lauantai 31. lokakuuta 2015

Peliaika "2.0" on täällä!




Nyt on aika heittää hyvästit blogin aikaisemmalle maapallo-ulkoasulle, nimittäin nyt Peliajalla on uudet vaatteet! Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet lähinnä graafisen ilmeen muodossa, kuten varmasti huomasitte.  Pientä hienosäätöä on vielä tulossa (esim. sivut-osion puolella, sivupalkissa sekä tuon bannerin kanssa, koska siinä oleva teksti meni hiukan liian oikealle), mutta pääpiirteittäin "versio 2.0" on nyt valmis. 

Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta? Mitää hyvää, mitä huonoa? Iskikö silmäänne jokin häiritsevä asia, joka tulisi korjata? Sana on vapaa!




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Blogi: Videopelit musiikissa




Videopeleihin on usein laitettu oikean maailman artistien musiikkia, kuten moni varmasti on ajan saatossa huomannutkin. Urheilupeleissä erätauolla saattaa rokki soida, autopeleissä voi pistää kaiuttimet täysille auringonlaskuun ajaessa tai skeittipeleissä voi alkaa tykittämään hip hoppia niin kovaa, että jokaisesta tempusta napsahtaa ainakin tuplasti pisteitä plakkariin. Musiikki on siis selvästi tunkeutunut videopelien maailmaan, mutta harva tulee ajatelleeksi, että videopelit ovat myös esillä musiikissa, joskus ihan selvinä vertauksina joihinkin pelisarjoihin tai sitten vain "videpeli" sanan tai teeman tuomisena esille. Ajattelinkin näin musiikin ystävänä tehdä tämän viikon blogin listana, jossa esitellään 10 musiikkikappaletta, joihin liittyy videopelit tavalla tai toisella (ja enemmin tai vähemmin). Siinä, olkaa hyvä!

JUKKA POIKA - PELIMIES

Aloitetaanpas suomalaisesta musiikista. Suomen oma reggaemuusikko Jukka Poika julkaisi muutama vuosi sitten kappaleen "Pelimies", joka ei nyt itsessään liity yhtikäs mitenkään videopeleihin. Kuitenkin kyseisen kappaleen musiikkivideoon on laitettu sen verran legendaaristen videopelien vertauksia, että sitä voidaan jo pitää kunnianosoituksena pelimaailmaa kohtaan.



LANA DEL REY - VIDEO GAMES

Lana Del Reyn "Video Games" kappale on todennäköisesti tämän listan tunteikkain kappale. Vaikka jälleen voidaan todeta, ettei kappale itsessään liity oikein videopeleihin mitenkään, niin voimme silti sanoa, että sanalla "Video Games" on tärkeä rooli laulun sanoituksessa. 



EIFFEL 65 - MY CONSOLE

Eurodancen puolella Eiffel 65 niminen trio on kunnostautunut ainakin pelien kohdalla. Heidän "My Console" kappale nimittäin kertoo selvästi peleistä. Laulussa mainitaan eräs Sonyn pelikonsoli ja sanoituskin on lähes pelkästään eri pelien luettelointia, niin Tekkenistä Metal Gear Solidiin.



VADER - SWORD OF THE WITCHER

Puolalainen Death Metal -yhtye Vader on antanut eräälle pelisarjalle oman kappaleen. Kyseessä on Andrzej Sapkowskin "Noituri" kirjoinakin tunnettu The Witcher -sarja. Sitä en tiedä, onko kyseessä vain kunnianosoitus oman kotimaan kirjailijalle, mutta ainakin heidän musiikkivideossa on käytetty Withcer -pelin animaatioita.



DRAGONFORCE - SYMPHONY OF THE NIGHT

Kyseinen kappale on herättänyt paljon kysymyksiä siitä, onko kappale kuinka paljon ottanut inspiraatiota Castlevaniasta. Olkoon miten tahansa, inspiraariota on kuitenkin otettu ja lopputulos kuulostaa ihan mukavalta tykitykseltä.

Kappaleelle ei löytynyt virallista videoita, mutta kappale löytyy YouTubesta tämän linkin takaa (Linkki)


BUCKNER & GARCIA - PAC-MAN FEVER

Buckner & Garcia on mielenkiintoinen yhtye. He tekivät 1980 -luvun alussa albumin, jonka jokainen kappale liittyi johonkin arcade-peliin. Yksi kappaleista on "Pac-Man Fever", joka oli samalla myös koko albumin nimi. Mielenkiintoinen teema, täytyy myöntää.

Kappaleelle ei löytynyt virallista videoita, mutta kappale löytyy YouTubesta tämän linkin takaa (Linkki)


AC/DC - WHO MADE WHO

Kappale ei itsessään kerro yhtään mitään videopeleistä, mutta kappaleen alussa olevissa lyriikoissa on käytetty videopeli -teemaa hyödyksi ihan hauskalla tavalla.

Kuuntele kappale YouTubesta



JEAN GRAE - KILL SCREEN

Jean Grae räppää kyseisessä kappaleessa ja mukaan sattuu tulemaan myls hiukan vertauksia pelimaailmaan, vai mikäs se peli olikaan, missä hypeltiin tynnyreiden yli?

Kuuntele kappale YouTubessa


IRON MAIDEN - SPEED OF LIGHT

Ehkä uusimpana kappaleena, joka kantaa jollain tavalla videopeli -teemaa on Iron Maidenin "Speed Of Light" -kappale. Kappaleen musiikkivideossa Eddie The Head käy lävitse useita videoepelejä, joissa on hiukan otettua inspiraatiota oikean maailman peleistä. Itse asiassa Iron Maiden julkaisi jopa oman netissä pelattavan pelin uuden levyn julkaisun yhteydessä. Sitä pääsee testailemaan ilmaiseksi TÄSTÄ.

Kuuntele kappale YouTubessa


WAKA FLOCKA FLAME - GAME ON

Kyseinen kappale on mukana mös Pixels -elokuvassa, ja kyllähän tuossa aika paljon videopeli -teemaa löytyy. Lisäksi musiikkivideossa on käytetty pätkiä Pixelsistä, eli melko virtuaalisen maailman menoa, vai mitä?

Kuuntele kappale YouTubesta



Tuleeko teille mieleen mitään musiikkia, missä tuodaan videopeli -teema esille tavalla tai toisella?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää Peliaika! 3 vuotta!





Huhhuh. Onpas aika mennyt nopeasti, ainakin näin omasta näkökulmasta. Juuri tänä päivänä on nimittäin kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa kirjauduin Bloggerin puolelle ja päätin huvikseni kokeilla, kuinka nämä blogisysteemit oikein toimivat. Tästä kokeilusta on sitten potkittu eteenpäin jo sen verran, että itselleni tämän Peliajan pitäminen on jo hauska harrastus monen muun harrastukseni rinnalla. Jos aivan totta puhutaan, niin en olisi uskonut kolme vuotta sitten, että tulevaisuudessa olisin blogini kanssa jopa näin pitkällä.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet lukea höpinöitäni pidempään tai vähempään aikaan, useammin tai harvemmin. Se lämmittää aina mieltäni, kun huomaa oman tekstin saaneen joltain henkilöltä huomiota, ihan vaikka ainoastaan sillä, että sitä tekstiäni on luettu. On hienoa, että joku jossain päin maailmaa ruudun toisella puolella ottaa kopin siitä tekemästäni tekstimassasta, jonka olen omilla sormillani näppäimistön avulla tunkenut internetin suureen maailmaan. Se on hieno tunne, joten suuret kiitokset!

Jos tutkitaan Peliajan historiaa, niin blogi on kolmen vuoden aikana muuttunut ainakin sisällöllisesti. Tiettyinä aikoina on korostunut tietynlaiset tekstit ja niin päin pois sekä välillä on tullut pientä pintaremonttia ulkonäön suhteen, lähinnä noiden sivupalkkien kustannuksella. Jotkin jutut ovat kadonneet (kuten kuukauden kyselyt) ja niiden tilalle on tullut jotain uutta, kuten uusimpana muutoksena joka viikkoinen pohdiskelevampi blogiteksti. Kuitenkin on yksi asia, joka ei ole blogissa ulkopuolisesti muuttunut alkuajoista ollenkaan: taustat ynnä muut graafisen puolen asiat. Tähän asiaan on kuitenkin tulossa muutos: blogin tausta vaihtuu Bloggerin valmiiksi annetusta taustasta minun henkilökohtaisesti kehittelemään taustaan muutaman tulevan viikon aikana. Samalla tulee muutakin pientä ja isompaa ulkonäöllistä muutosta. Muutoksen takana on tietysti blogin saaminen persoonallisemman näköisemmäksi (on välillä ollut hieman häiritsevää törmätä blogeihin, joissa on täsmälleen sama tausta kuin minun omassa), mutta samalla myös saada siitä selkeämpi ja helpompi lukuisempi. Yhtenä muutoksena tulee olemaan esimerkiksi silmille rasittava valkoinen teksti/ musta pohja yhdistelmän katoaminen. Alunperin tarkoituksenani oli saada kyseiset muutokset tämän viikonlopun aikana jo esille, mutta tarvitsen hiukan vielä lisää aikaa, jotta saan kehiteltyä ulkonäöstä mahdollisimman järkevän ja hyvän näköisen. Peliaika 2.0 on siis tuloillaan!

Kolme vuotta on jo mennyt ja toivottavasti luvassa on vielä lisää vuosia Peliajan parissa. Blogiahan jatketaan niin pitkään, kunnes sen tekeminen ei ole enää hauskaa eikä antoisaa. Kuitenkin edelliset kolme vuotta ovat olleet erittäin hauskoja, joten en usko Peliajan loppumisen olevan edes lähimailla.

KIITOS!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Blogi: “That wizard came from the moon"





Videopelien laadusta puhuessa jokaisella on varmasti omat mielipiteensä siihen, mikä oikeastaan tekee videopelistä hyvän. Jotkut sanovat sen olevan pelimekaniikka, jotkut toteaa tarinan ja jotkut jopa grafiikan (viimeistä kohtaa en henkilökohtaisesti näe todellakaan tärkeimpänä, vaan pidän sitä enemmänkin kirsikkana kakun päällä). Yleisesti itse totean tähän kysymykseen pelimekaniikan ja tarinan lisäksi myös hahmot. Varsinkin tarinavetoisissa peleissä hahmojen täytyy olla mielenkiintoisia, jotta tarina ja tietysti itse peli veisi pelaajan mukanaan. Tähän ei riitä pelkästään taustatarinat, imagon luonti, ulkonäkö ja arvot. Näistä saadaan jo erittäin hyvä pohja, mutta itse vaadin hahmolta myös jotain muuta. Tai no, en voi tätä asiaa vaatia itse hahmolta vaan ääninäyttelijöiltä, nimittäin haluan hahmoille myös hyvää ääninäyttelyä. 

Ääninäyttely on oikeasti peleissä yksi tärkeimpiä asioita. Se luo tunnelmaa ja tuo selvästi esille hahmojen tuntemuksia. Jokainen äänensävy, äänen painotus, puhetapa, murre... jokainen näistä on tärkeitä asioita hyvän ja erityisesti mielenkiintoisen hahmon luomiseen. Jos nämä eivät oikein toimi, hahmot eivät välttämättä kiinnosta yhtään (tai sitten niistä tulee meemejä internetiin jo huvittavuudensa takia, kuten Peter Dinklagen erään ääninäyttelemän hahmon lausahduksesta, joka toimii myös tämän blogitekstin otsikkona). En väitä, etteikö jokin puhumaton hahmo voisi olla hyvä, mutta jos hahmolle annetaan ääni, se täytyy hoitaa mahdollisimman hyvin ja tunteella. Otetaan yksi hyvä esimerkki tuomaan ilmi, miksi ääninäyttelyä voi pitää tärkeänä osana hahmoa ja peliä: Ajatelkaa, jos Batman: Arkham -sarjassa Jokeria olisi ääninäytellyt joku henkilö, joka ei olisi hoitanut roolian tunteella. Jokainen nauru ja lausahdus olisi paistanut läpi ajatuksen, että ääninäyttelijä tuntuu olevan vain halunnut hoitaa hommansa äkkiä pois alta. Ei todennäköisesti olisi peli tai koko hahmo kiinostanut sen jälkeen yhtään. Mark Hamill kuitenkin hoiti hommansa Jokerina loistavasti ja hahmon ääntä voidaan pitää jo ääninäyttelyn priimana. 

Monesti keskustellaan myös siitä, minkä takia peleissä ääninä toimivat lähes aina samat naamat. Tuntuu, että joka toisessa pelissä lopputekstien kohdalla kiitellään esimerkiksi Troy Bakeria tai Tara Strongia ääninäyttelystä. Joku voisi laukoa asian olevan jo jollain tavalla pelin mainostusta ääninäyttelijän nimellä, mitä se ehkä onkin. Kuitenkin koen, että takana on näiden ääninäyttelijöiden taidoista ja muuntautumiskyvystä. Esimerkiksi juuri äskettäin mainitut Troy ja Tara ovat olleet vaikka missä hyvin erilaisissa rooleissa ja syystäkin. He ovat oikeasti elävöittäneet hahmoja loistavasti, todennäköisesti vielä tavalla, johon kukaan muu ei pystyisi.
Tekstin tarkoituksena on muistuttaa, että ääninäyttelyllä on myös hyvin paljon väliä ja kyseessä voi olla jopa yksi ehto pelin laadulle. Tylsästi ja tunteettomasti pälpättäviä hahmoja ei todennäköisesti jaksa kukaan. Ääninäyttelyllä on väliä.

Haluni kirjoittaa aiheesta lähti SAG-AFTRA:n ääninäyttelijäjäsenien uhkailemasta lakosta pelijulkaisijoita vastaan. Aiheeseen voi tutustua ja osallistua muun muassa Twitterin välityksellä hashtageilla #PerformanceMatters ja #IAmOnBoard2015.


Onko sinulla kenties jokin muisto liittyen ääninäyttelyyn? Onko sinulla mielessä joku hahmo, jonka ääninäyttely on hoidettu loistavasti vai onko mielessä kenties joku näyttelijä, johon voi melkein aina luottaa ääninäyttelyn suhteen? 

perjantai 16. lokakuuta 2015

Warhammer 40,000: Deathwatch Enhanced Edition (Arvostelu)

Pelattu PC:llä



Warhammerin mainitessa monelle tulee varmasti mieleen strategiaa sisältävät videopelit tai sitten vaihtoehtoisesti miniatyyrien maalaaminen ja strategiointi pöytien äärellä. Olkoon miten tahansa, strategiaa saadaan aina ja sitä tarjoaa tällä kertaa Rodeo Games, tietysti Warhammerin muodossa!


Warhammer 40,000: Deathwatch on alunperin julkaistu muutama kuukausi sitten iOS-laitteille, mutta on nyt tullut PC:lle paranneltuna versiona. Grafiikka ja pelimekaniikkaa on hiottu paremmaksi Unreal Engine 4:sen avulla ja peliin on lisätty myös muutamia uusia tehtäviä. Eli peli ei näytä miltään mobiilipeliltä PC-laitteilla, vaikka Deathwatchista paistaakin esille tietynlainen mobiilipelimäinen tunnelma. Graafinen ilme on itse asiassa erittäin hyvä, jos esimerkiksi verrataan moniin muihin strategiapeleihin, mitä on ilmestynyt.
Deathwatch on siis vuoropohjainen strategiapeli, jossa ohjastellaan ihmiskunnan viimeisen "toivon" eli Space Marineiden kehittämällä Deathwatch -joukolla, jota voidaan pitää eräänlaisena iskuryhmänä (tai tapporyhmänä, ihan miten vain). Tämä ryhmä tekee erilaisia tehtäviä pirullisia Tyranideja vastaan, jotka sankoin joukoin ovat hyökkäämässä Space Marineiden kimppuun ja tietysti samalla estäen Marineiden toimia. Pelaajan tehtävänä on hoitaa tehtävät kunnialla loppuun sekä päästää mahdollisimman monta Tyranidia hengestään. 

Taistelukentällä päästään ampumaan useita Tyranideja
Pelimekaniikan puolesta Deathwatch edustaa hyvin perinteikästä vuoropohjaista strategiaa. Jokaisella pelattavalla hahmolla on yleensä 4 toimintapistettä per kierros käytettävissä ja jokainen toiminta maksaa tietysti jonkin verran pisteitä. Liikkuminen yhden ruudun eteenpäin maksaa sen yhden toimintapisteen ja niin edelleen. Yleensä enemmän pohdiskelua toimintapisteistä tuo omien aseiden käyttäminen. Usein nimittäin toimintapisteiden määrään vaikuttaa se, minkälaista asetta hahmo oikein käyttää. Useimmat kevyen ja ns. normaalin aseen käyttö maksaa aina sen yhden toimintapisteen, mutta järeimpien aseiden kanssa saa tuhlata jo kahden pisteen verran pisteitä. Lisäksi ylimääräisiä toimintapisteitä voi hyödyntää overwatchissa, joka tarkoittaa ampumista vihollisen vuorolla, kun oma hahmo huomaa vihollisen liikkuvan oman näköpiirin alueella. Lisäksi pelaajan hahmoilla voi olla käytössään joitain erikoisaseita, esimerkiksi granaatteja. Monesti nämä eivät maksa toimintapisteitä, mutta sen maksuna toimii vuorot, eli seuraavan kerran esimerkiksi jotain granaattia saa käyttää 4 vuoron päästä. Pohdiskeltavaa siis riittää taistelutantereella ja varsinkin omiin toimintapisteisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Taisteluun!
Taisteluissa käytettävään varustukseen pystyy itse vaikuttamaan. Omia hahmoja voi parannella erilaisin varustein ja hahmojen erityisominaisuuksia pystyy hankkimaan kokemuspisteillä. Kokemuspisteitä saa aina voitettujen tehtävien jälkeen ja niitä pystyy sitten käyttämään hahmon tason nostamiseen tai joihinkin erikoisominaisuuksiin, ihan mihin pelaaja itse haluaa ne tuhlata. Kuitenkin tässä tulee olla varovainen, nimittäin jos oma hahmo kuolee tehtävän aikana, kyseistä hahmoa ei menetä kokonaan, mutta hahmo menettää jokaisen käyttämättömän kokemuspisteen. Aika rasittava tuomio loppujen lopuksi, mutta samalla hyvin oikeudenmukainen.
Aseita taas ei voida suoraan ostaa, vaan niitä saa jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen tai vaihtoehtoisesti ostamalla eräänlaisia "korttipakkoja", joista saa yleensä kaksi käyttötavaraa ja yhden hahmon (mukana siis eräänlaista keräilyä myös!). Toisin sanoen pelaaja ei oikein voi vaikuttaa omaan asearsenaaliin muuten kuin sattuman kautta. Lisäksi monet aseet ovat suunnattu vain tietylle hahmoluokalle, joten sattumaa on tietyllä tavalla mukana enemmäkin, tosin nämä eivät kovin paljoa itse pelaamiseen ja taistelukentällä olemiseen vaikuta. Oman hahmon ulkonäköön ei voi vaikuttaa mitenkään, paitsi tietysti sillä tavalla, mitä asetta hahmo kantaa. Hahmot ovat siis valmiiksi kustomoituja sen mukaan, mihin "kansaan" kyseinen Space Marine kuuluu (esim. Spaces Wolfes, Blood Angels, perinteinen Space Marine jne.). Kustomoinnin puuttuminen ei haitta kyllä yhtään, nimittäin välillä saa sen verran hienoja hahmoja, että sen haluaa samantien omaan Deathwatch-joukkoonsa pelkästään ulkonäönsä vuoksi (hei, pitäähän oman joukon olla uskottavan näköinen).
Jokaisen hahmon profiili ja ns. kehityspuu näyttää tältä

Warhammer 40,000: Deatwatch Enchanced Edition etenee yksinpelimäisesti tehtävien kautta. Jokaisessa jaksossa on neljä eri tehtävää, jotka täytyy tehdä järjestyksessä. Näitä tehtäviä on suurin piirtein 40 ja kaikkien läpäistyä saa auki uuden vaikeustason, jolla voidaan sitten samat tehtävät käydä uudestaan läpi, mutta viholliset toimivat jokaisella eri vaikeustasolla eri tavalla ja ovat tietysti myös voimakkaampia. Vaikeustasoja on yhteensä 3 kappaletta. Tekemistä kyllä riittää, mutta suurena kysymyksenä taas on, että jaksaako pelaaja käydä samat tehtävät läpi kolme kertaa eri vaikeustasoilla? Eihän niitä tietysti tarvitse pelata, mutta se vähentää vain uudelleenpelaamisen arvoa, kun pelissä muutenkin on hyvin paljon omien hahmojen tasojen grindaamista ylöspäin. Tehtävät itsessään on mukavan kevyitä ja tehtävänannot selkeitä, joten uskallan suositella peliä myös niille, ketkä eivät ole perinteisiin strategiapeleihin ennen tutustuneet. Useimmiten tehtävissä täytyy omat hahmot saada vietyä tiettyyn pisteeseen, selvitä tietyn määrän kierroksia hengissä tai sitten saada jotkin Tyranidit tapettua. Nämä tehtävät toistuvat ehkä turhankin usein, mutta ne toimivat kuitenkin hyvin (vaikeustasot nousevat sopivaa tahtia tehtävien edetessä). Kaipaisin kuitenkin Deathwatchiin vielä jotakin lisää pelillisesti. Moninpeliä ainakin mainostetaan tekijöiden omilla sivuilla, joten ehkä se on juuri se puuttuva palanen (moninpeliä ei siis pelistä vielä löydy). Toisaalta kaipaisin kuitenkin yksinpelin puoleen vielä jotakin. Ehkä se olisi jokin random-generoitu pelimuoto, jossa pelaajan tulisi selvitä omilla hahmoilla mahdollisimman pitkään tyranidien loputtomasta hyökkäysaallosta. Pelaaja sitten palkittaisiin sen mukaan, kuinka pitkään on selvinnyt. En tiedä, toimisiko tämä käytännössä, mutta jotain tällaista olisi kiva saada, nimittäin Deathwatch on kuitenkin hyvä peli ja hyvälle pelille täytyisi saada jotain kivoja asioita mahdollisimman paljon.

Warhammer 40,000 Deathwatch: Enhanced Edition on hieno lisä Warhammer-pelien maailmaan. Tyylinsä takia peli sopii jopa pelaajille, jotka eivät ole ennen strategiapeleihin tarttuneet. Kyseessä on mukavan kevyttä strategiaa, johon jaksaa uppoutua pidemmäksikin aikaa. Peli kuitenkin kaipaisi vielä hiukan jotakin lisää, jotta siitä saisi kaiken mahdollisen irti. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan Deathwatchia, jos peli kiinnostaa edes vähäsen. Deathwatchin pelaaminen on hauskaa ja sen strategiset elementit oppii hyvin helposti.


ARVOSANA

9


POSITIIVISTA:

+ Mukavan kevyttä strategiaa
+ Vaikeustaso nousee sopivaa tahtia
+ Pelattavaa löytyy paljon
+ Sopii hyvin myös pelaajille, jotka eivät ole ennen strategiapelejä pelanneet

NEGATIIVISTA:

- Tehtävien sisältö on melko yksipuolista
- Peli kaipaisi jonkin muunkin yksinpelimuodon kuin kampanjan, esimerkiksi random-generoidun jatkuvan selviytymispelimuodon


Pelin traileri:




Kiitos Rodeo Gamesille arvostelukappaleesta!

Arvostelussa käytetyt kuvat eivät ole minun ottamiani, vaan Rodeo Gamesin medialle tarjoamia ruudunkaappauksia

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Star Wars: Battlefront (Ennakko)


Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Dice:n uusin peli ei tällä kertaa liity Battlefieldiin eikä Mirror's Edgeen, vaan legendaariseen Star Wars -sarjaan. Star Wars: Battlefront nimeä kantavan pelin pitäisi olla ulkona tulevana marraskuuna, ellei pikaista myöhästymistä satu tulemaan. Battlefront oli juuri avoimessa betassa ja uutisten mukaan siinä oli yhteensä 9 miljoonaa eri pelaajaa mukana (kyseessä on isoin beta, minkä EA on koskaan järjestänyt), eli peli kiinnostaa selvästi maailmalla. Lasersäteitä on siis ammuttu tiuhasti ja itsekin olin mukana touhuskelemassa muiden testaajien kanssa. Oliko voima Star Wars: Battlefrontin kanssa?


Kuten arvata saattaa, pelin ollessa betassa kaikki asiat eivät ole vielä auki. Moninpelin puolella oli kuitenkin auki kaksi eri pelimuotoa, johon sitten pistin suuntani. Drop Zone nimisessä pelimuodossa taivaalta tipahtelee eräänlaisia säiliöitä, joista sitten imperiumin ja kapinallisten joukot taistelevat keskenään. Pelimuoto oli aikalailla sellaista "conquest" -meininkiä. Walker Assault pelimuodossa taas oltiin enemmän hyökkäys-puolustus meiningillä. Imperiumin joukot ovat hyökkäämässä Hothissa kapinallisten tukikohtaan AT-AT kulkuneuvojen avustuksella. Imperiumin joukot ovat voittaneet, jos yksikin AT-AT selviää tukikohdalle asti. Kapinalliset taas voittavat, jos he ovat saaneet tuhottua jokaisen AT-AT:n. Lisäksi mukana oli myös "Missions"puoli, jossa pääsee yksinään tai mahdollisesti kaverin kanssa pelaamaan erilaisia tehtäviä. Betassa oli auki "Survival" niminen tehtävä, joka jo oikeastaan nimensä perusteella jo kertoo, mikä on jutun idea.

Ruudulla lentelee välillä vaikka mitä
Lähtökohtaisesti oli hyvin mielenkiintoista pistää beta käyntiin, koska olen seuraillut pelin etenemistä ja kehitystä jo pidemmän aikaa. Pelin latautuessa odottelin jo kovasti taisteluihin pääsemistä ja en pettynyt sinne päästessä. Maailmat ja hahmot näyttävät graafisesti todella upeilta Frostbite 3:sen myötä. Äänimaailma ei tee poikkeusta, vaan lasersäteiden pauke tuo heti mieleen Star Warsin maailman, lisäksi taustalla soi elokuvistakin tuttuja sointuyhdistelmiä. Tunnelma oli loistavaa, juuri sellaisen tähtien sotamaista, mitä olen viime aikoina kaipaillutkin. Ainut negatiivinen asia näin äkkisältään tulee mieleen on kontrollit. Niissä ei siis periaatteessa ole mitään vikaa, mutta ne ovat itselleni hiukan liian "löysät". Esimerkiksi kääntymiset tuntuivat välillä oudoilta, kun oma kloonisoturi pystyikin kääntämään kulkusuuntansa melko kevyehkösti. Siitä en sitten tiedä, miltä näiden erikoishahmojen (eli betassa Luke Skywalkerin ja Darth Vaderin) ohjastamiset tuntuu, koska en niihin käsiksi päässyt. Kuitenkin taistelukentillä oltua huomasin, että kyseessä on ainakin hyvin voimakkaita hahmoja, eli paremman kestävyyden ynnä muun sellaisen lisäksi nämä hahmot ovat oikeasti jotain taistelutantereiden omia Ramboja. Ei sen puoleen, en haluaisi nähdäkään mitään heikkoa Lukea tai Vaderia (jotka kupsahtaisivat jokaiseen lasersäteeseen), mutta on se kyllä rasittavaa, jos tällaisen hahmon eteen sattuu joutumaan. Ei tule hyvää jälkeä, sanotaanko näin...

Myös ankeampaa aluetta löytyy

Näin beta-vaiheen kautta en muuta osaa sanoa. Ainakin kun katsoi noita lukittuja pelimuotoja, niin ainakin tekemistä näyttää Battlefrontissa olevan. Hauskaa oli jo pelkästään näiden muutamien pelimuotojen kanssa, joten jäämme odottelemaan kokonaisen version tuloa kauppoihin. Eiköhän tämä varmasti jossain vaiheessa tule ostettua, nimittäin jos kaikki osaset osuvat paikalleen, voi Star Wars: Battlefrontista tulla hyvinkin yksi kovimmista nopemman tempon räiskintäpeleistä, mitä on ikinä tehty. Battlefrontissa löytyy voimaa.


Pelille ei anneta arvosanaa, koska kyseessä on ennakko

POSITIIVISTA:

+ Star Wars -teema on tuotu hyvin esiin 
+ Tunnelma
+ Hauskaa toimintaa

NEGATIIVISTA:

- Ohjaus voi tuntua joillekin liian löysältä



Lopuksi vielä pelikuvaa betasta:



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Blogi: Pelit kehittävät meitä (mutta liika on aina liikaa)!






Videopelit ovat aihe, joka monesti herättää närkästystä varsinkin niille, ketkä eivät ole edes millään tavalla tutustuneet koko aiheeseen (paitsi tieysti Suomi24 - ja Meidän Perhe -keskustelufoorumeilla). Nykyaikana porukka kuulema kuluttaa jokaisen päivän vain ja ainoastaan pelaamalla, samalla tyhmentäen meitä ja tehdessään meistä pelaajista vähintään oman elämän Predatoreita (äskeinen lausahdus oli pakko ottaa esille ihan siksi, että näin peli-blogia ylläpitävänä ja aiheeseen tutustuneena en ole elämässäni vieläkään törmännyt henkilöön, joka kuluttaisi ihan kaiken aikansa vain ja ainoastaan pelaamiseen. En väitä, etteikö sellaisia saattaisi löytyä, mutta yleistää ei todellakaan saa, että kaikki olisivat tällaisia). Kuitenkin uusien tutkimusten mukaan jälleen on löydetty vastauksia sille, että videopelit voivat oikeasti kehittää meitä ja meidän aivoja, ainakin jos on uskomista yhdysvaltalaiseen tutkimukseen.

Kun aikaisemmin olemme saaneet lukea, kuinka pelit opettavat oppimaan asioita ja parantamaan päätöksentekokykyä erilaisten konkreettisen tiedon ja kielten oppimisen lisäksi, tämän hetken tiedon mukaan ne kehittävät muutakin. Policy Insights from the Behavioral and Brain Sciencesin katsausartikkelissa nimittäin tuodaan esille, että aivojumpaksi suunnitellut älypelit eivät olekaan parasta materiaalia omien aivojen kehittämiselle. Vaikka älypelit kehittävätkin aivoja, niin moni muu peligenre tekee sen paremmin.
Tutkimuksen mukaan toimintapelit nimittäin kehittävät aivoja eniten. Tämä johtuu ihan siitä, että toimintapeleissä pelaaja joutuu käyttämään monia eri aivolohkon osia käyttäessään tarkkaavaisuutta, havainnointia ja työmuistia. Lisäksi nopeat tapahtumat toimintapelien ruudussa aiheuttaa pikaisten ratkaisujen ja reaktiokyvyn parantamista. Yhtenä toisena esimerkkinä esille on nostettu yksi omista suosikkigenreistäni eli strategiapelit. Nämä kehittävät kuulema työmuistia ja kykyä löytää uusia ratkaisuja (kutsutaan nimellä "kognitiivinen joustavuus"). 

Vaikka pelien positiivisista vaikutteista voitaisiin tehdä pidempikin lista, niin löytyy niitä negatiivisiakin. Tähän voitaisiin listata niin ergonomiset asiat, päänsäryt kuin lompakon tyhjenemisen, mutta tutkimus on nostanut esille liikapelaamisen. Liikapelaamisen on nimittäin huomattu häiritsevän oppilaiden tarkkaavaisuutta oppimistilanteissa. Tutkimuksessa kerrotaankin, että sopiva määrä pelaamista päivässä aivojen kannalta olisi noin parin tuntia (eli siis siltä kannalta, mikä määrä pelaamista kehittää aivoja eniten) 
Ikikysymyksenä oleva "väkivallan lisääntyminen pelien myötä" tunnutaan myös tässä tutkimuksessa kumottavan, kuten muutamassa aikaisemmassakin tutkimuksessa. Asiaan ei nimittäin ole olemassa ainakaan mitään suoraa näyttöä tai asiayhteyttä. 
Ja nyt puhun omaa mielepidettäni: vaikka näin on todettu, se ei siltikään anna lupaa rikkoa PEGI-merkintöjä, eli ikärajoja. Jos sinulla on lapsi ja hän kinuaa jotakin uutta peliä, katso pelin ikärajaa. Vaikka pelin päähenkilönä olisi esimerkiksi lasten suosikki Batman, se ei kerro samantien, onko se lapsille suunnattu peli. Esimerkiksi kesällä julkaistu Batman: Arkham Knight on vahvalla K-18 merkinnällä ja sille on hyvät syynsä (kaikki pelissä tapahtuva sisältö ei sovi lasten silmille). Täytyy siis muistaa, että kaikki pelit eivät ole lapsille, vaan pelejä tehdään myös aikuisille. 

Tästä blogitekstistä tulikin hyvin poikkoileva teemasta toiseen, mutta mielestäni on ihan hyvä, että näin kävikin. Tekstissä tuli monia pointteja esiin, joita jokaisen tulisi älytä ja huomata. Pelit voivat olla hyväksi ja on kaiken lisäksi erittäin loistava viihdemuoto elokuvien, musiikin ja kirjojen lisäksi. Meidän täytyy kuitenkin myös muistaa, että liika on aina liikaa, olkoon aiheena mikä tahansa. 


Jos haluat lukea tekstissä mainitun katsausartikkelin, löydät sen tämän LINKIN takaa.
Lähteenä toimi myös Tiede.fi . 

Metal Gear Online (Arvostelu)






Metal Gear Solid V: The Phantom Pain -peli on ollut jo kaupoissa pidemmän aikaa ja olen siitä kirjoittanut arvostelunkin tänne blogin puoleen. Tällä viikolla kuitenkin Phantom Painissa aukesi oma erillinen Online-peli konsoleille, jota tietysti piti lähteä pelaamaan (PC-pelaajat joutuvat vielä odottelemaan ensi vuoden alkuun). Metal Gear Online on siis nyt online ja tässä lyhyehkö arvostelu aiheesta.


Metal Gear Onlinea voisi oikeastaan parhaiten kuvata siten, että kuvittele mielessäsi räiskintäpeli Metal Gearin kuoseissa, nimittäin sitä se suurimmaksi osaksi on. Muihin räiskintöihin verrattuna MGO kuitenkin poikkeaa siten, että se on sisällöltään paljon teknisempi ja Metal Gearisempi kuin muut saman genren edustajat (jos niihin voi kyseistä peliä edes verrata). Mukana on Fultoneita, ihastuttavia pehmokoiria ja pahvilaatikoita, eli ei ihan tavallisia tarvikkeita tehtävien suorittamiseen. Lisäksi omalle hahmolle päästään valitsemaan oma hahmoluokka, jotka voidaan lähinnä jakaa kolmeen osaan: Kaukaa ampuvat, lähitaistelijat ja Stealthaajat. Vaikka oma hahmoluokka pitää valita, niin ainakin taistelukentällä näitä luokkia ei kyllä aina erota, vaan pelaajat pelaavat tilanteen mukaan. Eikun kentälle Snaken tai Ocelotin tueksi!
Palveluksessanne! Tältä näyttää oma hahmoni
MGO ei kuitenkaan ole pelkästään toisten pelaajien ampumista, vaan mukana on kolme eri pelimuotoa vapaamuotoisen harjoittelualueen lisäksi (kyseisellä alueella MGO alkaa aina, eli erillistä valikkoa ei Onlinessa ole). Jokainen pelimuoto kestää kahden erän verran, jossa voittaja ratkotaan voitettujen erien ja saadun pistemäärän mukaan.
Bounty Hunt niminen pelimuoto on lähimpänä perinteistä Deathmatchia. Team Solid ja Team Liquid ovat tässä nimittäin tukkanuottasilla ja samalla tulisi napata vastustajan liput pois. Vastustajan lippujen pois ottamiseen vaaditaan ihan vastustajan ampuminen pois pelistä tai Fultonoimalla. Fulton Systeemiä käyttämällä oma joukkue saa vielä enemmäm pisteitä kuin luodin kuluttamisella. Kyseessä on ihan hauska pelimuoto, mutta jotenkin tuntuu, että kyseisessä pelimuodossa taktisuus ja tiimipeli ovat hiukan pelaajien joukossa väljää. Sinäänsä harmi, koska omien kokemuksieni mukaan tiimipelillä pärjäisi erittäin hyvin, jos muut pelaajat lähtisivät siihen mukaan. 
Välillä saattaa päästä ohjailemaan erikoishahmoja, eli
itse Big Bossia tai Ocelotia
Cloak and Dagger on hyökkäys- ja puolustusvetoinen pelimuoto. Hyökkäävän joukkueen täytyy varastaa tietolevy ja yrittää viedä se evakuointialueelle. Hyökkäävällä joukkueella on käytössään vain ei-tappavia varusteita plus näkymättömyyteen kykenevä Cloak Camo, kun taas puolustavalla joukkueella on päinvastoin. Kyseessä on pelin kolmesta pelimuodosta taktisin, mutta harmillisesti Cloak And Dagger tuntuu olevan koko aika hiukan puolustavan joukkuuen puolella. Toki hyökkäävällä joukkuuella on mahdollisuudet erävoittoon, mutta puolustavalla tiimillä on vain huomattavasti enemmän tulivoimaa. Niin, ja tässä pelimuodossa jokaisella pelaajalla on käytössä vain yksi elämä, eli suunnitelma täytyy mieluiten olla.
Comm links -pelimuoton on taas lähimpänä perinteistä Conquestia. Tiimien täytyy hallita eräänlaisia latauspisteitä ja saada siten oma lataus ensimmäisenä sataan prosenttiin. Sinäänsä ihan hauska idea, mutta toteutus on hiukan heikko, nimittäin lähes kaikki pelaajat juoksevat näkymättöminä ympäri latauspisteitä ja lyövät toisia naamaan kirjaimellisesti. Eri aikamoista sekasortoa koko kyseinen pelimuoto. 
Eli aika tuttua perustavaraa nämä kyseiset pelimuodot. Harmi vain, että toteutus ei näissä ole kummempi. MGO näyttää Metal Gearilta ja tuntuu Metal Gearilta, mutta oikeastaan se on vain perusonline-mättöä uudenlaisessa esteettisessä ulkokuoressa. Mukana on tietysti kaikenlaista pientä ja mukavaa Metal Gearimaista härpäkettä ja huumoria, mutta niitä tulee harvoin käytettyä, koska monessa tilanteessa ne tuntuvat turhilta. Sen takia usein pelimuodosta riippumatta matsit tuntuvat etenevän samalla tavalla, eikä yllätyksiä otteluissa usein tule. Kaiken lisäksi samat tatkiikat ovat koko ajan esillä, eli näkymättömyyttä ja Walker Geareja saa nähdä lähinnä aina. Ei sen puoleen, MGO:sta saisi paljon kaikkea uutta taktikointia irti eri varusteiden kanssa, mutta jotkin ovat vain niin paljon parempia kuin toiset. Ja hei, kuka haluaisi käyttää huonoja varusteita? 
Muistakaa olla mahdollisimman alhaalla ollessanne
korkeilla paikoilla, ettei tule luodista!
Nämä äskeiset asiat tulevat ilmi MGO:ssa myös eräällä toisella tavalla. Ne, ketkä odotatte pelin olevan samanlaista meininkiä kuin MGO:n trailereissa, niin ehei. Tiimipelaamista kyllä löytyy, mutta sellaista kunnon yhtenäistä menoa ei todellakaan löydä. Joskus saatat löytää jonkin toisen pelaajan, jonka kanssa yhteispelaaminen luonnistuu hyvin, mutta ne ovat harvassa. Siksi lähinnä pelaankin sniperin tapaisesti, ja pyrin auttamaan omaa joukkuetta kaukaa käsin, kun näen jonkin tiimin jäsenen olevan pulassa. Syyttävän sormen voisi tietysti aina laittaa tiimipelaamisen puutteesta pelaajien suuntaan, mutta ongelmat löytyvät oikeastaan enemmän pelin puolelta: Metal Gear Online ei ole toteutukseltaan erikoisempi eikä tuo mitään syvällistä mukaan. Perimmäinen idea ei vain toimi.
Metal Gear Onlinesta löytyy muutenkin pieniä ongelmia: välillä vastustajia pystyy ampumaan helposti paksujen seinien läpi ja peli saattaa välillä jopa pysähdellä, tosin tätä on harvoin tapahtunut. Lisäksi MGO:ssa tuntuu olevan aika paljon yhteysongelmia ainakin PlayStation 4 -konsolin puolella. Ei kovin houkuttelevaa...
Tähän tekstiin törmätään liiankin usein...

Ei sen puoleen, vaikka MGO:ssa on paljon ongelmia eikä itsessään ole oikein kummoisempi Online-peli, on se silti hauskaa pelattavaa. On aina hauskaa saada vastustaja Fultonoitua taivaisiin ja oikeastaan samalla tavalla tulee ajateltua myös silloin, kun itse joutuu pallolla taivaisiin: "Ai hitsi, nappasit minut!". Pelaamisessa tärkeintä on hauskanpito ja siinä ollaan MGO:n kohdalla onnistuttu. Harmi vain, että toteutus on hiukan alakanttiin. Siitä huolimatta tulen varmasti MGO:ta silloin tällöin pelaamaan. Hauskaa se ainakin on, siitä ei mihinkään pääse.


ARVOSANA

7

POSITIIVISTA:

+ Pelaaminen on hauskaa
+ Metal Gear -teema toimii

NEGATIIVISTA:

- Yleinen toteutus hiukan heikkoa
- Tiettyjen varusteiden liikavoimakkuus, joka johtaa kaikkien pelaajien käyttämään samoja varusteita ja taktiikoita
- Pelin alkuperäinen idea ei tule hyvin esille
- Yhteysongelmat


Lopuksi vielä video omasta pelailusta Metal Gear Onlinen Bounty Hunt -pelimuodossa:




perjantai 9. lokakuuta 2015

Senkin Tyranidit! Warhammer 40,000: Deathwatch Enhanced Editionista julkaistiin pelikuvaa



Warhammer 40,000 on saamassa uuden vuoropohjaisen strategiapelin PC:lle, joka kantaa nimeä "Warhammer 40,000: Deathwatch Enhanced Edition". Peli on tällä hetkellä saatavana iOS-laitteille, mutta nyt on oma versio tuloillaan PC-pelaajille. 
Peliä kehittävä Rodeo Games on nyt julkaissut uuden trailerin kyseisestä strategiasta ja näyttää meille strategiapelien ja Warhammerin ystäville, mitä saamme pian kokea myös tietokoneen ruudun kautta. Verrattuna mobiiliversioon, PC-versiossa on paranneltua grafiikkaa Unreal Engine 4:sen avulla sekä tekniikkaa on hiottu entistä paremmaksi. 

Peli julkaistaan Steamissa 16. lokakuuta 2015 eli ensi viikon perjantaina. Silloin siis päässään ohjastelemaan Space Marineita tehtävissään ja ammuskelemaan Tyranideja avaruudessa. Pelin omalle Steam-sivulle pääsee tästä linkistä








sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tom Clancy's Rainbow Six Siege - Closed Beta (Ennakko)



Pelattu PlayStation 4 -konsolilla


Pääsin hiukan yhtäkkiä ja yllättäen Rainbow Six Siege -pelin Closed Betaan, kun sosiaalisessa mediassa pyöriskellessäni törmäsin Closed Beta -koodiin. Ajattelin, että katsotaan onko joku sen jo vienyt, mutta ei näköjään ollut. Olen siis muutamana viime päivänä tutustunut tähän tulevaan räiskintään, ja ajattelin vähän kertoa, miltä tämä kyseinen peli nyt oikein tuntui. Omia kuvia ja videoita minulla ei ole kyseisestä pelistä, koska minulla ei ollut tietoa, onko oikeutettua tuosta Closed Betasta niitä ottaa, joten nyt yritetään selvitä näin tekstimuodossa sekä Ubisoftin tarjoamilla screenshoteilla.


Koska Siege oli Closed Betassa, niin tietenkään kyseessä ei ollut kokoversio, vaan hyvin rajattu sellainen. Mukana oli kuitenkin muutamia erilaisia kenttiä ja muutamia erilaisia pelimuotoja. Pelimuotoina oli "Terrorist Hunt" ja moninpelin puolelta "Secure Area" ja "Bomb".
Terrorist Hunt -pelimuodosta minulla ei ole oikein paljoa sanottavaa, koska se oli oikeastaan sitä ihan tavallista 'saa kaikki viholliset pelistä pois' menoa. Pelissä omat joukot olivat muita pelaajia ja näitä vihollisia ohjasti sitten tekoäly. Tätä muotoa kai jollain tavalla voidaan sanoa pelin "yksinpeliksi", koska tätä muotoa voidaan ilmeisesti tulevaisuudessa pelata myös cooppina ja virallista yksinpeliä Rainbow Six Siege ei tule sisältämään.
Moninpelissä sitten päästiin itse asiaan ja ottamaan mittaa toisista pelaajista oikein olan takaa. Secure Areassa puolustavan joukkueen täytyy suojata valitsemaansa huonetta siten, että kukaan ei pääse sinne sisälle kymmeneksi sekunniksi. Hyökkäävän joukkuuen tehtävä taisi tullakin tuossa jo selväksi. Bomb -muodossa taas puolustavan joukkueen täytyy suojata pommia, kun hyökkäävä joukkue yrittää saada kyseisen pommin pois käytöstä. Kummassakin pelimuodossa toisen joukkuuen kaikkien pelaajien ampuminen pois pelistä oikeutti omalle joukkueelleen voiton (ja jokaisella pelaajalla on käytösssä yhden erän aikana vain yksi elämä, joten kannattaa pelata harkiten!).
Moninpelien alut olivat aina hyvin mielenkiintoisia. Pelaaja sai alussa valita kierrokselle omat varusteensa ynnä muut sellaiset, jonka jälkeen pelaaja sai äänestää alueesta (eli lähinnä jostain huoneesta), mitä oma joukkue alkaa puolustamaan. Pelin alettua joukkue alkaa sitten kehittelemään pikaista suojausta alueelle, eli lähinnä piikkilangan heittelyä maahan, oviaukkojen tukkimista ja seinien, lattioiden ja kattojen lisäsuojaamista metallilla. Tämän jälkeen vain odotellaan hyökkäystä. Hyökkääväällä joukkuuella on lähes sama asia, mutta tällä kertaa vain äänestetään paikasta, josta aloitetaan hyökkäys. Sillä aikaa, kun puolustava joukkue rakentelee pikaista puolustusta, hyökkäävä joukkue pääsee ohjailemaan omaa radio-ohjattavaa kamerarobottia, jonka tehtävänä on etsiä se hyökkäyksen kohde. Hyökkäyksen kohteen löytäminen osoittautui tässä vaiheessa hyvin tärkeäksi, koska jos sen löysi, pystyi samantien alkaa rakentamaan hyökkäystä kohti kohdetta. Jos sitä ei löytänyt, piti paikkaa alkaa etsimään itse omin kätösin ja se oli hyvin riskialtista, koska paikka saattoi olla missä tahansa, eikä suojauksen tasosta ollut mitään tietoa. Alkujärjestelyiden jälkeen alkaakin sitten itse operaatio, eli se virallinen matsi.
Matsien aikoina totesin, että kyseessä on todella taktinen ja strateginen peli. Periaatteessa pystyt omalla hahmolla kulkemaan mistä tahansa kohdasta läpi, niin seinistä kuin vaikka lattian kautta alempaan kerrokseen räjähteiden avulla, jos niin välttämättä haluat. Tällä monipuolisuuden tavalla ymmärsin myös, miksi puolustavan joukkuuen kannalta oli tärkeää saada aikaan toimiva puolustus omalle alueelle. Jos jostain löytyi heikko paikka, se saattoi olla omalle joukkueelle kohtaloksi. Kaiken tämän lisäksi oman hahmon liikkuminen oli melko raskasta, eli mitään Call Of Duty tai Battlefield meininkiä ei tässä pelissä saada aikaiseksi. Näiden kaikkien yhdistelmästä huomasi, että tiimiipelaaminen on tässä pelissä kehitetty huippuunsa. Toisten pelaajien tukeminen ja auttaminen on tässä pelissä voiton avain. Toki voit lähteä yksinäisenä Rambona liikenteeseen, mutta yleisesti se ei ole kuin haitaksi omalle tiimille, varsinkin kun hahmon kuolemaan ei vaadita kuin muutama hassu osuma. On myös mielenkiintoista, kuinka tämän pelin kautta oman tiimin joukkuuen jokaiselle jäsenelle yhtäkkiä vain syntyi se oma rooli, eli siis mikä on hänen tehtävänsä joukkuuessa. Itse esimerkiksi olin yleisesti puolustaessa se henkilö, joka sulki itsensä puolustettavaan huoneeseen ja vahvisti muutamat seinät tai lattiakohdat. Tämän jälkeen nappasin käteeni laitteen, jolla pystyin käyttämään valvontakameroita ja bongaamaan vastustajat ja kertomaan heidän sijaintinsa omalle joukkueelleni, jotka monesti olivat sitten huoneen ulkopuolella vastassa heitä tai kenties minun tukenani siellä suljetussa huoneessa. 
Mikä on hienointa ja erikoisinta tässä pelissä on se, että olen tämän myötä kokenut kenties yhdet parhaimmat moninpelit ikinä, mitä olen pelannut. Lähes jokaisessa matsissa tiimi on oikeasti toiminut yhtenäisenä joukkuuena, eikä minään ympyrää juoksevana kanaparvena. Tämä puoli oikeasti yllätti minut todella paljon ja sai minun mielenkiintoa nostettua tätä peliä kohtaan huomattavasti, joka on suuri muutos siihen, etten odottanut aikaisemmin tätä peliä oikeastaan yhtään. Varsinkin vielä kun olen hyvin strategiaa ja taktikointia peleistä hakeva pelaaja, niin se vain nostatti tätä mielenkiintoa entisestään. Tom Clancy's Rainbow Six Siege on nyt yksi niistä peleistä, joihin oikeasti toivoisi kasaavan kaveriporukan yhteen ja alkavan kehittelemään oikein kunnon pelipläjäyksiä yhdessä. Rainbow Six Siege tuli ja pamautti meikäläistä halolla päähän melko yllättäen. On se todella kova, ainakin näiden Closed Beta -kokemusten myötä.

Tom Clancy's Rainbow Six Siege on siis Ubisoftin kehittelemä peli, jossa se toimii samalla julkaisijana. Peli on näillä näkyvin tulossa tänä vuonna 1.12.2015 PlayStation 4- ja Xbox One -konsoleille sekä PC:lle. Katsotaan sitten tulevaisuudessa, tuleeko tähän tartuttua ihan kokonaisena versiona.


Koska peliä ei ole vielä julkaistu ja kyseessä oli Closed Beta, en tule antamaan pelille arvosanaa.


POSITIIVISTA:

+ Tiimityöskentely toimii erittäin hyvin ja sen tärkeys
+ Strategian ja taktiikan korostaminen
+ Sopivan lyhyet matsit (yksi erä kestää noin muutaman minuutin ja joukkue tarvitsee kolme erävoittoa voittaakseen koko ottelun)

NEGATIIVISTA:

- Ajoittaiset yhteysongelmat


Pelin Closed Beta -traileri:





lauantai 3. lokakuuta 2015

Blogi: Ne lisenssipelit





Lisenssipelit ovat pelimaailmassa mielenkiintoinen asia. Ne herättävät lähes kaikenlaisia emootioita pelaajissa, niin positiivisia kuin negatiivisia. Ne saavat aikaan jännitystä, pelkoa, odotusta, hypeä, oikeastaan välillä jopa kaikkia näitä samaan aikaan. Suurimpana kysymyksenä kuitenkin useimmilla on, tuleeko tämä tietty lisenssipeli nyt olemaan huippulaatua vai sitä samaa kuravettä, jota meille on jo aikaisemmin juotettu.

Kyllä, jokainen ei-lisenssipelikin herättää samoja kysymyksiä kuin mitä äsken lausuin. Erona on kuitenkin se, että lisenssipelit tuntuvat joutuvan isomman ja entistä tarkemman suurennuslasin alle tutkittavaksi. Sieltä pyritään etsimään kaiken maailman virheet tarinakaanonista, hahmoista ja muista pienistä faktoista ja yksityiskohdista, jotka eivät täsmää sarjakuviin, TV-sarjaan, elokuviin tai vaikka kirjoihin. Ymmärtäähän sen, jotkut sarjat ovat joillekin hyvin tärkeitä ja totta kai he tahtovat, että pelimekaniikan ja grafiikan lisäksi tarinan sisältö on otettu hyvin huomioon. 
Tämä tuntuu myös hiukan aiheuttavan paineita pelistudioiden kohdalla. Jotenkin tuntuu, että jos joku firma nyt saa jonkin huippusuositun elokuvahahmon lisenssin käyttöönsä, sitä ei uskalleta hyödyntää. Tai no, uskalletaan hyödyntää, mutta siitä ei oteta kaikkea irti. Ehkä takana on juuri se pelko intohimoisista faneista, jotka saattavat pienenkin virheen myötä lytätä pelin totaalisesti. Tämä tuntui eräässä vaiheessa korostuvan niin voimakkaasti, että pelistudiot eivät ilmeisesti uskaltaneet kehittää mitään omaa, vaan pelit olivat aivan suoraan kopioitu jostain elokuvasta, tarinankaaresta lähtien. Harmi vain, että useat tämänkaltaiset pelit eivät menestyneet. Usein syy oli ihan siinä, että elokuvan suora kopiointi ei vain yksinkertaisesti toiminut videopelien muodossa, joten niistä tuli erittän tönkköjä toimintapaketteja. Sinäänsä harmi, koska monesta lisenssipelistä olisi voinut tulla hyvin toimiviakin ja hyviä, jos uskallusta olisi riittänyt.
Nykyään suunta näyttää kuitenkin muuttuneen. Useammat lisenssipelit näyttävät onnistuvan ja samalla saaneet kriitikot ylistämään näitä virtuaalisia teoksia. Esimerkiksi uskon, että useimmat Batman -fanit ovat erittäin onnessaan Arkham-sarjasta. Siinä on uutta tarinaa, mutta se tekee samalla kunniaa aikaisemmin julkaistuille sarjakuville ja elokuville. Batman -lisenssi ei ole ainut onnistuja, vaan ilotulituksia ovat päässeet heittelemään onnistumisen myötä viime aikoina myös esimerkiksi Mad Max, The Walking Dead sekä South Park. Entistä useammat lisenssipelit ovat alkaneet saamaan onnistuneita teoksia tai ainakin siedettäviä sellaisia. En nyt ainakaan äkkisältään keksi viime aikoina tulleita lisenssipelejä, jotka olisivat olleet täysin floppeja (no, se Rambo-peli tietysti). 
Lisenssipelit ovat selvästi saaneet tuulta alleen ja ovat ihan mukavassa noususuhdanteessa. Kovia lisenssipelejä tuntuu julkaistavan useasti ja se saa pelaajat oikeasti toivomaan jonkin tietyn hahmon pääsyä videopeliin. Ehkä siitä tulisi jotain huippua?. Itsellänikin on muutamia lisenssipelitoiveita, joita haluaisin kokea. Green Arrow ja Wonder Woman olisivat aivan huikeita hahmoja, jotka tarvitsisivat hyvän OMAN videopelin nimensä taakse ja Ghostbustersista voitaisiin tehdä jokin uusi kauhupeli. No, toivon parasta, että saisin kenties joskus nähdä nämä teokset.
Entäs te, rakkaat lukijat? Onko teillä joitain omia lisenssipelitoiveita, joita haluaisitte nähdä?