet kuitenkin ovat sitä kokoa, että ne menevät varmasti hyvin päähän monelle isopäisellekin henkilölle. Kannattaa kuitenkin olla varovainen sankoja vääntäessä: kyllä se joustaa jonkin verran, mutta ei paljoa.

Martius -kuulokkeiden äänentoisto on melko hyvää. Äänentoisto Martiuksessa on stereota, joten surround soundia pelaamiseen etsivät voivat kääntää katseensa pois. Stereoääni toimii, ja kyllä sitä mielellään näillä kuulokkeilla erilaisia pelejä pelaili (testissä oli mukana mm. HOI4, Cities Skylines, King's Quest, Tom Clancy's Splinter Cell...). Mitään moitittavaa ei oikeastaan äänen suhteen pelaamisessa ole: ihan perinteiseltä stereolta kuulostaa, Oikeastaan välillä ääni on niin stereota, että se kuulostaa aivan ns. "normaaleilta" kuulokkeilta. Mitään suurta ja mullistavaa ei ole tarjolla, mutta silti homma toimii. Äänentoistoa kokeiltiin myös musiikin kautta ja vielä muutaman eri genren kautta. Ensiksi testissä oli tietenkin oma suosikkigenreni eli rock and roll sekä metalli. AC/DC, ZZ-Top, Motörhead, Sabaton, U.D.O. kuin Obscura kuulosti Martiuksen kautta ihan hyvältä. Koska musiikkia tulee kuunneltua myös muista genreistä jonkin verran (ei tosin todellakaan niin paljoa kuin noita kahta aikaisempaa genreä), niin testissä oli myös esimerkiksi nykyaikaisempaa "poppimaisempaa" R&B:tä (eli ei sitä 50-60 -luvun rhytm and bluesia) ja esimerkiksi Rihannat, Justin Timberlaket ja Keri Hilsonit soivat ihan mukavasti kuulokkeista lävitse. Voisi siis sanoa, että musiikillinen puoli on Martiuksessa ihan kelpo tasolla. Kuten kuulokkeissa yleisesti, niin ääntä voi myös säädellä niin sanotulla johtokaukosäätimellä eli sillä johdossa olevalla muoviläpyskällä, jossa on äänen kovuutta säätävä rullausnappi. Kyseinen muoviläpyskä on ihan sopivalla korkeudella ja rullaaja pyörii ihan kevyesti. Mute -nappi on myös kyseisessä johtokaukosäätimessä, josta päästäänkin sitten itse mikrofoniin.

Koska kyseessä on pelikuulokkeet, niin täytyyhän niissä nyt olla tietenkin mukana myös mikrofoni. Martiuksen mikrofoni on kovaa muovia, joka vain käännetään vasemmalta puolelta ylhäältä alas, kun sille on tarvetta. Mikrofonin pituutta ei toisin sanoen voi säätää ollenkaan haluamakseen. Tämä tuottaa sitten tietenkin ongelmia silloin, kun pään koot voivat vaihdella huomattavasti. Joillekin mikrofoni voi tulla aivan suoraan suun lähettyville, kun taas osalle porukasta mikki voi olla jo turhan kaukana. Mikrofoni nappaa kyllä äänen testien perusteella sellaisella melko tavanomaisella tasolla (ei heikkoa, mutta ei mitään huippuakaan), mutta ongelmaksi koitui juuri välillä se, että äänen korkeuden vaihtelu puhuessa vaikuttaa myös äänen nappaamiseen. Puheesta ei esimerkiksi saattanut saada hiljaisemmalla äänellä puhuessa mitään selvää yksinkertaisesti sen takia, ettei mikrofonin ja suun välinen etäisyys ollu tarpeeksi hyvä. Onneksi mikrofoni on kyllä jollain tasolla sopivan herkkä äänen suhteen, mutta tästä huolimatta ei mikin taso yleisestikään ole mitään maailman parasta. Skype -puhelut varmasti onnistuvat ihan hyvin, mutta intensiivisiin pelien tuoksintaan mikki ei ole paras vaihtoehto. Toki sekin luonnistuu, mutta parantamisen varaa on jonkin verran.


YHTEENVETO:




Martius -pelikuulokkeet ovat osittain hyvät, mutta parantamisen varaa olisi monessa suhteessa. Äänentoisto stereona on ihan mukavalla tasolla ja Martiusta käyttää mielellään tämän myötä niin pelatessa kuin musiikkia kuunnellessa. Suurimmiksi ongelmiksi kuitenkin muodostuvat kuulokkeiden rakenne ja mikrofoni. Kuulokkeiden rakenne tuntuu ajoittain melko helposti rikki meneviltä esimerkiksi melko ohuiden muovisten sankojen takia. Tämä tekee tosin Martiuksesta todella kevyet kuulokkeet, mutta uskoisin sankoihin kohdistuneen hiukan liian kovan taivutuksen aiheuttavan räksäys -äänen melko helposti. Mikrofoni on myöskin täysin taipumaton, eikä sen pituutta voi säätää tai lähentää/kauentaa suuhun nähden. Tämä taas voi tuoda monenlaisia ongelmia äänen tason kanssa, kun tarkoituksena olisi kommunikoida toisten kanssa. Positiivisena puolena kuitenkin sanottakoon, että SpeedLink Martiuksen hinta pyörii 40 euron paikkeilla. Hinta ei ole todellakaan paha pelikuulokkeille ja jos juuri etsii itselleen alle 50 euron kuulokkeita pelaamiseen, niin Martius ei silloin ole sinäänsä huono sijoitus, vaikka laitteessa kyseenalaisia puolia onkin jonkin verran.




lauantai 20. elokuuta 2016

SpeedLink Decus -pelihiiri (Arvostelu)





Saamani SpeedLinkin tuotepaketti sisälsi ULTOR Illuminated -pelinäppäimistön lisäksi myös Decus -pelihiiren, joka jatkaa samaa rataa värikkyyden ja valoloiston ihmeellisessä maailmassa. Vaikka värimaailman suhteen ei ole pulaa, niin miten sitten hoituu se tärkein puoli, eli itse toiminta? Hiiren väreillä kun ei pelejä voiteta!

Aloitetaan jälleen ulkonäöstä. Decus jatkaa samaa rataa SpeedLinkin tuotteiden ulkoasun kanssa. Päähuomion saa tuttu metallinpunainen väri ja sitä vahvistaa vieressä oleva musta, jota löytyy lähinnä hiiren muista napeista, hiukan päältä ja sivujen kumisista sivupidikkeistä, eli ns. "sormenpidikkeistä". Vieressä olevat leveyttä aiheuttavat sormenpidikkeet ja sen muodot saavat hiiren näyttämään melko massiiviselta (ainakin leveyssuunnassa, ei muuten) ja osittain jopa hyvin ufomaiselta, Tämä kaikki mahdollistaa Decusin olemisen todella ergonomisena hiirenä ja osittain allekirjoittanut jopa yllättyi siitä, että kuinka hyvin hiiri oikeasti sopii käteen. Pidemmätkin ajat käsi laitteella erilaisia puuhia tehden ei tunnu pahalta, mutta muistetaan tästä huolimatta kuitenkin välillä edes venytellä paikkoja, jotta ei tapahtuisi ikäviä jumiutumisia.

Decus on painoltaan melko kevyt. Laitteen tarkkaa painoa en tiedä, mutta sen liikuttelu ei tunnu ollenkaan pahalta ja hiiren siirtely suunnasta toiseen ja pinnasta huolimatta oli lasten leikkiä. Itseäni tietenkin hiukan harmaita hiuksia aiheutti juuri painon olemattomuus: kun on tottunut useampien vuosien ajan käyttämään hiukan painavampia hiiriä ja kun vielä tykkää sellaisista malleista, niin aiheuttaahan se nyt melkoisia outoja tuntemuksia. Muutenkin hiiren liikutteleminen tuntui ajoittain melko oudolta, en tiedä johtuuko se Decusin muotoilusta vai mistä. Ei sen puoleen, hiiri kuitenkin hoitaa hommansa todella hyvin, vaikka omat tottumukset tuntuvat olevan hyvin erilaisella tasolla.

Kuten monet pelilaitteistot yleensä, niin Decus sisältää myös mikromanagerointia, jotta laitteesta saataisiin juuri sopiva jokaisen käyttöön. Ulkoasun puolelta pelaaja voi valita kuudesta erilaisesta led-valaistuksesta suosikkinsa paistamaan valoa ja tunnelmaa. Tai kuten minulla, niin suurimman osan ajasta nämä kaikki kuusi erilaista led-väriä vaihtelivat vuorotellen tietyn ajan sisällä. Jos mikään ei tunnu hyvältä, niin ledit vain pois päältä. Kukin tyylillään, eikö vain?
Ulkoasullisten puolien lisäksi myös itse rautaa pääsee säätelemään. Hiiren herkkyyden voi vaihtaa 400 dpi:stä (dots per inch, eli raa'asti suomennettuna "pistettä per tuuma") 5000:een, eli hiirten herkkyyksien asiantuntijat ja niillä hi-fistelijät ovat varmasti tyytyväisiä tähän skaalaan. Jos olen asiat ymmärtänyt oikein, niin lähtökohtaisesti jokainen pelihiiri on vähintäänkin herkkyydeltään yli 4000:ssa ja niin sanotut "normaalit hiiret" siellä 1600:ssa, eli SpeedLinkin Decusista löytyy mukavasti vaihtelua suuntaan kuin toiseen. Joissain tarkoissa tekemisissä Decus välillä oli liiankin tarkka, jonka myötä muutamia kertoja joutui pieniä asioita sitten korjailemaan. Onneksi tämän kaiken voi ohjelmoida haluamakseen.
Decus -hiiressä on yhteensä 7 eri nappia, johon on laskettu mukaan myös vasen kuin oikea painike sekä keskellä oleva vieritysrulla. Toisin sanoen kyseinen pelihiiri sisältää neljä ylimääräistä nappia (sis. dpi -kytkimen ja pikatulituspainikkeen), jotka voi ohjelmoida mihin tahansa käyttötarkoitukseen. (Nämä ylimääräiset napit ovat ainakin omasta mielestäni sijoitettu hyvin, kun yksi niistä sijaitsee vasemman klikin vieressä, toinen vieritysrullan alapuolella ja kaksi muuta vasemman reunan sivussa. Ainoastaan vieritysrullan alapuolella oleva nappi tuntuu hiukan hölmöltä paikalta, mutta mitä sille voi, jos sormi ei tunnu taipuvan sinne mitenkään jouhevasti). Toki nämä kaikki 7 nappia voi ohjelmoida haluamakseen, eli toisin sanoen mitään ei ole estetty. Ohjelmoinnin tekee mukavaksi vielä se, että hiirelle on mahdollista ohjelmoida 5 eri profiilia (muistia hiiressä 128 kilotavun verran). Eli jos Battlefieldin tai vaikka League of Legendsin pelailut eivät onnistu samoilla hiirten ohjelmoinneilla, niin ei mitään hätää: eri ohjelmointien vaihtaminen onnistuu pienessä hetkessä ja täten säästetään samalla aikaa. Näihin profiileihin voi tallentaa niin eri näppäimiä, sensoreita kuin värikonfigurointeja. Jälleen yksi enimmäisen maailman ongelma hoidettu alta pois.

Decus -pelihiiri on oikein oiva laite. Se toimii hyvin pelatessa ja esimerkiksi netin selailut ja pienet kuvanmuokkaukset onnistuvat kyseisellä SpeedLinkin tuotteella ihan hyvin. Laitteen johtokin on ULTOR Illuminated -näppäimistön tavoin punottua punamustaa, joten minkäänlaisia sekamelskoja ei pitäisi äkkisältään tulla. Kaikki tämä Decusin sisältämä rauta yhdistettynä 50 euron hintalappuun ei ole ollenkaan paha hinta, vaan oikeastaan jopa ihan hyvä diili. Hiiri ei ehkä ole kaikista paras kovimmille hardcore -pelaajille, mutta kasuaalimmille ja silti useammin pelaaville Decus on ihan kelpo kapistus. Hei haloo, kaikki perustoiminnot pelaajalle suhkot halpaan hintaan. Ei ollenkaan huono.




YHTEENVETO:

SpeedLinkin Decus -pelihiiri tuo 50 euron hintalapulla melkoisen halvan pelihiiren, joka sisältää suurimman osan "tärkeimmistä" pelihiirien toiminnoista, kuten herkkyyden säätäminen, ylimääräiset napit kuin niiden ohjelmointi. Plussana ulkoasusta pitäville vielä led -valojen luomat mahdollisuudet erilaisiin tunnelmiin. Kuitenkin Decusista myös huomaa, ettei se ole niitä markkinoiden kalliimpia pelituotteita. Hiiren ohjailu tuntuu ajoittain oudolta ja epäilen sen johtuvan hiiren muotoilusta, vaikka se muuten onkin todella ergonominen. Täten Decus sopii parhaiten kasuaalimmalle pelaajaryhmälle tai henkilöille, joilla ei ole halukkuutta panostaa hiireen paljoa, mutta haluavat kuitenkin perushiirien sijaan toimivan, mutta halvan pelihiiren. Kyseisessä laitteessa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta se ei myöskään tarjoa enemmän pelaavalle mitään kummempaa. Kyseessä onkin siis toimiva peruspelihiiri, joka hoitaa oman tehtävänsä tarpeeksi hyvin ja näyttää myös ulkoasullisesti ihan hyvältä. 





sunnuntai 14. elokuuta 2016

Gamescom 2016




Pian alkaa olemaan jo seuraavan isomman luokan pelitapahtuman vuoro. Saksan Kölnissä nimittäin järjestetään 17-21.8.2016 välisenä aikana Gamescom 2016 niminen tapahtuma, joka viimeistään tuo esille loppuvuoden kenties kovimmat peliuutiset meidän tavallisten kaduntallaajien tietoon. Toisin kuin kesäkuussa ollut E3, niin Gamescom on täysin avoin tapahtuma (tietenkin täytyy ostaa liput), eli jos innostusta riittää, niin eräänlaisen pelimatkan voi järjestää itselleen Saksaan ensi viikolla.

Tarkkaa aikataulua on vaikea sanoa ja sellaista tuskin mistää edes löytyy kokonaisuutena, mutta kannattaa seurata esimerkiksi sosiaalisessa mediassa eri studioiden ja julkaisijoiden päivityksiä, jos he esimerkiksi sattuvat striimaamaan joitain paljastuksia tai uutisia. Tapahtumaa voi myös muutenkin seurata somessa käyttämällä hashtagia #Gamescom2016. 

Tarkat ohjeet ja tiedot löytää Gamescomin omilta nettisivuilta, eli seuravaan linkin kautta: http://www.gamescom-cologne.com/gamescom/index-9.php.

Mitä sinä odotat tulevalta Gamescomilta? Täällä ainakin odotellaan tietoa Cities Skylinesiin luvatusta uudesta lisäosasta, ehkä jopa hiukan lisää tietoa toivotaan Tyrannysta, Cupheadin julkaisupäivämäärästä ja lisää pelikuvaa toivoisin Civ 6:sta, Halo Wars 2:sta sekä South Park: The Fractured But Wholesta. Toisaalta olisi ihan kiva nähdä vilaus myös Dawn of War kolmosesta...

Stellaris - Plantoids: Species Pack -Katsaus



Sain mahdollisuuden tutustua Paradoxin Grand Strategy -peli Stellariksen ensimmäiseen ladattavaan lisäsisältöön. Kiitos tästä siis Paradox Interactivelle! Kyseessähän ei suoranaisesti ole lisäosa, vaan Plantoid: Species Pack on lähinnä vain lajipaketti, eli toisin sanoen se tuo vain lisää kustomointia mukaan peliin. Tämä kyseinen lajipaketti tuo galaksin valloitukseen mukaan Plantoidit, eli näin suomeksi sanottuna ne vihreät luonnossa olevat yhteyttävät eliöt eli kasvit ovat saapuneet rauhanomaisin(?) toimin avaruusseikkailuumme mukaan. Kyseinen paketti siis sisältää 15 uutta lajia (tai muotokuvaa, miten vain), jotka voidaan valita oman lajimme ulkonäöksi tai ne voivat muuten tulla vastaan kesken planeetoiden etsimisen. Tämän myötä pelissä on nyt myös saatavilla lajeille kasvimaisia nimiä, jos niitä ei itse jaksa alkaa keksimään. Lisäksi jokaisella näillä lajeilla on omat "mallit" siviileille, eli toisin sanoen se tarkoittaa juuri niitä muutamia erilaisia vaatteita tai olion värejä, eli aivan sitä perinteistä Stellarista. Mukaan tuli myös uusi malli avaruusaluksille sekä uusi taustamaisema lajin kaupungin ulkonäölle. Sisältöä on jonkin verran ja se on vielä hauskasti teeman mukaisesti, mutta onko tämä kaikki sen 7,99€ arvoista?




Kuten nähdään, niin kyseisen lajipaketin aluksen ulkonäkö näyttää tältä. Ulkoasu ei ehkä ole kummoisempi, mutta ainakin itse pidän jollain tasolla tästä. Ehkä se johtuu siitä, että jotenkin pystyn kuvittelemaan seuraavat pelit, joissa kasvilajini alkaa valtamaan avaruutta hiljalleen itselleen, ja kaikkien kauhuksi muut lajit näkevät vihreälehtisten lentävien "kasvihuoneiden" lähestyvän uhkaavasti heidän alueiden rajoja. Tämä on ihan kiva pieni esteettinen lisä omille tarinoille ja ainakin näkisin tämän hyvänä vaihtoehtona vaikka jollekin YouTube -videolle (vaikka joku Stellaris -kasvihaaste tai jotain muuta vastaavaa). Ainoa harmittava puoli on se, ettei näitä aluksien ulkoasuja ole enempää. Toisaalta pelin alkuperäisilläkin lajiryhmillä (nisäkkäät, liskot, sienet yms.) on vain yksi omalla teemalla varustettu alus, joten ehkä sitä ei pitäisi tässä mielessä odottaakaan enempää. Toisaalta kyseessä on kuitenkin erikseen ostettava lajipaketti, joten rahoille voisi hiukan enemmän saada vastinetta tällä saralla. Tyyli on kuitenkin upea, ei sen puoleen.


Uusia lajeja on tosin ihan mukava määrä. Tässä olen esimerkiksi kehittänyt tällaisen violehtimaisen kasviolennon. Jokainen olio on vielä omanlaisensa ja ainakin oletan jokaisen olennon saaneen inspiraation jostain oikean maailman yhteyttävästä eliöstä. Minulla ei ole tietoa, että mistä tämä olisi sen inspiraation saaneen, mutta ainakin se näyttää hyvältä. Bongatkaa muuten myös tästä takaa kaupunkimaisema, joka tuli paketissa mukana. Ihan kivan näköinen sekin.


Tässä taas näyttää olevan eräänlainen kasvimies. Itselleni tulee mieleen helposti jonkinlainen kauhu sci-fi -elokuva, jossa voisi ihan hyvin olla jollain tasolla tämän kaltaisia olentoja, jotka olisivat vielä militaristisia. Tämän on siis vain oma ajatukseni.


Itselleni tuli tästä enemmänkin mieleen sellainen sieni kuin karvasorakas juuri noiden punaisten palleroiden takia. Tietyssä mielessä sopisi siis enemmän fungoids -osastoon, mutta onhan tämä kaikin muiden puolten osalta hyvin kasvimainen. On se luonto todella ihmeellinen. 




Mikä se semmoinen kasveja sisältävä peli olisi, mistä puuttuisi lihansyöjäkasvi? Lihansyöjäkasvi on ehkä pelien maailmassa se kaikista kulutetuin vihertävä eliö, mutta toisaalta se sopii hyvin teemaan kuin teemaan, niin Super Marioista Plants vs. Zombiesiin kuin Pokémoniin. Tämän lista jatkuu nyt myös Stellariksella ja ihan hienolla versiolla vielä. 



Tämä mölliäinen taas kuvastaa hyvin pitkälti sitä vihannesten/hedelmien puolta kasvien maailmassa. Hyvin hauska idea, mutta toisaalta miksi näitä tämän kaltaisia ei ole enempää tässä paketissa? Missä loput vihannekset, hedelmät ja marjat? Vähän jäi harmittamaan...


Kuten olen puhunut ja nyt näitte, niin Plantoid: Species Pack on lähinnä vain paketti, joka luo lisää ulkoasullista lisäsisältöä mukaan Stellarikseen, tällä kertaa kasvien muodossa. Jos pohditaan paketin sisältöä, niin ulkoasupaketiksi Plantoid: Species Pack ei ole todellakaan huono. Siinä on oikeasti toisistaan poikkeavia elukoita, mikä on oikeasti loistavaa siinä mielessä, että joskus tämäkin puoli tuntuu epäonnistuvan joillakin. Teema on hauska ja samalla inspiroiva, joka tuo paljon uutta väriä galaksin seikkailuihin. Paketti on siis kiva pienen pieni väriä tuova ilopilleri. Ongelmaksi kuitenkin koituu juuri se paketin hinta suhteutettuna itse sisältöön. Kahdeksan euroa on mielestäni lähtökohtaisesti melko tyyris hinta suhteutettuna siihen, mitä tämä lajipaketti loppujen lopuksi tarjoaa. Tietenkin kovemmille Stellaris -pelaajille tämä hinta ei varmasti ole paha, mutta hetkellisille pelaajille voi tuo eurojen määrä olla jo suora kieltäytyminen hankkimiselle. Tämä kaikki on tietenkin suhteellista: Onhan CS: Gossakin porukkaa, jotka ovat valmiina maksamaan jostain aseen skinistä useita kymmeniä euroja. No, kuitenkin. Omasta mielestäni hinta on kallis siinäkin mielessä, että oletan näitä lajipaketteja tulevan jatkossakin useampia. Ajatellaan vaikka, että näitä tulisi vielä yhdeksän lisää samalla hinnalla ja sisältömäärältä. Kymmenen tällaista lajikapakettia olisi maksanut täydellä hinnalla 78,99€. 80 eurolla olisit saanut 150 uutta lajikuvaa, 10 teemallista alusta ja 10 kaupunkikuvaa. Olisiko tämä kaikki melkeinpä sadan euron arvoista? Ei omasta mielestäni, mutta mielipiteitä on monia. Kuitenkin 150 uutta lajikuvaa toisi ainakin todella paljon vaihtelua, jos ei muuta, 




YHTEENVETO:


Plantoids: Species Pack on sisällöltään hyvä. Vaikka kyseessä on lähinnä vain ulkoasupaketti, niin kaikki sen ulkoasut ovat laadukkaasti tehtyjä ja ne luovat pelaajalle paljon inspiraatiota. Kyseessä on tosin vain hyvin pieni paketti, joten kahdeksan euroa tästä on suurimmalle osalle pelaajista melkoinen muuri, josta yli hyppää vain kaikista kovimmat galaksin valloittajat. Hinta voisi täten olla edes muutamia euroja halvempi, kun suhteutetaan Plantoidsin sisältöön. 15 lajimuotokuvaa on hyvä määrä, mutta kaikki muut osa-alueet jäävät nuolemaan näppejään yhden kappaleen voimin per aihe. Sisältö on hyvää ulkoasupaketiksi, mutta sen määrän ja hinnan suhde ei ole aivan kohdillaan. Suosittelen suurella sydämellä Plantoids: Species Packia, mutta kasuaalimpien Stellaris -pelaajien kannattaa odotella hinnan laskua.



BONUS - PARANNUSEHDOTUS:


Jatkossa lajipaketit voisivat sisältää myös uusia kuvioita lajien lippuihin. Tämä on hyvin pieni asia ja osittain jopa olematon, mutta olisi silti ollut hienoa saada esimerkiksi joitain kasviaiheisia kuvioita Plantoidsin mukana Stellarikseen. Kasvien lehtiä, terälehtiä, kokonaisia kukkia, marjoja, hedelmiä kasviksia tai vaikka jopa huumorilla puutarhatarvikkeita. Ei mikään isoa asia, mutta tälle olisi varmasti halukkuutta (toki on olemassa modeja, mutta moni haluaa käyttää vain "virallisia tuotteita"). 



Minun kirjoittamani Stellaris -arvosteluni voi käydä lukemassa TÄSTÄ LINKISTÄ.








Kiitos Paradox Interactivelle koodin lähettämisestä!


Cannon Brawl (Arvostelu)





  • Kehittäjä: Turtle Sandbox
  • Julkaisija: Turtle Sandbox
  • Julkaisupäivä: 19.9.2014, PS4 2.8.2016, Xbox One 5.8.2016
  • Alustat: PC, PS4, Xbox One
  • Pelattu: PS4
  • Kotisivut: http://www.turtle-sandbox.com/website/index.html
  • Ikäraja: PEGI 7

  • Artillery/strategy -pelit ovat mukavia pelejä ajanviettoon. Monella on esimerkiksi hyvin lämpimiä muistoja matosotaisen pelisarjan Wormsin tuoksinnassa käydyistä taisteluista (omat suosikit muuten Armageddon ja Worms 2). Ne ovat usein helposti opittavia, vaikeita hallita täydellisesti ja yhden ottelun kestokin voi vierähtää muutamista minuuteista jopa tuntiin (tai tunteihin). Samanlaisia mukavia tunteita toi Turtle Sandboxin Cannon Brawl -peli, joka saapui vähän aikaa sitten myös PlayStation 4 - ja Xbox One -konsoleille. Cannon Brawl tuo mieleen helposti Wormsin, mutta se antaa samalla myös jotain muutakin: RTS -elementtejä.

    Kerrotaan ensiksi pelin idea. Pelaaja ohjastaa kuninkaan tytärtä, joka on sattumoisin ilmalaivan lentäjä. Tyttären täytyy pelastaa kuningaskunta pahalta sedältään, jonka suunnitelmana on vallata valta kokonaan itselleen. Cannon Brawlin tarina ei siis ole idealtaan kummoisempi, mutta toisaalta pelin tarkoitus ei olekaan aiheuttaa mitään tarinallisia kokemuksia, vaan täysi panostus on laitettu pelilliseen puoleen. Tarinkerronnalle on kuitenkin annettava siinä mielessä plussaa, että se osaa kuitenkin olla humoristinen, ja heittomerkeillä "tarinaa" viedään veikeällä tavalla eteenpäin askel askeleelta. 

    Pelin idea on hyvin yksinkertainen. Cannon Brawlissa pelataan yksittäisiä otteluita, joissa on kaksi pelaajaa vastakkain (eli vastassa voi olla tekoäly tai oikea ihminen). Kummankin tehtävänä on saada tuhottua toisen pelaajan linna, joka on tie kunniaan, menestykseen sekä tietenkin voittoon. Jotta tehtävä onnistuisi, täytyy pelaajan aloittaa kehittämään suunnitelmaa melko ripeään tahtiin, koska muutoin vastustaja voi saada tehtyä pahaa melko nopeasti: Aika kun kulkee koko ajan, eikä mitään vuoropohjaisuutta ole. 
    Jokainen kierros lähtee lähes aina siitä, että pelaajan täytyy vallata itselleen pelikartalta aluetta. Alueen valtaaminen antaa kyseiselle pelaajalle oikeuden rakentaa erilaisia laitteita kyseisen alueen maastoon. Kuitenkin jokainen laite maksaa kolikoita, samoja kolikoita maksaa myös alueiden valtaamiseen käytettävät "kuumailmapallot". Kolikoita saa kyllä koko ajan itsekseen, mutta se ei riitä hyvän suunnitelman luomiseen. Siksi kartalta on etsittävä mahdollisia kaivospaikkoja, johon kaivoksen rakentamalla voi edesauttaa rahan tulon nopeutumista. Kun rahallinen puoli on kunnossa, voidaan aloittaa joko hyökkäyksen tai puolustuksen kehitteleminen. Kumpaankin toimintaan on olemassa monia erilaisia laitteita: Hyökkäyksessä voidaan vaikka käyttää perinteisiä tykkejä, käveleviä pommeja, jäädyttäjiä tai vaikkapa lasereita. Puolustuksessa käytössä on esimerkiksi ammuskilpiä tai korjaajia. Jokainen vehje sopii erilaisiin tehtäviin, joten laitteiden käyttötarkoituksia kannattaa opetella tarkoin. Kaikkia näitä laitteita voi vielä kesken tuoksinnan parannella, jotka lähinnä sitten nostavat joko niiden voimakkuutta, tulietäisyyttä tai cooldownia (jokaisen laitteen käyttämisen jälkeen kyseinen vehje joutuu odottamaan joitain sekunteja, jotta sitä voidaan käyttää uudelleen). Toisaalta vastustaja voi tuhota myös kaikkia näitä laitteita, jolloin voidaan löytää kenties jokin heikko kohta tai aiheuttaa muunlaista päänvaivaa. Eiköhän meitä kaikkia potuttaisi, jos joku saisi tuhottua kaikki omat kuumailmapallomaiset alueiden valtaajat tai vaikka tärkeät suojakilvet? Suunnitelmat valmiiksi, paras suunnittelija ja taktiikoiden kehittäjä voittakoon! Osittain kyllä oman ohjaimen nopea hallitseminenkin vaikuttaa, nimitttäin RTS -pohjaisissa peleissä ei toisia jäädä odottelemaan (varsinkaan vastustajia). Nopeat syövät hitaat, kuten moni tietää!

    Cannon Brawlin syvin olemus on siis lähtökohtaisesti pikaisen oman hyökkäyksen ja puolustuksen rakentamista pelikentälle. Pelkästään tämä luo paljon strategisia elementtejä, mutta taktisuutta tuo moni muukin pelin sisältö. Ensinnäkin peliä ei ole pakko pelata Cannon Brawlin "päähahmolla", eli prinsessalla. Pelaamalla kampanjaa eteenpäin pelaaja avaa itselleen uusia hahmoja, joilla jokaisella on oma erikoisvoimansa. Prinsessalla esimerkiksi kaikki cooldownit ovat 15% lyhyempiä, prinssi pystyy parantamaan hieman omia rakennuksia sekä laitteita ja Driller pystyy lähettämään joka 75 sekunti poran maahan, joka nimensä mukaisesti poraa maata (vähän samanlaista logiikkaa kuin Wormsien maan tuhoamisessa). Tämä antaa paljon mahdollisuuksia erilaisille taktiikoille, joten tämäkin kannattaa aina ottaa huomioon, vaikka hahmojen väliset voimat tuntuisivatkin lähes olemattomilta. Esimerkiksi 15% nopeampi cooldown on erittäin hyvä nopeatempoisempaan, mutta ei niin tulivoimaiseen taktiikkaan. Uusia hahmoja sekä laitteita voi myös jossain vaiheessa ostaa pelaamalla saatavilla kokemuspisteillä (XP), eli kaikki eivät jää pelkästään kampanjan kautta avattaviksi.

    Myös itse laitteiden valinnassa on omat huomioitavat juttunsa. Yhteen otteluun ei voi ottaa mukaan kaikkia omistamia laitteita,  vaan pelaajan täytyy valita niistä aina neljä mukaan. Yhteensä laitteita on viisi, mutta alueenvaltaaja on aina mukana, joten sitä ei tarvitse huomioida. Useimmiten oma strategia täytyy kuitenkin rakentaa kolmen eri laitteen välille, nimittäin kaivos on aina hyvä olla mukana. Kaiken lisäksi pelaaja saa valita, että missä järjestyksessä nämä laitteet tulevat ns. rakentamisvalikkoon. Kesken tuoksinnan on esimerkiksi hyvin turhaa laittaa kaikista eniten käytettävät laitteet valikossa kauimmaksi, vai mitä? Siinähän menettää vain aikaa! Toisin sanoen vaikka Cannon Brawlin ydin on hyvin simppeliä, niin parhaimpaan suoritukseen täytyy tästä huolimatta ottaa huomioon todella paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei välttämättä heti tule edes ajateltua. Kyseessä on hyvin tärkeä ominaisuus RTS -peleissä, joten on upeaa huomata tämän olevan onnistunut pienen studion tekemässä videopelissä.

    Cannon Brawlin pelaaminen on hauskaa. Se ei juuri tarjoa niitä suuria emotionaalisia kokemuksia, mutta se antaa senkin edestä mukavaa pikku suunnittelua taktisilla olemuksilla. Hauskuutta luo vielä kiva animaatiomainen graafinen toteutus, Koko Cannon Brawlin olemus on oikeastaan niin veikeä, että se antaa kuvan olosta, jossa kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti. Sellainen on Cannon Brawl: Ei vakavasti otettava peli, jota voi vaikka pelata pienellä porukalla yhdessä jutellen. Toki pelistä löytyy myös se syvällisempi puoli, johon voi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Cannon Brawlista voi alkaa halutessaan tietenkin opettelemaan jokaista mahdollista kikka kolmosta kohti pelimestariksi tuloa, Tämä kaikki on mahdollista, mutta ainakin itse koen Cannon Brawlin juuri enemmänkin hetkelliseksi, mukavan rennoksi taktiikkapeliksi. En pystyisi kuvittelemaan itseäni pelaamassa kyseistä peliä pitkien maratoonien verran pelin online -puolella ranked -otteluita mättäessä samalla analysoiden tasokäyriä ja erilaisia tilastoja. Ei, kyseessä on juuri se pienten hetkien peli, johon tullaan aina ajoittain palailemaan hetken taukojen jälkeen, jonka jälkeen se taas joutuu hetkeksi sivulle. Cannon Brawl on toisin sanoen rentouttaja, johon voi laittaa kyllä aikaa tuhottomasti taitoja opetellen, jos siihen junaan haluaa lähteä.




    ARVOSANA

    8


    POSITIIVISTA:


    + Todella hauska pienten hetkien peli
    + Simppeli, mutta pelistä löytyy yllättävän paljon syvyyttä
    + Mekaanisesti hyvin toteutettu


    NEGATIIVISTA:


    - Loppujen lopuksi peli ei tarjoa muuta kuin Cannon Brawl -otteluita (eli esimerkiksi mukana ei ole mitään pieniä erikoispelimuotoja, kuten vaikka pisteidenkeräystä yms.)








    Kiitos arvostelukappaleesta!





    tiistai 9. elokuuta 2016

    SpeedLink ULTOR Illuminated Mechanical Gaming Keyboard - Arvostelu



    Vähän aikaa sitten minulle annettiin mahdollisuus tutustua saksalaisen SpeedLinkin uusiin tuotteisiin (eli ensinnäkin iso kiitos tästä mahdollisuudesta, PR Nordic!). Tuotteita tuli loppujen lopuksi kolme kappaletta, joista yksi oli SpeedLinkin ULTOR Illuminated niminen mekaaninen pelinäppäimistö, joka ainakin osaa olla olemukseltaan räikeän värikäs. Entä sitten se toiminnallinen puoli? Hoitaako näppäimistö omat tehtävänsä kunnolla loppuun asti? Näihin kysymyksiin lähdettiin etsimään vastauksia.

    Kuten aloituskappaleessa jo todetaan, on kyseessä todella räikeä tapaus ulkonäöllisesti. Näppäimistön runko on pinnalta alumiinia ja  metallinpunaisen värinen, joka näyttää loppujen lopuksi todella siistiltä. Näppäimet ovat perinteisen mustat, mutta itse kirjaimet sekä muut merkit saavat uutta väriä saadessaan virtaa sisäänsä: mustien näppäinten päällä alkaa loistamaan sininen valo. Poikkeuksena ovat vain pelaamisessa liikkumiseen käytetyt napit eli nuolinäppäimet sekä WASD, jotka ovat väriltään valkoisia. Laite on toiminnassa todellista väriloistetta, joka saa hiukan jo ufomaisia vivahteita keskenäisten värivalintojen vuoksi. Kokonaisuutena ulkoasu ei ole pahan näköinen. vaan se oikeastaan sulautuu hyvin yhteen. Kuitenkin jos kavahtaa persoonallisia valintoja tai ei muuten tykkää räikeydestä, niin kannattaa miettiä kahdesti laitteen hankintaa jo pelkästään tämän vuoksi. Jos tämä ei kuitenkaan haittaa, niin tällöin yksi mukava vaihtoehto on tupsahtanut lisää uuden näppäimistön hankintaan.


    ULTOR Illuminatedin yksi ehdoton positiivinen puoli on näppäimistön koko, ja ehdottomasti tämä on hyvä juttu niille, keillä alkaa pöydältä loppumaan tila kesken: kyseessä on nimittäin todella pieni näppäimistö. Kokoa laitteella on 350 × 122 × 33 verran ja painoakin sillä on vain ja ainoastaan 680 grammaa. Kokonsa ansiosta näppäimistö sopii paikkaan kuin paikkaan, vaikka juuri siihen kaikista ahtaimman pöydänkin keskelle. Pienestä koosta huolimatta ULTOR Illuminated ei kaiken lisäksi edes liikahda helposti pöydällä ollessa. Tätä ei tosin aiheuta massiivisuus kuten Razerin BlackWidowin kohdalla, vaan tämän aiheuttaa pohjalta löytyvät kumiesteet. Kumiset esteet ovat ihan hyvä vaihtoehto, mutta se ei kuitenkaan estä kaikkia rajuimpia pelaamissessioiden myötä syntyviä mahdollisia liikahtamisia. Tämän lisäksi se on samalla pieni pölynkerääjä itsessään. Nyt kun lika tuli puheeksi, niin näppäimetkin keräävät pienesti pölyä kuten kaikki muutkin markkinoiden tuotteet, mutta pöly ei ainakaan tunnu tarttuvan ULTORiin niin helposti kuin luulisi. Laitteen johtoon ei myöskään tule pölyä niin helposti, nimittäin se on jo nykyisen trendin mukaisesti punottua. Tietenkin punamustana.  

    Näppäimistö käyttää näppäimissään punaisia Kaihua Kailh -kytkimiä, jotka ovat optimoitu pelaamista varten. Kytkinten ansiosta näppäilemisen vastausaika pitäisi olla jopa yhden millisekunnin pituisia, eli hyvin nopeaa toimintaa. Kaihua Kailh -kytkimet ovat myös todella hiljaisia, joten suurta meteliä ei näppäillessä kuulu. Näppäimistössä on muutakin mukavaa pelaajille, varsinkin kustomoinnista pitäville: laitteeseen voi tallentaa 5 eri peliprofiilia kuudella eri kustomoitavalla makronäppäimellä. Tämän takia ULTOR Illuminatedista löytyy sisäistä muistia 64kb:n verran. Kiitokset tästä siis menee makroilun mahdollisuuteen.

    Testailujen jälkeen voidaan todeta, että näppäimistö on elementissään pelaamisen aikana. Kokonsa vuoksi pienillä sormen liikkeillä voidaan sormi saada nopeasti useille näppäimille lyhyen ajan sisällä ja tämä yhdistettynä yhden millisekunnin vastausaikaan luo ULTOR:sta melkoisen nopean pelilaitteen, varsinkin kun kaikki "turhat" ylimääräiset napit ovat poissa tieltä. Kuitenkin allekirjoittanut on tottunut enemmän isompiin näppäimistöihin, jonka vuoksi ainakin itselleni tuli paljon ohilyöntejä. Tämän varsinkin huomasin kirjoittaessa, jolloin sanoihin oli tullut yllättäen vääriä kirjaimia tai ylimääräisiä sellaisia. Kokemuksieni vuoksi en voi hirveästi suositella ULTOR Illuminatedia pidempiin kirjoitussessioihin, mutta jos olet tottunut pieniin näppäimistöihin tai kirjoittelet lähinnä vain foorumeille tai muihin vastaaviin paikkoihin, niin silloin tämä laite hoitaa oman tehtävänsä jopa hyvin kirjoittamisen osalta. Tämän vuoksi joudunkin toteamaan, että kyseessä on korostetusti pelinäppäimistö. Toki kirjoittaminenkin onnistuu, mutta en mielelläni tällä näppäimistöllä lähtisi romaania kirjoittamaan. Pelata kyllä voisin ULTOR:lla pidemmänkin aikaa, se puoli nimittäin toimii ja vieläpä hyvin. Ainakin muutamat roguelike -tyyliset pelit, FPS -pelit ja action -pelit olivat ihan mukavia nakutella tällä laitteella (peleinä kokeilussa oli mm. Teddy Terror, Tom Clancy's Splinter Cell ja Heroes & Generals). 

    YHTEENVETO:






    SpeedLink ULTOR Illuminated Mechanical Gaming Keyboard on pienikokoinen näppäimistö, joka soveltuu ehdottomasti pelaamiseen. Kirjoittamiseen laite ei sovellu kaikista parhaiten, mutta pienien tekstien kirjoittaminen onnistuu ihan hyvin ilman hiuksien repimistä päästä. ULTOR Illuminated on lisäksi hyvin räikeä tapaus, joten neutraalimpaa ja persoonallisuutta kavahtavien kannattaa miettiä vahvasti sitä, onko kyseessä juuri heille sopiva näppäimistö. Jos ei näitä asioita kavahda, niin kyseessä on hiljainen laite, joka varmasti saa tuttavien kuin kavereidenkin päät kääntymään, jos he sattuvat näkemään ULTOR Illuminatedisi. Kannattaa laittaa nimi ylös, jos joskus on tarvetta varsinkin pienemmälle näppäimistölle.












    lauantai 6. elokuuta 2016

    Razer BlackWidow 2014 - Arvostelu



    Razerin BlackWidow -näppäimistöt ovat siinä mielessä suosittuja, että ne saavat lähes joka vuosi uudet versiot, melkeinpä samaan tapaan kuin puhelimien maailmassa nykyään. Kun juuri on hankkinut uusiman laitteiston, niin pian se on jo vanhaa rautaa. Itselläni on kuitenkin ollut muutaman kuukauden käytössä Razerin BlackWidow, mutta vain vuosimallia 2014. Minkälaiselta kyseinen vehje on sitten tuntunut niin pelatessa kuin kirjoittaessa?

    Kyseessä on laitearvio, joita Peliajassa ei hirveästi ole ollut. Laitearviot eivät tule arvosanan kanssa, vaan tarkoituksena on löytää laitteen hyvät ja huonot puolet eri tehtävissä, joihin sitä voi käyttää (eli esimerkiksi jokin näppäimistö voi olla hyvä kirjoittamiseen, mutta ei pelaamiseen -> laitteelle vaikeaa löytää sopiva arvosana kultaisen keskitien kautta). Tämä on ikään kuin verrattavissa omiin DLC -katsauksiini, jotka useimmiten ovat kuin arvosteluita, mutta tarkoituksena on löytää se, kuinka paljon sen sisältö tuo lisäarvoa peliin sen laadun, määrän ja hinnan suhteen kuluttajan näkökulmasta. Laitearviot ovat yksi askel Peliajan kehityksessä eteenpäin, ja jatkossa tullaan blogissa näkemään muitakin peleihin ja pelaamiseen liittyviä tuotteita aina kun siihen tulee mahdollisuus: Pelimaailma kun ei aina ole pelkästään sitä pikselien näkemistä, vaan se ulottuu niin laitteisiin, kirjoihin, musiikkiin, elokuviin kuin fanituotteisiin. Pelimaailma on laajempi kuin sitä alkujaan edes ajattelisi! Tästä kaikesta huolimatta pääpaino tulee pysymään silti pikselimaailmassa enemmän, mutta koin tämän kuitenkin infottavana asiana.

    Kyseinen näppäimistö on täysin mekaaninen, jonka aktivointivoima pyörii siellä 50g paikkeilla. Näppäilemään pääsee siis melko nopeaakin vauhtia, jos tilanne sitä vaatii. Näppäimistö tunnistaa vielä yhteensä 10 näppäimen painallusta samaan aikaan, joten yhdelle henkilölle tämän pitäisi riittää aivan hyvin, ellei sitten omista ylimääräisiä sormia tai käytä varpaita apuna. Kytkimet itsessään ovat Razer Green -mallia, joka hiukan muistuttaa Cherryn MX -kytkimiä. Kytkimet täten kestävät melko pitkään, nimittäin Razerin antaman tiedon mukaan kytkinten pitäisi kestää 60 miljoonaa painallusta. Tiedä sitten, pitääkö tämä paikkaansa vai onko vain myyntipuheita, mutta uskotaan tällä hetkellä valmistajaa.

    Kirjoittaminen ja pelaaminen onnistuu todella hyvin BlackWidowilla. Minkäänlaisia viiveitä ei tarvitse odotella, joten toimintaan voi lähteä ilman kyseistä asiaa huomioon ottamatta. Pelaamista hyödyntää vielä niin sanottu Gaming Mode, joka tekee kytkimistä hiukan tarkempia tavalliseen verrattuna. BlackWidowista löytyy myös viisi kappaletta makronäppäimiä, joihin voi sitten ohjelmoida haluamamia liikkeitä pelikohtaisesti. Tämä kaikki onnistuu Razer Synapse 2.0 kautta, joka on muutenkin hyödyllinen varsinkin silloin, jos sattuu omistamaan muitakin Razerin tuotteita. Synapsen kautta voi esimerkiksi juuri kustomoida tai ohjelmoida noita makronäppäimiä, mutta myös säädellä valon kirkkautta Razerin vihreästä logosta näppäimistön alakulmasta. Paikastaa löytyy myös monenlaista tilastoa, jos niihin haluaa tutustua.

    Pelaaminen on sujuvaa, mutta niin on myös kirjoittaminen. Näppäimet ovat juuri sopivalla etäisyydellä ainakin oman käteni suhteen, nimittäin melko harvoin sattuu minkäänlaisia näppäilyvirheitä esimerkiksi ohilyönnin takia. Toisin sanoen jos pelaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluu kirjoittamista, niin BlackWidow on hyvä vaihtoehto. Näppäimissä on kuitenkin muutama ongelma: Razer Green -kytkinten myötä näppäily tekee hyvin kovaa ääntä, jota voisi jo melkein verrata mekaaniseen kirjoituskoneeseen. Ääni on niin kova, että näppäily kuuluu helposti kuulokkeidenkin läpi. Itseäni tämä ei hirveästi haittaa, mutta en voi olla toteamatta sitä, että meteli voisi olla oikeasti hiukan hiljaisempi. Toinen ikävämpi puoli on se, että näppäimet oikein tuntuvat vetävän pölyä itseensä, eikä se meinaa aina lähteä tuosta noin vain pois. Varsinkin näppäimien reunat ovat pölyn suosikkikohde. Toki tätä on kaikkien näppäimistöjen kohdalla, mutta BlackWidow nosti tämän vain todella suuresti esille. Pölyä ei kuitenkaan ilmene punotussa johdossa, joka muutenkin näyttää paljon siistimmältä kuin perinteinen kumi/muovi -versio. Kaiken lisäksi se ei edes mene helposti sekaisin itsensä tai muiden johtojen kanssa. Tämä helpottaa ainakin allekirjoittanutta paljon ja huomaan sen tärkeyden, kun käännän katseeni television suuntaan, johon on vielä kytkettynä erilaisia konsoleita ynnä muuta sellaista. Melkoinen johtosotkuhirviö, jee jee. Lisäksi näppäimistön mattapinta ottaa itseensä melko herkästi rasvaläikkiä, jos esimerkiksi sormi sattuu siihen osumaan. Ihan näin tiedoksi vain.

    BlackWidow on myös hyvin kookas näppäimistö. Mittaa laitteella on 475 x 171 x 20mm ja painoa 1500 grammaa. Koko ja paino tekevät laitteesta todella vankan, eikä se helposti lähde liikehtelemään suuntaan tai toiseen rajummankaan pelisession tai kirjoittamisen aikana. Ainakin itse koen tämän tärkeänä, nimittäin jatkuva näppäimistön liikkuminen esimerkiksi kirjoittaessa on oikeasti todella rasittavaa, puhun nyt ihan kokemuksesta.


    Jos puhutaan näppäimistön hinnasta ja suhteutettuna sen laatuun, niin täytyy olla hyvin tyytyväinen. Näppäimistö hoitaa oman tehtävänsä kiitettävin suorituksin, eikä loppujen lopuksi paljoa kritisoitavaa löydy. Suurin ongelma on näppäilystä syntyvä voimakas ääni, joka sekin on oikeastaan vain tottumuskysymys. Lisäksi on vielä muutamia pieniä "ärsyttäviä" piirteitä, jotka ovat perinteinen pölyn kerääminen, rasvaläikät sekä näppäinten kirjainten fontti, jolla ilmeisesti yritetään saada jotenkin laite näyttämään modernilta. Muuten ihan hyvä, mutta osa kirjaimista näyttää oudoilta: esimerkiksi R -kirjain näyttää vain T:ltä, jolta puuttuu vasemmalta puolelta "lippa". Suurimmat "ongelmiksi" laskettavat asiat ovat siis vain ulkoasullisia probleemoja, joten toiminnan kannalta näppäimistö on hyvin onnistunut. Annan laitteelle suositus -merkinnän, jos joskus etsit hyvää pelinäppäimistöä, joka kestää rajumpaakin meininkiä (kunhan korvasi vain kestää sitten ääntä)!


    Yhteenveto: 

    Toimiva näppäimistö rajumpaakin pelaamiseen sekä kirjoittamiseen ja on todellakin hintansa arvoinen (hinta pyörii siellä sadan euron lähettyvillä, riippuu vähän jälleenmyyjästä). Vahva suorittaja kaikin puolin, mutta häiritsevinä tekijöinä voi kuluttajan kannalta olla näppäilyn kova ääni, mattapintaan helposti tarttuvat rasvaläikät ja pölyn kerääntyminen yllättävän nopeasti näppäinten sivureunoille. Näppäimistöön on helppo tehdä myös makrokustomointia pelikohtaisesti Razer Synapse 2.0 -ohjelmiston kautta ja se on todella tukeva, joten varsinkin pelaajille BlackWidow voi olla loistava valinta.






    perjantai 5. elokuuta 2016

    Stellariksen ensimmäinen lisäosa ulkona (Plantoids: Species Pack)



    Pieni uutinen näin perjantain kunniaksi: Stellaris on mukavan hauskaa suurstrategiamättöä avaruuden upeissa maisemissa. Oman galaksisen kansakunnan rakentamisen sekä arvaruusseikkailun aikana törmää vaikka minkälaisiin avaruuden mölliäisiin, niin leppoisiin kavereihin kuin aggressiivisiin itseään korokkeelle nostaviin juustopäihin. Tähän kirjavaan joukkoon saapui eilen lisää väriä, kun Paradox julkaisi viimein Plantoids: Species Pack -lisäosan, joista nokkelimmat voivatkin päätellä sen sisällön. Kyseinen paketti sisältää täyden laidallisen kasvillisuutta, joten nyt galaksin valloitusta kasveilla haaveilleet pääsevät vihdoinkin tositoimiin toteuttamaan unelmiaan. 

    Plantoids: Species Pack sisältää tarkemmin 15 uutta lajia (kaikki kasveja), joista voi siis tehdä oman valtakunnan tai he muuten voivat tulla vastaan galaksia tutkiessa. Mukaan tulee myös muutamia uusia "malleja" kasvisiviileille kuin omille avaruusaluksille ja saapa mukana myös uuden taustamaiseman pelin tuoksintaan. Kuten huomataan, niin paketti on melkoisen ulkoasupainotteinen. Hintaa kyseisellä sisällöllä on 7,99€, joka omaan silmään on ainakin melkoisen kallis, mutta en voi kuitenkaan olla myös väittämättä, etteikö tämä toisi lisää pelattavuuden arvoa Stellarikseen (uudelleenpeluuarvo ja vaihtelevuus). No, päättäköön jokainen itse, onko tämä hankittavan arvoinen.

    Oman Stellaris -arvosteluni voit käydä lukemassa TÄSTÄ, jos se on sattunut menemään ohitse.

    Lopuksi vielä Plantoidsin julkaisutraileri: